Odotellaan ja pelotellaan (rv 7+4?)

Bättre liv

Mitenköhän teidän koirat sitten suhtautuu? Onko teillä sitten lastenhoitoapua? Kannattaa ihan alussa jo olla. Äidiltä kannattaa kysyä synnytyskokemuksia, niin tietää varautua. Varhaisultrassa kannattaa käydä, ainakin itsellä olisi helpottanut tietää ajoissa ettei sikiöllä ollut sykettä. Jes. Muille kertomisen varjopuolia osa apua! Olen kertonut yksi, kaksi, kolme, neljä, apua viidelle! Kahdelle kaverille olen soittanut, yhdelle pariskunnalle kerroin kun en jaksanut valehdella miksen juo viiniä ja tänään juttelin kampaajani kanssa. Kampaaja sattui itsekin olemaan raskaana! Jotenkin niille vähän kaukaisemmille ihmisille, joita näkee harvemmin, on helpompi kertoa kuin ihan läheisimmille. Sori vaan rakkaat ystävät, mutta teille oli helpompi kertoa kuin siskolle tai lapsuudenkaverille. Ja jollekin on vaan ihan pakko kertoa. Mutta vaikka olen niin hienosti osannut ajatella vain tätä hetkeä ja yrittänyt antaa päivien kulua omalla painollaan, alkavat kysymykset nostaa pelkoja takaisin pintaan. 

Pitäisikö mennä varhaisultraan? Tänään on 7+4 ja ensi viikolla on eka neuvola. On mahdollista, että ne kuuntelee siellä sydänääniä jos oikein kauniisti pyydän ja niillä sattuu olemaan hyvät laitteet. Se riittäisi kyllä mulle. Ja jos sais heti viikolle 10 ultra-ajan. Mutta jos viikolle 12 pitäisi odottaa elonmerkkejä niin voipi olla, että käyn yksityisellä. Varsinkin kun sairaskassasta saisin 70% maksusta pois. En vaan tiedä onko siinä mitään järkeä, kai sitä nyt normaali ihminen voi viikolle 12 odottaa? Olisin nyt vaan ja odottaisin, että kaikki menee hyvin!

Vuosia pelkäsin ja huolehdin, että ei me voida lasta saada kun parisuhde ei ole täydellinen (herranjestas, kymmenen vuotta yhdessä ja joskus riidellään), koirat käyttäytyy huonosti (mutta on ne nyt kuitenkin aika hyväkäytöksisiä kun muihin vertaa), meillä ei ole tukiverkostoa (mutta eiköhän joku auta ja löytyyhän muita uusia äitejä varmasti), me ei tiedetä mitään lapsista (eiköhän ne lapset opeta aikuisille yhtä paljon kuin aikuiset lapsille) ja urakin menee ihan pilalle (mutta tähän väliin hetki kotona vakityöstä tekis ihan hyvää!). Jep. Elämä ei vaan voi aina olla ihan täydellistä! Mutta sehän siitä niin täydellisen ihanaa tekeekin :)

Siispä odotellaan. Olo on hyvä, vatsa täysi, tukka kuosissa, ilma kesäinen, masussa vaavin alku ja vieressä maailman suloisimmat karvaiset tuhisijat. Pieni herätti mut kahdesti viime yönä vessaan ja sai päivällä aikaan pahoinvointia kun en saanut ajoissa lounasta ja välipalaa. Aivan ymmärrettävää. Siellä siis muistutetaan mamia, että täällä ollaan!

Kuva: stock.xchng

Share

Kommentit

Varhaisultra tai ei, juuri vuodatin omat murheeni omaan blogiini. Ei stressaava ensiodottaja pysty ottamaan raskauden rauhallisesti. 

Jokainen kolotus, kipuilu, ja oireettomuus huolestuttaa. Olen nähnyt omani sykkeellä x 2 eikä huoleni häviä siitä huolimatta. 

Oma ultra seulonta menee juuri viimeiselle päivälle kun sen voi ottaa. Potuttaa ja raivostuttaa, miksi muut pääsevät aikaisemmin siihen pienimmillä viikoilla? Vai onko vastaanotossa istunut rasistinen hoitsu joka on sukunimen perusteella laittanut jonoon. Kaikkea sitä vihasena, hormoonien hyrrätessä miettii :D

Eerika
Bättre liv

Kävin lukemassa postauksesi. Apua, eivätkö pelot vähenekään ultran jälkeen ja viikkojen edetessä? Täällä mennään noin rv 7+6 enkä kyllä pysty odottamaan rv 12 saakka sykkeiden ja pienen näkemistä! Kuulemma pelot kuuluvat myös oireisiin, eli check, sulla on yksi raskausoire lisää! Tiistain ekan neuvolan jälkeen soitan kyllä samantein ultra-ajan yksityiseltä jos en saa kuulla sydänääniä tai pääse pian ultraan. Espoossa eka ultra on taulukon mukaan rv 10-12. Tosin onhan se totta, että rv 12 näkee jo niin paljon enemmän kun lapsi on jo kehittynyt ihmisen näköiseksi :) Ja voihan se hedelmöitysaikakin heittää eli laskennallisella rv 12 on luultavasti vähintään rv 10 menossa. Josko sitä sitten jälkikäteen uskaltaisi iloita raskaudesta? Ja mulla ainakin muutama raskausoire on ja pysyy; nälkä ja kiukkuisuus!

Kommentoi