Negatiivinen energiasyöppö ihminen

Ladataan...
Bättre liv

Minusta on tullut sellainen. Negatiivinen energiasyöppö ihminen! Ei siinä, etteikö kiukuttavia asioita riittäisi ja jokaisesta asiasta löytyisi se huonokin puoli. Mutta voi että tänään! Tänään tajusin sen. Sieltä tulee harvoin mitään muuta! Voi olla, että olen nyt vaan ahdistuneempi kuin muulloin ja siksi puran sitä kiukuttelemalla joka asiasta. Mutta luulenpa, että tuhlaan omaani ja muiden energiaa tähän negatiivisuuteen enemmän kuin riittävästi muulloinkin. 

Vietin siis päiväni koulutuksessa. Vaikka olen lomalla, tarkemmin sanoen vielä sairaslomalla. No, muutenkin kävisin nämä koulutukset omalla ajallani ja tehtävien tekeminen on vaikeampaa ellei ole lähipäivillä, joten ajattelin ryhdistäytyä ja mennä. Eilen illalla nousi verenpaineet kun huomasin, että koulutus onkin kaksipäiväinen. Siis mistä lähtien! Lähipäivälistani oli viime syksyltä ja siihen oli tehty muutoksia, joista ei oltu ilmoitettu. "Sehän muuttui jo aikoja sitten". Jepjep, mutta minäpä tulostin listan koulutuksen alkaessa ja olen ilmoittanut sen mukaiset päivät työpaikalle, laittanut ne kalenteriini ja näin päin pois. Että kiitos tästä. Toisekseen luvattua kirjaa ei oltu lähetetty minulle, jotta olisin voinut tehdä edellisen kurssin tehtävät. "Laitan ylös niin saat sen huomenna". Jahas, ei mitään pahoitteluja? Maileihinikaan ei oltu vastattu kun kyselin kirjan ja yhden suoritusmerkinnän perään. Ja luennoilla käsiteltiin asioita puuduttavan teoreettisesti, kalvot eivät näkyneet kunnolla, läppärille ei ollut virtaa tai langatonta nettiä, luentomateriaaleja ei ollut saatavilla vielä ja tätä rataa. En siis ehtinyt huomata, että aiheet olivat ehkä mielenkiintoisia, vieruskaveri oli tosi kiva, näin muitakin kivoja kurssikavereita, lounas oli hyvää ja niin, kaikki yrittivät parhaansa kesälomista ja henkilövaihdoksista huolimatta. 

Siinä vaiheessa se todenteolla iski päin pläsiä kun lähtiessäni kurssikaveri odotteli ulko-ovella ja kysyi, että miten teidän keväinen reissu meni? Päässä pyörähtää matkalla alkunsa saanut elämä. "Oi ihanasti", kerroin missä käytiin ja missä oli kivaa tietenkin myös missä ei ollut kivaa ja toki taas missä oli kivaa, mutta toisaalta tuolla ei ollut kivaa. Samalla ihmettelin, että kuulostikohan tämä nyt varmasti siltä, että meillä oli ihan tosi kivaa siellä vai siltä, että pystyn löytämään käärmeen paratiisistakin?

Huoh. Mikä oikeus minulla olisi saarnata (työ)hyvinvoinnista kun en osaa tätä hommaa itsekään? 
Itkua, koirien lenkitys ja kohti lähintä kiinalaista ravintolaa lähtee hän. 

 

Kuva täältä: http://totallifecoach.com/2011/11/30/think-about-such-things/

Share
Ladataan...

Kommentit

Uusia avauksia

Sulla on vielä suru vähän puserossa, se kiukuttaa. Se menee vielä ohi! Mulla on vihdoin mennyt, sullakin menee. Varmasti :)

Kommentoi

Ladataan...