Nukkumatti, nukkumatti, miksi herätit vessaan?

Bättre liv

Tänään taistellaan nukahtamista vastaan. Loppuuko tämä väsymys koskaan? Tulenko heräämään joka yö kivuliaan täyteen rakkoon, jota en meinaa unisena saada tyhjenemään? Tulenko kesään asti ihmettelemään, miksi kello herättää aamuyöllä, vaikka kyseessä on aamuherätys? Saisiko äitiysloman aloittaa jo seitsemännellä raskaus viikolla? Nimimerkillä: Pitikös kaikista raskausoireista kuitenkin olla onnellinen?

Nyt siis mennään vasta rv 6+4 ja odotan jo viikon päästä olevaa varhaisultraa ja siitä seuraavan päivän neuvolaa. Sitä ennen pitää kuitenkin kertoa lähimmälle esimiehelle, jotta saan raskaudesta johtuvat lääkärikäynnit menemään työajaksi eikä miinuksiksi liukumista. Pelottaa jo hieman, että pieni menisi kertomisen jälkeen kesken. Pelkään myös neuvolaan menemistä, sillä viimeksi pieni meni kesken juuri silloin. Mutta jos tiukka syke saadaan edellisenä päivänä ultrasta niin ehkä osaan olla huolehtimatta! Sitä on vaan jotenkin hieman vainoharhainen kaikesta mikä edes jollain tavalla liittyy edelliseen raskauteen ja sen keskeytymiseen. Haluaisin vain päästä näistä pelottavista alkuviikoista mahdollisimman nopeasti yli. Eikä tämä ylitsevuotava väsymys ja katkonaiset unet valitettavasti auta, saatika se, etten saa edes joogata itseäni onnelliseksi. Muistan siis tänäänkin, että kaikelle tälle on pieni ja maailman tärkein syy, joka toivottavasti vatsassani kasvaa ja kehittyy <3 

Rakkautta <3 Eerika

Kuva: http://www.mtv3.fi/koti/sisustus/artikkeli.shtml/2010/06/1143178/nukkumatti-hurmaa-uusia-sukupolvia

Share

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

"Yöheräämiset valmistavat tulevaa äitiä vauva-aikaan ja yösyöttöihin." Lohduttavaa, eikö? ;) Mulla oli muistaakseni se keskimmäinen kolmannes sellainen, ette juurikaan heräillyt yöllä, mutta vikalla kolmanneksella oli hätä 24/7. Se oli kivaa se.

Toivon, että pääset peloistasi yli tai edes vähän. Uskon, että loogisin pelko ajoittuu juuri noille viikoille, joilla viimeksi saitte keskenmenon, joten ihmekös jos jännittää. Koita muistaa kuitenkin se, että rento ja hyvinvoiva (henkisesti ja fyysisesti) äiti on vauvalle parhaaksi. (No, kyllähän sä sen tiedät.)

Paljon tsemppiä, rohkeutta ja energiaa, vaikka joudutkin jo kestämään lyhyillä yöunilla!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kannattaa relata, koska et itse voi vaikuttaa mitenkään meneekö kesken vai ei. Moni tekee asiasta liian suuren liian varhain, vaikka niin paljon tapahtuu keskenmenoja.

Varhaisultra on mielestäni ihan fiksua, koska mielestäni ei ole järkeä elätellä toiveita sinne ekaan "viralliseen" ultraan, jos ei kuitenkaan kohdussa olekaan elämää.

Suosittelen "unohtamaan" raskauden sinne 12 viikkoon asti. Itse ainakin virallisesti ajattelen, että olen raskaana vasta silloin oikeasti. Itselläni 12 vko tulee tällä viikolla täyteen ja ultra on perjantaina, sen jälkeen voin oikeasti suhtautua asiaan realistisesti.

Eerika
Bättre liv

Mindeka: Olen ajatellut, että ehkä olen saanut tämän yöllisen pissahätäheräilyn koska minulla ei ole pahoinvointia. Tai ehkä minulla olisi, ellen napostelisi jotain kokoaikaa! Pieniä välipaloja siis tulee syötyä usein mikä pitää verensokerin tasaisena. Olen kokeillut kaikenlaisia kikkoja, kuten kolmesti pisulla käymistä ennen nukkumaan menoa, mutta kun se hätä on tullakseen, se tulee. Viikonloppuna tuli onneksi nukuttua oikein reippaasti kun aamulla ei tarvinut herätä kelloon :) Ja kiitoksia, luulenpa että jos varhaisultra menee hyvin ja pääsen edellisen keskenmenon viikkojen ohi, alkavat pelot hiljalleen hälvetä!

Vierailija: En halua antaa pelolle niin paljoa valtaa, että kieltäisin raskauden ja siitä iloitsemisen itseltäni. Mikään ei ole varmaa, mutta meillä on aina tämä hetki! Ja juuri tällä hetkellä olen raskaana ja onnellinen siitä. Asia on suuri, sisälläni kasvaa pieni elämänalku, vaikka se hauras onkin. Mielestäni on aivan luonnollista elätellä toiveita, itse haluan varhaisultran, sillä minulle rv 12 asti täydessä epätiedossa odottaminen tuntuu turhalta ja vaikealta erityisesti keskenmenon jälkeen. Vaikka tunnistan välillä pelon, olen rauhallinen. Sillä kun tunteet tunnustaa itselleen ja tietää mistä ne tulevat, voi taas jatkaa elämäänsä niihin takertumatta.

Iloista odotusta sinne ja toivottavasti ultrassa on kaikki hyvin! 

Kommentoi