Niin pitkään kuin onni on

Ladataan...
Bättre liv

"On mahdotonta luottaa sokeasti siihen, että kaikki menee hyvin, kun silmät ovat auenneet sille mitä kaikkea voikaan tapahtua", sanoi ystäväni minulle eilen. "Pieneen ei ehkä ole valmis tutustumaan ennen kuin on varma, että tämä pieni saa tulla meille asti". Olet rakas <3. Ihminen, joka on käynyt läpi niin suuren surun etten sitä voi edes käsittää. Jaksanut silti elää ilolla ja täydellä sydämellä. Saanut kohdata myös onnea ja rakkautta. Ja kyyneleet kostuttivat silmäni kesken puhelun. Hän tietää. Minun ei tarvitse soimata itseäni siitä, etten aivan uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa. Silti odotan pientä ilolla ja rakkaudella.

Tänään luin mikä suru oli kohdannut Tuuliviirin tunnustukset -blogin Rikuliinaa. Sydäntäni aivan kouraisi, kohtukuolema, kesken pienen tuloon valmistautumisen. Kaikki on elämässämme hiuskarvan varassa, jatkuvasti. Tällaista surua ei voi edes käsittää.

Tänään olen onnellinen ja kiitollinen:

  • rakkaasta ja ihanasta miehestäni
  • rakkaista koiristamme
  • omasta kodista
  • ystävien rakkaudesta ja tuesta
  • niistä perheenjäsenistä ja sukulaisista joiden kanssa saan olla läheinen
  • vakaista työpaikoista ja toimentulosta
  • avoimista mahdollisuuksista
  • terveydestä
  • mahdollisuudesta kohdata niin sade kuin auringonpaiste kasvoillani
  • tästä pienestä joka saa kasvaa sisälläni

Ja niin minä mietin, että kaikki muu kyllä järjestyy, kunhan pieni saa olla kunnossa. Sitä pyydän ja toivon tästä hetkestä ikuisuuteen.

Hartaasti rakenneultraa odottaen <3 Eerika & Pikku-Epeli (rv 20+3)

Share
Ladataan...

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Kun eräs tuttumme synnytti ensimmäisen lapsensa, kuolleen lapsen, mietin sitä miten kamalalta sen täytyy tuntua! Ja kun he vihdoin saivat toisen lapsensa, ihanan terveen tyttärensä, olin heidän puolestaan niin onnellinen!

Itse en ole koskaan joutunut käymään läpi keskenmenoja ja raskaaksikin tulin kuudessa kuukaudessa (joka sekin tuntui pitkältä ajalta), mutta silti raskausaikana välillä pelotti! Eikä se pelkääminen synnytykseen lopu! ;)

Ajan kanssa pelkääminen rauhoittuu ja nyt annan tuon kaksi vuotiaan kulkea jo melko rauhassa, vaikka kaksi kertaa on portaita tultu kolisten alas.

Rikuliina

Kiitos Eerika osanotoista. Ja osanottoni myös teidän kokemiin menetyksiin. Olen perheenne vaiheita blogin kautta seuraillut mutta ikinä en ole tainnut kommentoida. Sanojen löytäminen on joskus vaan niin kovin vaikeaa, vaikka niitä oikeita sanoja ei kyllä taida olla edes olemassa. Tällaiset tapahtumat todellakin pistävät elämän prioriteetit aivan uuteen järjestykseen ja muistuttavat raadollisella tavalla miten mikään ei ole itsestäänselvyys, ikinä.

Oikein ihanaa odotusaikaa teille! Toivottavasti pystyt suurimman osan ajasta kuitenkin raskaudesta nauttimaan vaikka hyvin ymmärrän että huoli varmasti välillä valtaa mielen. Mutta siitä ei kannata itseään soimata vaan mielummin iloita niistä hetkistä kun tuntee olonsa oikein onnelliseksi <3

Kommentoi

Ladataan...