Omaa aikaa?

Ladataan...
Bättre liv

Tänään missasin aivan ihanan joogatapahtuman, koska no, perhe. Miehen venähtänyt työpäivä, koirien lenkitykset ja mahdottomuus ehtiä viideksi keskustaan. Oman ajan järjestäminen tuntuu olevan niin kovin hankalaa enkä oikein edes tajua miten olen joskus päässyt ulos talosta ihan itsekseni. On imetys ja vauvan päikkärit, vaikeudet maidon pumppaamisen kanssa, miehen työ (moneltako ehtii kotiin), kaupassa käynnit ja ruoanlaitto sekä kaksi koiraa jotka haluaisivat niin kovasti myös lenkille. Ilta on niin kovin lyhyt aika tehdä kaikki tämä ennen babyn iltapuuroa, iltapesua, iltatissiä ja iltaunta. Tämän jälkeen koittaakin tämä hetki kun pieni on jo unilla, eli äidin pieni vapaus. Väsyneen pieni oma hetki ennen seuraavan päivän tavaroiden valmiiksi laittamista ja unille käymistä. Pyykkien viikkaus, tiskikoneen tyhjäys ja täydennys, kassin purku ja pakkaus, kalenterin tsekkaus ja iltapala.

Alkuvuodesta jotenkin ajattelin, että sitten huhti-toukokuussa käyn parina iltana viikosta joogassa ja alan saada kehoani kondikseen. Keväällä ajattelin, että sitten kesälomalla pääsen joogaamaan vaikka keskellä päivää. Kesällä ajattelin, että ratkaisu olisi kotijooga Yogobe-palvelun avulla plus joogatunti kodin ulkopuolella yhtenä iltana viikosta. Juuri nyt epäilen tätäkin. Katson kuinka moni mamma treenaa täysillä ja nauttii (?) hiestä, miten ihmeessä te teette sen? Olisi ihanaa saada kroppa täyteen voimaa ja energiaa, käsivarret ja vatsa vähän vähemmän pehmoisiksi ja mieli ihanan avaraksi. Aika ja jaksaminen vaan tuntuvat loppuvan kesken! Se kotijoogailuinnostuskin vaan katosi johonkin kun väsymys muutti tilalle! Pahinta on olla vaan niin äärettömän nälkäinen sillä hetkellä kun aikaa olisi, ettei voi muuta kuin syödä ja laota.

Päivät onneksi sujuvat kuin siivillä, me touhutaan kaikkea kivaa yhdessä ja iltapäivisin ollaan usein menossa ja nähdään muita mammoja ja vauvoja. Iltaisin tekee silti mieli siirtää viestikapula seuraavalle ja juosta kirmata ovesta ulos. Epäilen joidenkin hormonien loppuneen puolen vuoden tienoilla, sillä epätodellinen energia katkonaisista yöunista huolimatta sekä se aivan tiivein symbioosi tuntuvat niillä main kaikonneen. Tosin kummasti sitä vieläkin jaksaa kun vaan lähtee ulos talosta ihmisten ilmoille ja se symbioosi, sen voisi kyllä väittää olevan vielä kovinkin vahvana :) 

Rakastan pienen kanssa olemista, toinen kasvaa kasvamistaan, pieni konttaa jo ja nousee tasoja vasten! On aivan ihmeellistä hätkähtää siihen todellisuuteen, että minulla on tytär. Ei siis vastasyntynyt sylivauva vaan virnistelevä pieni tytär! Ensi talvena me pulkkaillaan yhdessä ja telmitään lumessa (jos siis saadaan lunta). Lipastot on jo täytetty syys- ja talvivaatteista aina kunnon välikausihaalaria myöten (joista en ole ehtinyt tekemään postausta..) ja aika se vaan juoksee eteenpäin! Illat pimenee ja jossain vaiheessa kuin varkain myös viilenee. Ja pian ollaankin jo ostamassa pikkuteputtajalle ensikenkiä! 

Lopulta vauvavuosi on aivan hirvittävän lyhyt aika, ehdin keskittyä itseeni myöhemminkin. Juuri nyt riittäisivät ihanien vauvantäyteisten päivien lisäksi pienenpienet latautumishetket; päivittäiset iltalenkit koiran kanssa, joogamaton avaaminen olohuoneeseen pienen unien aikaan ja sen sopivan kuntoilupaikan löytäminen missä viettää laatuaikaa vaikka sen kerran viikossa. Rennon perheeseen keskittymisen ja oman ajan tasapainottelu varmaan jatkuu imetyksen loppusen jälkeenkin, mutta nyt on hyvä aloittaa harjoitukset, minuutti kerrallaan ;) Imetyksen lopettamisen jälkeen treenaaminen, syöminen, juominen ja lepo eivät myöskään vaikuta enää maidon tuotantoon eli oma keho on vihdoin vain minun omani! Siihen asti saan puolestaan nauttia imettämisen tuomasta ihanasta läheisyydestä pienen rakkaan kanssa <3 Ja näistä ihanista päivistä! Silti vaikka kuinka tästä kaikesta nauttisin ja saisin, saattaa se ilo pian hautautua ellei äiti saa edes hetkittäin latautua ihan itsekseen. Kuten nyt kuunnellen mahtavaa soittolistaa spotifystä ja naputellen näppäimistöä, minkä naputtelua ei muuten ole juuri viime aikoina kuulunut!

Huoh, instassa lisää kuulumisia, meitsi kuittaa nyt ja menee pehkuihin! Huomenna on taas päivä uusi helteisessä kesäsäässä maailman parhaan pienen toverin kanssa <3

<3 Eerika & Epeliina (7,5 kk äiti ja tytär)

Share

Kommentit

Helppoa olla jälkiviisas, mutta kyllä sitä ihan oikeasti myöhemmin ehtii :) "Vasta" nyt on oikeasti mahdollista lähteä pariksi tunniksi vauvelon luota pois ja Ukkeli on nyt 10kk. Joten lopulta se aika, kun on lapseen täysin sidottu on aika lyhyt. Yritäppä tuo silti sanoa muutaman kuukauden takaiselle minälleni, jonka mielestä vauva-aika tulee kestämään koko loppuelämän :D

Silkkitassu

Niin se raskausajan alku pahoinvointikin tuntui kestävän eikä loppua näkynyt. Tai kun on sairaana niin seuraavasta terveestä päivästä ei ole tietoakaan... Mut niin ne vaan päivät kuluu ja yhtäkkiä havahtuu et hei, nyt on jo helpompaa.
Nyt kotona kerkee jo siivoilla illan aikana lapsen leikkiessä ja konttaillessa paikasta toiseen. Silloin silmien pitää olla myös selässä, mutta ainakaan ei tarvitse jatkuvasti olla kantamassa tai nostelemassa toista. Voi huhuilla niin hetken päästä pikkuisen pää ilmestyy nurkan takaa. :)

Eerika
Bättre liv

Näin se vähän taitaa olla, ei sitä meinaa edes muistaa mitä mielessä pyöri raskausaikana! Meilläkin muuten ollaan jo tuossa vaiheessa, eli pieni tulee kontaten perässä kun huhuilee eikä paljoa enää tarvitse kantaa. Aamuimetyksen jälkeen köllitään sängyssä, sitten nostan pienen tippujan lattialle ja siitä eteenpäin mennäänkin ihan itse aina aamupesulle saakka koirien moikkaamisen ja pienen leikkihetken kautta :D Niin isoja tyttöjä jo! 

Jotenkin tuntuu, että nykyään pitäisi sekä raskausaikana, että lapsen saamisen jälkeen olla kuin ennenkin. Pitäisi liikkua ja touhuta viime metreille normaalisti ja heti synnytyksen jälkeen juoksennela pitkin kyliä, jumpata ja reippailla. Ehkä siitä ajatuksesta pitäisi päästä eroon, että tässä vaiheessa pitäisi olla kuten ennenkin. Kun ihan selkeästi mekin tykätään olla oman perheen kesken ja keskittyä siihen ihan pikkuiseen. Kyllä me ehditään vielä enemmänkin harrastaa ja käydä kahdestaan treffeillä.

Miksei riittäisi, että käydään perheenä tekemässä kivoja asioita? Olisiko se puolisen tuntia omaa aikaa koiran kanssa lenkkeillen sittenkin riittävästi arkena? On niin vaikeaa nähdä mikä on sitä omaa tunnetta ja mikä sitä jotain ajatusta siitä miten pitäisi olla. Mikä on sopiva määrä irtautumista ja symbioosia juuri meille juuri nyt?

Silkkitassu

Mäkin ajattelin raskauden aikana et kerkeen sit näkemään kaikkia kavereita vauvan kanssa ja tapaamaan muita perheitä. Yksi kaveri (asutaan melko lähekkäinkin, pari kilsaa vaan matkaa) sai lapsen pari päivää meidän jälkeen ja me vihdoin tavattiin tuossa heinäkuun alussa ja näin tämän heidän hurmurin. Joo'o.. kymmenen kuukautta meni siinä. Oltiin kyllä kaverin kanssa nähty (ja hän oli nähnyt meidän tytön), mut ei saatu vauvatreffejä aikaan siten et heidän vauva olisi ollut samaan aikaan mukana. 
Et kotikissoja ollaan... :D
 

Eerika
Bättre liv

Hih :) Me kyllä nähdään muita mammoja ja vauvoja melkein joka päivä, tässäkin työssä tarvitsee niitä työkavereita! Silti ilman babynhuoltovuoroa olen harvoin ja vaikka mies hoitaisi pientä iltaisin, ei siinä vieressä aivan vapaalle pääse. Josko tässä hiljalleen saisi itseään niskasta kiinni ja joogattua kotosalla sen verran, että olo on hyvä :) Ja otettua niitä pieniä irtiottoja vaikka vain tunniksi-pariksi kerrallaan vaikka kerran viikossa!

Silkkitassu

Mm.. tilanne ehkä olisi eri jos olisin päivät kotona. Iltaisin kun kukaan ei enää kerkee hirveästi näkemään ja viikonloput tahtoo välillä ottaa rennosti vain kotona ja antaa miehelle vähän vapaata vauvanhoidosta. Toissa viikolla kun olin yksin reissussa näätien kanssa niin mies totesi et toinen viikko putkeen ilman kunnollista vapaata siinä välissä oli todella raskas.

Eerika
Bättre liv

Juu, tilanne varmaan muuttuu kun menee töihin. Kotona olevat ehtii päivisin käydä treffailemassa niin saa aikuistakin seuraa päivisin :D

hfres (Ei varmistettu)

Mäkin olen viime aikoina pohtinut niin samoja juttuja! Että milloinhan sitä taas pääsisi yksin johonkin, kampaajalle (?!) tai mihin nyt vaan. Tai kyllähän pääsisin kun vain järjestäisin, mutta monesti tilanne on iltaisin juuri kuten kuvasit, täynnä arjen pyöritystä ja sitten sitä vaan siirtää omia tarpeitaan taas vähän eteenpäin. Mitä enemmän huomaan vauvan olevan kiinni juuri minussa, sitä hankalammalta tuntuu lähteminen vaikka tiedänkin että isän kanssa menee ihan hyvin.

Kuvittelin myös nyt palaavani tanssitunneille syksyllä, mutta tajusin että jos sopivaa tuntia ei löydy 18-19 väliltä, saa sekin vielä odottaa, koska sitten tulevat vastaan pojan iltahommat. Nukkumaanmentässä kelpaan vain minä ja sitten on tietysti se imetyskin.

Samoin tuntuu että väsymys vie ihan eri tavalla nyt kuin ennen, vaikka yöt sinänsä ovat parantuneet kaikilla kun emme nuku enää vierekkäin. Kaipa se sitten on niistä hormoneista ja tietysti myös siitä, että päivät ovat intensiivisempiä vauvan kanssa. Ennen oli pitkiä päiväunia, nyt entistä enemmän hereilläoloa ja touhua.

Mutta kyllä se oma aika vielä koittaa onneksi, jos ei nyt niin myöhemmin. Vauvavuosi on nopeasti ohi :)

Hanna

Eerika
Bättre liv

Siis mähän olen käynyt öö.. ainakin kahdesti tänä aikana yksin kampaajalla ja useamman kerran jossain jumpallakin. Kahden viikon päästä on seuraava kampaajakäynti, mun oma luksusaika (!), ja sinnehän on mentävä ja järjesteltävä asiat oli mikä oli kun se on kerran buukattu! Olen myöskin katsellut jumppia klo 18-20 väliseltä ajalta (klo 21 unille ja mies voi tehdä kaiken muun paitsi imetyksen) ja vielä niiltä päiviltä jolloin ei ole miehen harrastusta eikä pikkuisen vauvauintia. Näiltä rajatuilta ajoilta pitäisi sitten löytyä joku lempparitunti jotta ne lähtemisjärjestelyt olisivat sen arvoisia :) Ehkä kun syksyn aikataulut tulevat niin jostain löytyy jotain sopivaa? Sitten olisi yksi harrastusilta meistä jokaisella.

Tsemppiä sinne, otetaan pieni ripaus sitä omaa aikaa niin ollaan ihanampia läsnäollessamme. Sitä omaa aikaa on varmastikin tulevaisuudessa edessä tähän hetkeen verrattuna ruhtinaallisesti :)

rinkeli (Ei varmistettu)

Toi kuulosti niiiii iiin tutulta! Ahdistaa nää kaikki jäljellä olevat raskauskilot, kun ei ehdi/jaksa/viitsi tehdä niille yhtään mitään. Pitää miettiä syöttämiset,pumppaamiset,unet,oma syöminen jne..

Tänään kaveri laitto linkin äitivauvajoogaan. Lueskelin linkkiä samalla, kun tyttö kitisi sylissä. Hetken päästä tajusin täyttäneeni ilmoittautumiskaavakkeen ja jopa lähettäneeni sen. En tiedä kumpaa toivon enemmän, sitä että mahduttaisiin ryhmään vai että se olisi jo täynnä :D
Ajatuksen tasolla kulkee myös vauvauinti. Tyttö on nyt la vasta 8vk, eihän tässä mikään kiire ole.

Eerika
Bättre liv

Se vauvajooga on muuten tosi jees silloin kun vauva ei vielä liiku eli menemene! Suurin osa vauvoista viihtyi ihmeen hyvin sitä touhua ihmetellen, lelujaan nussittaen ja aina välillä päikkäreitä vedellen ja jos ei viihtynyt niin pystyi ottamaan mukaan harjoitukseen. Kantoliinaa voi vaikka käyttää jos lapsi tahtookin olla kokoajan liki. Me käytiin äiti-vauvajoogassa keväällä ja tykättiin :) Nyt en tämän touhuperseen kanssa edes yritä, mennään mieluummin vauvauintiin ja vauvasirkukseen niin saa pienikin touhata ;) Puntari näytti tänään vielä noin 3,5 kg yli lähtöpainon ja toki rinnoissakin on lisäpainoa ja elimistössä enemmän nestettä kun imettää, mutta silti on aika löysä olo ja tukilihaksia ikävä! Mut kyllä me vielä ehditään, babysteps :) Iloa vauva-aikaan!

-mimmu- (Ei varmistettu)

uijui, teillä jo kontataan ja kävellään! &lt;3 Täällä vasta ryömitään kovaa ja istuskellaan,mutta jos seisottaa niin varpaillaan töröttää ;)
mie annan yhden hyvän vinkin oman ajan lisäämiseen - tehkää mahdollisimman paljon kotitöitä päivällä vauvan kanssa - OIKEASTI! illalla sitten on aikaa rauhoittua ja nauttia hiljaisuudesta. Älkääkä vaan vauvan päikkäreiden aikana tehkö mitään kotitöitä! Se aika on omistettu äidin omille jutuille. Ja mitä liikuntaan tulee niin sitähän voi harrastaa myös vauvan kanssa, meilläkin lapset jumppaa mukana (3v esikoinen ja 8kk kuopus) tai touhuaa omiaan sillä välin. Ja vielä siitä ns.omasta ajasta niin se on vain otettava, jos sitä haluaa!!! Kyllä ne isukit pärjää lapsen kanssa samallain kotona kuin äiditkin, kukaan ei oo korvaamaton!
Hierojani antoi aikoinaan hyvän vinkin: kun mies tulee töistä niin hän lähtee samantien ovesta ulos ja on ihan sama mihin hän menee kunhan menee. Esim. lenkkeily ilman vaunuja on aivan erilaista kuin vaunujen kanssa...tai vaikka menisi vain pihalle kiertämään ympyrää tai istumaan ihan itsekseen niin sekin riittää. Hänellä oli siis 2 lasta pienellä ikäerolla ja omien sanojensa mukaan hän ei olisi jaksanut jos ei olisi OTTANUT aikaa myös itselleen.

Muistan hyvin nuo samallaiset ajatukset kuin sinulla silloin kun elettiin esikoisen vauva aikaa, mutta kannattaa ihan oikeasti pitää huolta myös itsestään ja omasta jaksamisesta! Ihanaa loppukesää teidän perheelle!!!

Eerika
Bättre liv

No kävely on vähän sellaista, mutta käsistä pidettäessä lähtee kävelemään vinhaa vauhtia :) Ja kaikkea vasten pitää tietty nousta, huoh!

Päikkäriaikaan tulee kyllä tehtyä sekä että, eli niitä omia juttuja sekä kotihommia. Mutta mulla on siis monta hirveen hyvää tekosyytä siihen. Ensinnäkin mun pää hajoo kun tavarat on sikinsokin, eli jotain on täällä tehtävä, nytkin on sillä rajalla että kestääkö täällä olla kun ei ole hetkeen imuroitu. Toisekseen ollaan yleensä iltapäivät poissa kotoa, eli aamun hereilläoloaikana tulee tehtyä pienen ja omat aamupesut ja aamupalat ja oltua horroksessa ja sitten pieni jo tahtookin ekoille tirsoille (n. 2h heräämisestä). Tiskikoneen tyhjentämisestä ja täyttämisestä, koirankarvojen pyyhkimisestä lattioilta tai ruoanlaitosta kuuman hellan kera ei myöskään tule oikein mitään pienen kanssa. Pyykit hoituu kyllä samalla, viikkaus ja kaappeihin laitto on vähän siinä ja tässä. Ja jos haluaa ulos talosta kun pieni herää, on laitettava kaikki kassit ja itsensä valmiiksi jotta ehtii uloskin. Ja joogan haluan kyllä tehdä omassa rauhassani, se on jotenkin sellaista että siinä on tarkoituskin uppoutua omaan maailmaansa :D Mutta tästä vastalauseiden tulvasta huolimatta otan onkeeni! Kun ollaan hereillä ja kotona, tehdään mahdollisimman monet kotityöt yhdessä, lupaan! :)

Ehkä tosiaan imetyksen vähentyessä tuo korvaamattomuuskin alkaa hiljalleen kadota? Luulen että ilman sitä koko homma olisi miljoonasti helpompaa. Meitsillä kun tissit menee ihan sekaisin muutoksista ja räjähtelee menemään väliin jäädystä imetyksestä ja toisaalta eivät oikein heru enää pumpullekaan. Mutta aina sitä jonkun aikaa voi olla poissa kun lähteeä heti imetyksen jälkeen, siinähän ehtii pitkät tovit vaikka kierrellä koiran kanssa maita ja mantuja tai mitä ikinä. Jos sillä tekemisellä ei ole tarkkaa aikataulua niin johan helpottaa, baby kun ei ihan kello kaulassa aina herää syömään juuri kun itse pitäisi lähteä jumpalle :)

-mimmu- (Ei varmistettu)

Jokainen tyylillään :) kyllä sen sitten huomaa kun ihan oikeasti haluaa/tarvii hetken itselleen.
En tiedä sitten näkyykö esim. paha siivo enemmän pienessä asunnossa kuin isossa, tai sitten sen kanssa vain oppii elämään ja antaa itselleen anteeksi jos ei paikat ole koko ajan tiptop :D tottahan se on että kotitöihin uppoaa ihmeen paljon aikaa ja varsinkin ruoan laittoon, meillä tehdään usein ruokaa niin että se riittää useammaksi kerraksi niin säästyy aikaa ja rahaa ;)
Muistan sen imetyksen lopetuksen jälkeisen vapauden tunteen, siinä vaiheessa se "napanuora" yleensä viimein katkeaa :) kuopuksen kanssa oli tarkoitus että imetän 8kk, niin että soseet maittaa ja korvike tilalle, mutta eihän se mennytkään niin kuin suunnittelin, vauva on todella kova tissin perään ja korvike ei maita :/ soseita kyllä syö hyvin. Vieroitus tapahtuu kuin itsestään sitten kun ruokajuomaksi saa käyttää lehmän maitoa, silloin ei rinnatkaan räjähdä kun imetyksestä luovutaan luonnollisesti ja pikkuhiljaa, tai ainakin näin se meni esikoisen kanssa :)
mie oon tottunu kulkemaan jokapaikassa lapset mukanani, mutta kyllä se oma parturi/hieronta/kasvohoito jne. täytyy silti olla ;)

Eerika
Bättre liv

Hih, ei meillä toki mikään kamala siivo ole, mutta nuo kaksi koiraa tuntuvat karvoittavan koko asunnon ihan päivässä-parissa näillä keleillä joten imurin tai mikrokuitumopin varressa pitää olla vähän väliä :) Ja niin, myös noiden kahden koiran lenkitykseen menee oma aikansa, vielä kun toinen on jo ihan vanhus eikä tule mukaan nuoremman kanssa pidemmille lenkeille eli neljästä päivittäisestä ulkoilusta tuleekin viisi. Päivisin pyrin keskittymään lapseen ja siihen että meillä on kiva päivä, joten siivoilu ja koirien kanssa oleminen tulee vähän niinkuin siinä ohessa jos tulee (omat jäljet tietty siivotaan..). Päätin ajatella, että mun työni on tämä lapsenhoito ja teen sen parhaiten onnellisena ja kuinka töissä ollessani olin kuitenkin koko päivän poissa kotoa siivoamasta ja hoitamasta koiria joten ihan hyvin voin jättää suurimman osan siitä kaikesta "työpäivieni" ulkopuolelle ja touhuta myös kodin ulkopuolella sen verran kun hyvältä tuntuu :)

Omaa aikaa haluaisin lähinnä nyt jumpalla käymiseen, mikä on aikataulutettua ja imetyksen kannalta hieman hankalaa.. mutta olen päättänyt ottaa itselleni yhden harrastusillan viikossa kunhan löydän sopivan paikan missä käydä. Ja tosiaan ennen kuin huomaankaan on imetys jo loppu/vähentynyt roimasti ja elo huomattavasti vapaampaa, ehdin hyvin jumppailla sitten vähän enemmän! Imettää ajattelin niin pitkään kun homma toimii ja vähennetään sitten babyn mukaan. Itsekin menen pieni mukanani joka paikkaan ja tissit kulkee myös kätevästi mukana, mammatreffit vauvojen kanssa ja pienten päiväunet vaunuissa on oikeasti aika hyvää omaa aikaa sekin <3 Mut harjoitellaan sitä kultaista keskitietä oman ajan ja symbioosin välimaastossa, kiitos ajatuksistasi :)

Eerika
Bättre liv

Niin ja kiitos (ja anteeksi) :D

Ammii (Ei varmistettu)

Aika hyvin itse tossa tekstissäsi kerrot itsellesi, miksi omaa aikaa ei tunnu jäävän - teet kokoajan jotain! Sillon kun omani oli ton ikäinen, totesin, että 3 menoa/viikon arkipäivät riittää, muuten ei jää sellaista kotona "rauhassa" oloa vaan kaikki illat menee kotitöiden kanssa sykkimiseen, kun päivällä on pois niitä vähitellen tekemästä. Oikeastihan sitä seuraa päivittäin kaipaa lähinnä äiti, ei vielä tuon ikäinen lapsi :). Itse kyllä nautin huomattavasti niistä päivistä kun oli tekemistä ja seuraa, mutta valitsin silti näin.

Ja juttu, jota en valitettavasti ymmärrä, on äidit, jotka ensin tekevät itsestään korvaamattomia ja sitten ihmettelevät kun ei ole omaa aikaa :). Äidin oma aika VOI alkaa jo siitä, kun puoliso tulee kotiin, ei isompaa lasta tarvitse olla jatkuvasti imettämässä ja muuhun ei äitiä välttämättä tarvita - ellei isällä syystä tai toisesta ole ollut mahdollisuutta olla lapsensa kanssa niin paljon, että kelpaisi tälle äidin sijaan. Usein se, että "vain äiti kelpaa" johtuu äidistä itsestään: äiti ei lähde kulumallakaan! Meillä huoltosuhde jakautui puoliksi oikeasti vasta sitten, kun mies jäi 9kk tytön kanssa kotiin, vaikka ennen sitäkin oli erittäin osallistuva. Nyt on ihanaa, ettei lapsi tee mitään eroa meidän välille.

Ja - jos pumppaamisen kanssa on hankalaa niin kyllä sitä korviketta ihan oikeasti voi vaikka sen kerran viikossa antaa ilman että tapahtuu yhtään mitään maailmaa järisyttävää :). Ei tarvitse odottaa imetyksen loppumista, että voi olla kotoa pois pidempään kuin 2h. Toisaalta, vauvavuosi on lyhyt, että kyllä kai senkin jaksaa. Papukaijamerkkejä tosin ei tule kukaan tietääkseni jakamaan ;)

Eerika
Bättre liv

Eihän me nyt kokoajan tehdä jotain, jos käydään usein iltapäivisin jossain ;) Ehtii siinä rauhallista kotipäivää viettää pitkästikin ja touhuta kaikkea kivaa yhdessä - kotonakin. Mutta pidemmän päälle vain kotona oleminen hajottaa meitsin pään, ei lapselle ole myöskään haittaa vaunulenkeistä, muiden mammojen ja vauvojen tapaamisesta lähiniityillä tai onnellisesta äidistä. Monesti on mukavampi lähteä kotoa myös ihan siksi, jotteivät kotityöt muistuttaisi olemassaolostaan. Päivätyöni kun on kuitenkin lapsen eikä kodin hoitaminen ;) En haluaisi vaihtaa mukavia päiviä kotityöntäyteisiin ja perheen yhteisiä iltoja yksin oloon, vaikka oman ajan ottaminen onkin välillä hankalaa. Ja meillä tosiaan on kodin ja lapsen hoidon lisäksi myös koirien lenkit hoidettavanamme, ilman niitä aikaa ehkä riittäisikin eri tavalla.

Teillä ehkä toimi yksi tapa, jollain toisella toinen. Jokainen on erilainen, kokee eri tavalla ja tekee erilaisia päätöksiä. Itse nautin usein päivisin seurasta ja iltaisin koko perheestä, vaikka välillä haaveilenkin vapaudesta karata haluamalleni joogatunnille iltaisin. Pienen vauvan kanssa ja varsinkin imettäessä ei voi vaan huikata lähtevänsä seuraavaan jumppaan ja jättää miestä yksin ruoanlaiton, vauvan ja koirien hoidon kanssa illaksi suunnittelematta hommaa etukäteen. Asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin ennen. Jumpan pitäisi olla juuri sopivassa välissä, lähistöllä ja sellainen mihin tosiaan tekee mieli lähteä. Ruoan tulisi olla ajoissa valmis ja maito/imetyshommat mietittynä ja koirien lenkitykset hoidettuna. Jotenkin tämän kaiken keskellä itsensä saaminen lähtemään väsyneenä harrastamaan on siis välillä työn ja tuskan takana kun kaikki pitäisi olla suunniteltuna.

Tässä ei siis olla tekemässä itsestään korvaamatonta tai hakemassa papukaijanmerkkejä raatamalla vaan etsitään sitä itselle ja omalle perheelle sopivaa komboa yhteisen ja erillisen ajan, touhuamisen ja kotona rauhoittumisen sekä symbioosin ja erillisyyden välillä :) Tähän mennessä olen vain pari kertaa keksinyt niin hyvän syyn, että olen halunnut olla poissa pienen luolta yli 2h, luultavasti pienen kasvaessa sellaisia tulee yhä enemmän :) Ja vauvavuosi on todellakin lyhyt! Tähän mennessä olen nauttinut siitä todella, mutten silti haluaisi haudata vauvavuoden haasteita. Näitä kommentteja lukiessa huomaa sen huojennuksen, etten ole ainut joka kokee oman ajan ottamisen haasteelliseksi :)

Ammii (Ei varmistettu)

Niin, siis kerroinkin vaan omasta tilanteestani :). Eipä vauvavuosi ole kaukana täälläkään, loppui viime viikolla. Muistan siis vielä ihan hyvin millaista oli imetysshow ja nukutukset jne :). Mutta silti olen sitä mieltä, että jos haluaa mennä vaikka joogatapahtumaan, niin kyllä se järjestyy jos sinne tosi paljon haluaa mennä. En oikein keksi miksi ei onnistuisi, lyhyelläkin varoitusajalla, jos tahtotilaa löytyy. Kyllä kotiinjäävät pärjää, jos isä ei ole ihan täysi tumpelo (joskus tietty on, koska hänet on ns. ulkoistettu vanhemmuudesta). Äidin treenaaminen onnistuu niin, että asiaa ennakoi, mutta ei siihen musta nyt mitään valtavaa suunnitelmaa tarvita :). Mulla oli vaikeuksia lähteä kotoa kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen, sitten se alkoi vähitellen onnistua, kun vaan lähdin. Mulla on toki aivan ihana mies, joka on oikeasti tehnyt hommista puolet tai enemmänkin, ollut siis muutakin kuin "osallistuva isä".

Jos et ole halunnut kuin muutaman kerran olla lapsen luota pois kahta tuntia pidempään, niin sitten et ehkä tarvitse kummemmin omaa aikaa? Kyllä sä muuten sitä varmaan olisit ottanut :). Toiset äidit tarvitsee omaa aikaa enemmän, toiset vähemmän. Se on ihan ok.

Eerika
Bättre liv

Olisihan se mies toki pärjännyt lapsen kanssa jos a) olisi tullut töistä kotiin aiemmin kuin 2 min ennen bussini lähtöä (sen millä sinne olisin vielä ehtinyt) b) jos vauva olisi herännyt normiaikaan imetettäksi / maitoa olisi ollut pumpattuna ja tissit eivät olisi olleet niin täynnä ja c) koirat olisi ehditty käyttää ulkona (liittyen aikalailla kohtaan a, jolloin jompikumpi olisi ehtinyt sen hoitaa ilman vauvan mukaan ottamista mikä on näiden kahden kanssa hankalaa). Eli jooei, väsytti ja kiukutti ja luovutin!

Uskon kyllä, että lähteminen on mahdollista, johan kävin keväälläkin jonkin verran jumpalla, mutta välillä se on vaan tosi tosi hankalaa. Silloin tuntuu helpommalta vaan antaa asian olla. Arkeen pitäisi saada sellainen sopiva rutiini päälle, jotta se lähteminenkin olisi helpompaa :) Sellainen, että tiettynä päivänä tullaan ajoissa töistä, ruoka on eiliseltä/päivältä jo valmiina, jompikumpi vie koirat samantein lenkille, maitoa on varalla pullossa ja äidillä on jumppakassi valmiina.  Illat ovat kuitenkin niin mahdottoman lyhyet kun mies on kotona viiden aikaan ja iltatoimet alkavat kahdeksalta, joten kahdeltakin ihmiseltä ruoanlaitto, syöminen, vauvanhoito ja koirien lenkitykset kolmen tunnin sisällä ovat aikamoista tehotouhua! Välillä kun pitää käydä kaupassakin tai hoitaa muita asioita. Istahtaa hetkeksi sohvalle. Ajatella vaikka jotain :)

Puolesta tunnista pariin tuntiin on mielestäni jo hyvä oman ajan mitta arjessa, en siis välttämättä tarvitsisi sitä pidempiä aikoja, mutta ennemminkin näitä lyhyitä aikoja useammin. Vähän niinkuin töissä ollessa oli kiva olla aina seuraava lomapätkä tiedossa, olisi kiva olla seuraava oma aika tiedossa. Sopivasti voisi olla vaikka se puolen tunnin kävelylenkki koiran kanssa iltaisin, yksi jumppa viikolla, kotijoogaa päikkäriaikaan/pienen mentyä yöunille ja sekä erillistä, että perheen yhteistä aikaa viikonloppuisin. Luulisin! Urautunutta arkea pitää siis hieman muokata, jotta päästäisiin tähän ideaalilta tuntuvaan komboon :) Katsotaan miten käy..

Nintin (Ei varmistettu)

Mä täältä pitkästä aikaa ja vähän myöhässä huutelen kommenttia, mutta täytyy vielä kertoa, että mun on välillä myös tosi vaikeaa lähteä vauvan luota, vaikken edes enää imetä. Olin ennen raskautta ja vauvaa oikea himojumppari, ja tykkään omista ystävistäni hurjasti, mutta jotenkin ykköseksi menee tällä hetkellä perheen yhteinen aika. Mies on tietysti päivät töissä ja välillä myös reissuhommissa, joten yhteisiä tunteja päivässä ei kuitenkaan välttämättä ole kovin montaa. Meidän pieni kun menee unille jo iltakahdeksalta. Sen jälkeen jää kyllä tunteja vanhemmille rentoutua, mutta se tapahtuu sitten useimmiten kotosalla. Päiväsaikaan mekin käydään kyllä pojan kanssa jossain treffailemassa kavereita tai kaupungilla ihmettelemässä ihmisiä. Ja vauvaharrastuksia varmasti tulee mukaan syyskalenteriin. Nyt meinasin kyllä jonkinmoisen ryhtiliikkeen tehdä syksyllä ja ruveta käymään itsenäisesti jumpassa reippaammin, kun isi pystyy kyllä pojan nukuttamaan hienosti. Mutta katsotaan, miten tässä käy. Prioriteetit ovat tainneet vähän muuttua tämän maman päässä. :)

Jalalle pikaista paranemista! Huhhuh, mitä betonijuttuja sitä tielle osuu. :O

Oi, ja ehtisitkö millään jossain välissä kertoa kokemuksia teidän uusista, hienoista matkarattaista? Meillä olisi moiset myös hankinnassa, kun on syysreissu haaveissa, mutta tuntuupas yllättävän vaikealta päättää, millaiset hommaisi.

Terkuin,

Nintin ja jo vähän isompi minityyppi (täälläkin noustaan tukea vasten, huh)

Eerika
Bättre liv

Hih, kuulostaa juu tutulta! Täällä mies hoitaa iltapuuron ja iltapesun (käyn sillä aikaa yleensä vanhuskoiran kanssa kävelyllä), mutta imetän vielä tämän jälkeen ja siirrän pienen omaan sänkyynsä joten paikanpäällä pitää olla. Yritän nyt löytää jonkun kivan jumpan/joogan sopivaan aikaan niin että tulisi itsekin lähdettyä välillä iltaisin johonkin. Ne muutamat tunnit kun menevät niin hirmu nopeasti miehen kotiintulosta uniaikaan!

Ja kiitos paranemisviestistä, ruhje näyttäisi lähtevän hyvin parantumaan eikä merkkejä tulehduksesta näy vaikka näillä keleillä sitä vähän pelkäsinkin. Ahkeraa putsausta ja haavasiteen vaihtoa vaan :) Vähän vaikeuttaa kyllä tätä vauva-arkea kun ei ole ihan täydessä tikissä, tänään kävin ekojen minipäikkäreiden aikana suihkussa istualleni ja toinen jalka suihkukopin ovesta ulkona ;) 

Nuo matkarattaat on olleet meille just passelit, kuvien ottaminen on jäänyt (pitäisi melkein mennä molempien rattaiden kera pihalle kuvaamaan jos kehtais ja ehtis..), mutta josko tästä vielä jonkun postauksen saisi aikaiseksi! Elokuun aikana? Yes? :)

Ja oioi, toi nouseminen on muuten tosi kivaa kun ei aina ihan osata tulla ite sieltä alas! Tänä aamuna havahduin kolahdukseen kun pieni oli noussut pinnoja vasten ja kaatunut siitä taaksepäin lyöden takaraivonsa toisen puolen pinnoihin.. syli ja tissi lohduttivat ja hetken päästä sitä oltiinkin aivan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Pyllylleen on myös tömähdetty vauhdilla tänään muutamaan otteeseen ja myös kitisty äitiä apuun kun tahdotaan alas ;) No, pakolla se kohta tuon laskeutumisenkin oppii! Tsemiä sinne ja mahdollisimman vähän damagea!

Kommentoi

Ladataan...