Näen punaista! (rv 8+3)

Ladataan...
Bättre liv

Luulisi, että ensimmäinen neuvolakäynti olisi ollut iloa täynnä. Mutta ei. Edellisenä iltana sattui vähän masuun ja nukkumaan mennessä huomasin pientä suttua pikkuhousuissa. Itkin itseni uneen peläten pahinta. Yöllä oli pakko herättää itsensä käymään vessassa (aamulla neuvolaan 4h pissaamatta) ja huomasin pientä punaista vuotoa samalla. Yritä siinä sitten itkunsekaisena nukahtaa uudelleen! Aamulla oli ihan pientä vuotoa ja outoa kipuilua, tosin vaikea sanoa mikä osa oli sitä kaameaa pissahätää kun kohtu vielä painaa rakkoa. Onneksi lopulta tämä hysteerinen nainen saatiin kuljetettua neuvolaan ja kyselemällä pääsin ennen aikaani antamaan näytteen ja eroon pahimmasta pissahädästä. 

Neuvolatätinä oli vanhempi kokenut terveydenhoitaja, hän oli kesätuuraajana neuvolassamme. Näin tosin vilaukselta meidän oman neuvolatätinkin. Täti sanoi, ettei varmastikaan ole syytä huoleen, mutta jos vaan on mahdollisuus käydä yksityisellä ultrassa niin hän suosittaa sitä niin saadaan varmuus. Usein kuitenkin on pientä vuotoa varsinkin silloin kun menkkojen pitäisi kierron mukaan olla. Pissanäyte oli ok, verenpaineet kuin koulutytöllä ja hemoglobiini kuin urheilijalla. Saatiin kauheasti kehuja kun liikutaan ja syödään hyvin eikä sairauksiakaan ole. Painoa oli 57,8 kg eli vähemmän kuin olin ajatellut (työpaikan puntari näytti yksi päivä 58,6kg). Ennen raskautta paino oli noin 56,5-57,0 kg. Loput testit otetaan ultran yhteydessä sairaalassa rv 10-12. Meidän piti myös valita jo synnytyssairaala ihan randomilla, ei tiedetä yhtään näistä eikä sekään oikein osannut sanoa eroja. Kaikki on kuulemma hyviä. Me ei olla täältä kotoisin eikä tiedetä yhtään joten valittiin se mikä on lähimpänä meitä ja mihin on helppo mennä töistäkin jos tutkimuksissa tarvitsee käydä. Ei hajuakaan tehtiinkö hyvä päätös. Siellä on tosin paras hoito lapselle jos hänellä on joku hätä. Kaikissa on kuulemma perhehuoneitakin. Tiedä tästä nyt sitten, arvalla mentiin! Soittavat sieltä ultra-ajasta, toivottavasti soittavat pian.

Kätilö jutteli niitä näitä rauhassa ja käytiin terveystietoja yms. läpi. Hän kertoi seuraavan neuvola-ajan olevan viikolla 16 meidän omalle hoitajalle, että sitten kun tulette niin otetaan taas nämä ja nämä testit ja kuunnellaan sydänäänet. Minä mietin päässäni, että näinpä varmaan tullaan kun tämä menee juuri nyt kesken kun tässä istutaan! Ihan semmoinen olo kokoajan, että tämä olisi mennyt kesken. Mies ei usko mua, sanoo et kaikki on hyvin. Hyvä kai näin, mutta kai sitäkin pelottaa. Onneksi päivän aikana ei ole tullut lisää punaista vuotoa, vähän tummempaa tuhrua vaan eli vanhan vuodon jämiä. Tuntuupa inhalta puhua näistä, en kyllä normaalisti kirjoittelisi koko maailmalle mistään vuodoistani tai vessassa käynneistä! Mutta tämmöistä tämä nyt vaan on, raskaus. Saatiin iso nivasta esitteitä ja joku dvd:kin. Olen ihan sekaisin, että milloin pitäisi soitella hammaslääkäriaikaa ja fyssaria. Varasin heti neuvolasta lähdettyäni ajan yksityiselle ultraan, mutten saanut tälle viikolle aikaa. Hiton kesälomat joka paikassa! Työpaikan sairaskassa korvaa kai vaan tietyn lääkäriaseman käynnit joten ensi viikon keskiviikolle on kai jännättävä. Toivottavasti pieni pysyisi sinne asti mukana ja saataisiin nähdä et kaikki olis kunnossa! Neuvolakäynti ei tehnytkään kaikesta todellisempaa, paitsi ehkä näistä peloista. Pliis, pysy pieni mukana nyt, tule asumaan meille helmikuussa, meillä olisi oikein kivaa olla ja kasvaa!

Peeäs: neuvolan täti väitti että nyt on 8+5, mutta se laski sen menkkojen mukaan.. ultran tietoa odotellessa siis menen omilla veikkauksillani hedelmöittymispäivän mukaisella laskukaavalla :)

Share
Ladataan...

Kommentit

N (Ei varmistettu)

Rentoudu, nauti. Palveleeko huolehtiminen sinua millään tavalla? Niin, ja onnea kovasti!

Eerika
Bättre liv

Kiitos onnitteluista! Vuoto näyttää onneksi jo tyrehtyneen. Pelästytti pahanpäiväisesti! Olisinpa saanut ultran jo tälle viikolle, varmistus siitä että pieni elää voisi tehdä elämästä paljon helpompaa. Tätä huolta ja pelkoa kun on vaikea järkeillä pois. En mitenkään halua että kävisi pahasti. Pelkään vaan sitä enkä meinaa uskoa, että minulla olisi näin hyvä tuuri. Ehkä en vaan koe ansaitsevani sitä että kaikki menee hyvin. Miksi minä ansaitsisin sen, kun niin moni muu ei? Jos iloitsen liikaa ja unohdan huolet, minua rankaistaan lapsen poismenolla. Ihan järjettömiä ajatuksia, mutta niitä on ja riittää! Ehkä alkuraskaudesta ei ole vielä järjetöntä mahaa, on vasta järjetön pää! Onneksi on myös onnellisia hetkiä.

Kommentoi

Ladataan...