Neuvolalääkäri ja lonkkakipuhermojumi

Bättre liv

Tuuli viheltää nurkissa ja meri möyryää. Kuuntelen fysioterapian ajanvarauksen odotusmusiikkia ja tiputan puolet leivästäni lattialle. On keskiviikkoaamu ja olen jo ehtinyt käymään neuvolalääkärillä lähiterveyskeskuksessa. Oikean lonkan hermopinne on kiduttanut minua jo muutaman päivän ja se on saaman vihdoin lepoa istumisesta, kävelystä ja pinnistelystä sekä toivottavasti pian myös fysioterapiaa. Eilisen kärvistelin pakolla töissä ja tein työni siihen pisteeseen, että pystyn huoleti jäämään sairaslomalle jos olo ei parane. Iltapäivällä alkoi kyllä jo olemaan sellainen hampaat irvessä -olo, etten oikein tiennyt miten päin olisin työpisteelläni ollut. Makoilin hetken joogamatolla, yritin kävellä vähän väliä vaikka se kuinka sattui, istuin satulatuolilla kun tavallisella en pystynyt ja varoin kai jotenkin toista puolta sillä sain myös toisen puolen hartiani ja niskani jumiutumaan. Kotona odotti onneksi etätyöpäivän tehnyt mies, valmis ruoka hellalla ja sohva josta sain tyynyjen avulla edes jonkinmoisen asennon missä kipu jäi vain jomottavaksi. Ei siis koirien kanssa kävelyjä tai kotona puuhastelua vaan pari jaksoa Good Wifea, Grand Designs ja puhelu siskon kanssa. Iltapesulle kävelin jo melkein normaalisti!

Yllättävän herkullisten yöunien jälkeen kipu tuntui olevan poissa, vaan sieltä se hiljalleen palaili kun kävelin kylppäriin ja seisoskelin sähköhammasharja suussa. Mies ulkoilutti koirat ja minä lähdin kohti neuvolaa. Sain otettua itse virtsanäytteen ja mittailtua siitä proteiinit ja glukoosit mitkä olivatkin normaalit, painon mikä oli taas noussut ja verenpaineen mikä oli hieman laskenut. Neuvolalääkäri oli todella mukava ja asiantuntevan oloinen nuori nainen. Sellainen juuri, joka kohtaa ihmisen ja on läsnä hetkessä. Iso kiitos! Hän katsoi lämpimästi silmiin ja kuunteli, mittasi masun, kuunteli sydänäänet, kokeili kohdunkaulan ja katsoipa vielä yllätyksekseni ultrallakin! 3 viikkoa sitten olivat saaneet jonkun vanhan laitteen, sitä ennen olivatkin olleet melkein vuoden ajan ilman kun edellinen hajosi. Ilmankos olin kokoajan ollut siinä käsityksessä ettei neuvolasta löydy ultraa, tarkempia tsekkauksia eivät toki tee koska laite on sen verran surku, mutta tarkistavat kyllä pikkuisia tarvittaessa ja näkevät hyvin lapsiveden määrän ja miten päin pieni masussa seilaa. Siellä se pieni makoili pää alaspäin aamu-unillaan, mamin mussukka <3

Neuvolan mitat rv 26+3 (suluissa rv 23+2)

Paino: 65,6 kg (63,6)
Verenpaine: 105/66 (116/70)
U-Prot: - (-)
U-Gluk: - (-)
Kohdunpohjan korkeus: 24,5 (20)
Lapsiveden määrä: Normaali (N)
Sydämensyke: D 135 (138)
Liikkeet: ++ (++)
Lisäksi kokeili kohdunkaulan, mikä oli kiinni.

Pieni siis kasvaa vahvasti keskikäyrillä ja kuulemma minua ihmetyttänyt painonnousukin on varsin normaalia. Sitä ei vaan ole tottunut siihen, että paino nousee, mutta eipä tuota muutosta näe kuitenkaan kuin masun kohdalta. Yhteensä kiloja on siis tullut jo noin 8, minkähän kokoinen minusta tulee Jouluun mennessä? No, mistään ei tarvitse kuitenkaan olla huolissaan, kaikki näyttää oikein hyvälle ja pieni kyllä myös liikkuu sen mukaisesti! Illalla se sai mahdottomat iltahepulit ja pyöriskeli ja kieriskeli sekä antoi potkuiskusarjaa myös miehen kädelle :) Sanoinkin jo miehelle, että katso nyt minkälaista touhuamista saan tämän kanssa kestää! Meidän pieni Epeliina <3

Lonkan kivuista lääkäri aluksi sanoi vain, että fysioterapialla oireiden pitäisi helpottaa ja että on yleistä että IS-hermo jää jostain kohdin puristuksiin. Minun tapauksessani tuolta vähän alempaa, sillä selässä ei tunnu mitään kipuja vaan selkeästi alempana ja kipu säteilee koko jalkaan. Olin kai liian reippaan ja hyvinvoivan oloinen, sillä hän oli jo lähettämässä minua pois ja sanoi että jos tulee sellainen olo ettet pärjää töissä niin soita vaan ja hän lähettää sinulle postitse sairastodistuksen. Siinä vaiheessa oli pakko avata suunsa ja sanoa, että olen ehkä ollut jo liian reipas ja hammasta purren istunut kivuissani töissä jo pari päivää vaikka olisi pitänyt vaan soittaa työterveyteen. Sitä vaikuttaa liian helposti siltä, että kyllä minä tässä pärjään. En ehkä näytä kovin kipuiselta kun mukavan ihmisen nähdessäni hymyilen silmillä ja suulla ja olo lonkassakin oli näin aamusella paljon parempi kuin iltapäivästä töissä. Sain numeron avofysioterapian ajanvaraukseen, mikä on siis kunnallinen palvelu, sekä varuilta myös lähetteen millä voin käydä yksityisellä. Hän kirjoitti myös lopun viikon sairaslomaa kun tajusi, etten pärjää tämän kivun kanssa juuri nyt töissä. 

Olo oli todella huojentunut siinä vaiheessa, ehkä saisin tämän vaivan kuntoon sittenkin, ehkä minun ei tarvitsisi kärsiä näistä kivuista päivätolkulla? Lääkärille saisi kuulemma jättää soittopyynnön milloin vain on tarvetta, ihana lääkäri! Miten minä niin pidänkään neuvolastani ja koko hitsin terveyskeskuksesta? Olen niin onnellinen, että saan asua täällä juuri nyt, että saan kohdata nämä ihmiset juuri nyt, että tunnen oloni kotoisaksi ja turvalliseksi lähiterveyskeskuksessani juuri nyt. Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta kun tunnen oloni hyväksi missään terveydenhuollon laitoksessa, yleensä olen niissä todella ahdistunut. Tuonne voisin jäädä vaikka asumaan :)

Sain postauken kirjoittamisen ohessa fysioterapiapalvelun kiinni, hieman tympeä ääni kaiveli minulle fyssariaikaa keskelle päivää ensi viikolle. Ensimmäinen oli puolen tunnin ajomatkan päässä töistä ja toinen osui päällekäin sokerirasitustestieni kanssa. Tämän jälkeen seuraava aika olisi mennyt kolmen viikon päähän. Onneksi sain myös tuon lähetteen yksityiselle, joten soitin paikkaan missä käyn fyssarilla muutenkin niska-hartiaseudun ongelmiani pitämässä poissa ja sain huomisaamulle ajan jo keväällä tutuksi tulleelle naiselle. Hän oli aivan ihana ja superosaava alkuvuodesta kun en pystynyt jumeiltani hengittämään ja ymmärsi myös tunteiden vaikutuksen lukkoihini. Fyssari, joka on myös lähes valmis osteopaatti. Hänen käsiinsä tuon itseni huomenaamuna ja uskon että apu löytyy! Ihanaa päästä hyviin käsiin. Mistä näitä ihania ihmisiä ympärilleni löytyykin?

Pesukone pyörii, kuvista näkyy myös päivän asuni eli maailman mukavimmat, pehmoisimmat ja lämpimimmät kotivaatteet, koirat ovat seuranani sohvalla ja olo huojentunut. Upeaa päivää ja täältä osoitteesta voikin nyt odotella postausbuustia kun kaikkien postausajatusten on aikaa tulla uunista ulos! 

<3 Eerika & potkiva ja telmuava Epeliina (rv 26+3)

Share

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Pesukone näyttää melkosen tutulta. :P Meiän kone pyörii parhaillaan. :)

Kommentoi