Olen taas olemassa

Ladataan...
Bättre liv

Oi miten ihana olo käydä taas töissä! Miten höperöksi sitä voikaan mennä oltuaan viikon sängyn pohjalla. Aivot ei oikein toimi, mutta siitä huolimatta sitä ajattelee ihan liikaa. Sitä miettii omaa itseään, henkistä kasvua, uraansa, kroppaansa, yksinäisyyttään. Kun ei käy edes kotikadullaan kävelemässä, alkavat ajatukset kiertää aika suppeaa kehää. Mutta se fiilis kun saat työsi tehtyä, raksit tehtyjä töitä listalta pois, suunnittelet tulevia viikkoja kalenteriisi ja siirtelet luettuja maileja kansioihin. Vaikka tänään on väsyttänyt aikalailla ja vieläkin kurkkua vähän kivistää ja nenää niiskuttaa, on olo kuitenkin jo ihan elävä. Olen olemassa jälleen! Ihmisiä, tekemistä, jotain mitä osaan. Työpäivän jälkeen tein vielä ruoan, jälkiruoan (marjarahkaa, nam!) ja kävin koiran kanssa kävelyllä. Tosin meinasin myös nukahtaa sohvalle, mutta se on aivan ymmärrettävää. Tekeminen saa selkeästi aktiiviseksi.

Aloinkin pelkäämään, että apua, entä jos jäisin joskus työttömäksi? Olin vuoden työttömänä heti lukion jälkeen, tosin tein samalla myös opintoja avoimeen yliopistoon, mutta lähinnä iltakursseilla.  Silloin nukuin pitkälle päivään, roikuin koneella ja telkkarin ääressä yövaatteissa ja yritin muistaa pukea päälleni ja laittaa ruokaa kun mies tuli kotiin. Se oli usein aamupalani. Yöllä uni ei tullut ja roikuinkin netissä missä seuraa ja tekemistä löytyi kun televisiosta tuli enää lumisadetta. Olin väsynyt ja alamaissa. Onneksi seuraava kesä toi kaikkea uutta ja uudet opinnot alkoivat syksyllä, elämä tuntui niin erilaiselta kun oli jokin syy herätä, jotain odotettavaa ja jotain tavoitteita. Puhumattakaan niistä mahtavista tyypeistä keihin pääsi tutustumaan ja keiden kanssa pääsi viettämään päivänsä.

Vaikka työkaverit eivät korvaa läheisiä ystäviä, ovat he kuitenkin hemmetin tärkeitä kun olet muuttanut uudelle paikkakunnalle eikä ystäväpiiriä vielä ole. Mutta mistä sen ystäväpiirin löytäisi? Mistä löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka haluavat myöskin tutustua ja viettää aikaa uuden ystävän kanssa? En tunnu löytävän ympärilleni niitä, keiden kanssa klikkaa, keiden kanssa ollaan heti samalla aaltopituudella ja juttu luistaa. Jos vielä toinenkin voisi haluta lähteä kahville, lenkille tai ihan mihin vaan kanssasi. Yksinäisyyden vuoksi toisen kanssa hengaaminen ei ole sen arvoista, jos ei vaan klikkaa. Ne epämiellyttävät hiljaiset hetket, se kun ei vaan tajua lainkaan toista tai on ihan eri mieltä perustavanlaatuisista asioista. Vaikka tunnetaan niin ei ole pakko laittaa viestiä ja lähteä jonnekin, jos homma ei vaan skulaa. Kuulostaa ihan treffailulta, mutta samanlaistahan se ystävienkin metsästäminen on. Että kehtaako kysyä numeron tai pyytää kanssaan kahville! Hoh, ja näin aikuisena kumpikin taitaa olla ihan yhtä vaiketaa. Puolison tai ystävien metsästäminen. Ystävää metsästäessä ei vaan tule vastaan niin montaa tyrkkyä!

Oh, toivon vaan että mieleni kestäisi ajan pienen vauvan kanssa. Neljän seinän sisässä, ilman aikatauluja.. näen tietyn kaavan toistuvan tässä. Vaikka tekemistä varmasti riittäisi ja kaikkialle voisi mennä, tulisi helposti vain jäätyä kotiin silloinkin kun olisi parempi vain lähteä edes hetkeksi jonnekin ulos. Ehkä siihen pitäisi siis jotenkin valmistautua etsimällä arkeensa jonkinlaista rytmiä ja aikatauluja. Sen ainakin tiedän, että käyttäisin kaikki mahdollisuuteni nähdä muita äitejä ja yrittää löytää sieltä samanhenkistä seuraa. Ehkä kaikki kolmikymppiset sinne menneet on?

Jee, huomenna pääsee töihin! Milloin olen viimeksi sanonut näin?
 

Kuva: http://weheartit.com

Share
Ladataan...

Kommentit

Vauva-aika vaatii varmaan sopivassa suhteessa kotia ja elämää kodin ulkopuolella. Itse odotan kovasti rauhallisia ja kiireettömiä aamuja, ja lapsen kasvaessa ja kevään tullessa myös puistoilua leikkipuistoissa. 
Olen pari kertaa käynyt tuttavani lapsien kanssa leikkipuistossa ja olo on aivan sama kun kävisi koirapuistossa. Aikuiset tutustuvat toisiinsa kyselemällä lapsen ikää tai nimeä. Tukiverkostokin näytti ainakin meidän lähipuistossa olevan. 

Helsingissä on myös muutama kahvila jossa aikuiset tapaavat kahvikupin ääressä, ja vaihtavat vauva-kuulumisia. Uskon että se on aivan äidistäkin kiinni, miten arjen haluaa pyörittää. Ja tiedän että arjesta katoaa mielenkiinto jos ei ulkopuolella ole mitään mikä vetäisi itseensä. 

Jos ei sitä rytmiä löydä nyt, niin varmasti löytää sitten lapsen synnyttyä :)

Uusia avauksia

Ihanaa kuultavaa, että voit paremmit ja nautit töihin pääsystä :)

Kommentoi

Ladataan...