Onnellinen

Ladataan...
Bättre liv

Ajattelin ihan vaan kertoa sen, että olo on kokonaisvaltaisen onnellinen. Se ihan vaan on sydänjuuria myöten. Juujuu, kaikki ei ole helppoa ja tottakai väsyttääkin välillä ja laadilaa, mutta silti, onnellinen!

Joka päivä tai ainakin viikko tuo meille uusia asioita, ensimmäisiä kertoja. Tänään mentiin ensimmäistä kertaa bussilla vaunuillen, olin kuin vanha konkari ja pieni veteli sikeitä siitä hetkestä kun vaunut lähtivät liikkeelle siihen hetkeen kun vaunut tulivat takaisin kotieteiseen! Käytiin siis blogimiitissä keskutassa, sain syödä rauhassa lounaani, jutella hieman pidempään mammoina olleiden kanssa ja ihmetellä miten isoja vauvat missäkin iässä ovat. Harmi vaan, ettei meidän pienestä näkynyt kuin nenän pää vaunuista vilastuna, mutta toisaalta helpompi meille niin. Meni kyllä ihan hukkaan meidän sävysävyyn valitut body, housut ja sukat, puhumattakaan näiden kanssa mätsäävistä äitini neulomista tumpuista, villasukista ja myssystä! 

On ensimmäisiä hymyjä, yhä vaan pidempään kestäviä tuijotusmaratoneja äidin silmiin, pitkiä jutusteluja ja huitomisia leluille, ekat niskakakat (no ne oli kyllä vaan selän puoliväliin asti, mut silti!), ekat lenkit ja frisbeenheitot koirien kanssa (no meitsi vielä hoiti heittämisen, mutta silti!). Aikamoista tämä meidän elo! Me halitaan ja pussaillaan ja höpötellään. Ja vaikka se kellonlyömällä toimiva rytmi on vähän heitellytkin, voi aina katsoa pientä ja kysyä että onkos sulla nyt tämä hätä. Ja yleensähän se pieni osaa omalla tavallaan vastata. 

Mietinkin tuossa, että koirien mielenliikkeiden ja viestimisen ymmärtäminen on antanut hyvän pohjan vauvan viestien ymmärtämiseen. Samaan tyyliin ilmeillä, ääntelyillä ja eleillä koirat ja vauvat viestivät, vähän eri tavalla tosin sillä vauva murisee mm. halutessaan ruokaa ja koira no, vähän eri tilanteissa. Että hyvin on harjoiteltu noiden karvaisten tovereiden kanssa!

Niin ja sitäkin tässä tänään mietin, että tältäkö se tuntuu kun löytää vihdoin sen kutsumusammatin. Sen mihin tuntee kuuluvansa. Sen mikä tuntuu mielekkäältä. Tärkeältä. Siltä omalta jutulta.

Ja juujuu, mä tiedän että aina tulee myös niitä huonoja päiviä ja odotapa vaan.

Mutta silti, nyt, ONNELLINEN!

Häähää, mepä eletäänkin hetkessä :)
 

<3 Eerika & Epeliina (ikää yksi kalenterikuukausi ja päivä!)

Share
Ladataan...

Kommentit

annakarin
Anna Karin

Nauti! Äläkä yhtään mieti, että välillä tulee huonoja päiviä. Niitä tulee kaikille, olipa lapsia tai ei! Eikä silloinkaan kukaan tule sanomaan, että ootappa kuules vaan.. Mä en osannut nauttia ihanista ensimmäisistä kuukausista, koska koko ajan joku sanoi, että ootappa vaan. Joten hemmetti älä vaan tee samaa virhettä, vaan NAUTI NAUTI NAUTI NAUTI! :-) Elämä ON ihanaa.

Kath

Niinpä, nauti! ♥ Ja kuinka ihania hetkiä teillä on myös edessä päin! Vaikka meilläkin nykyisin on paaljon hampaiden kiristystä, niin silti päivän päätteeks sitä muistaa taas kuinka ihanaa tää on. Mä nautin tästä edelleen tositosi paljon. Tää on se mitä haluun olla, äiti! ♥

Torey
Näissä neliöissä

Äitiys on ehdottomasti paras ammatti! <3 Ja tähän asti tytön kaikki oppimiskaudet ja iät on olleet omilla tavoillaan ihania! Vaikka nyt taistellaan koska "MINÄ ITTE", niin samalla nautin siitä kun lapsi tosissaan ihan itte tekee vaikka mitä ja höpisee pitkin lausein ja haluaa syliin tai kainaloon aina välillä. <3

Mailanen (Ei varmistettu)

Et esiinny blogissasi omilla kasvoillasi, mutta julkaiset kuitenkin lapsestasi kasvokuvia. Eihän kukaan häntä "tunnista", mutta mielestäni tässä on jännä ristiriita. En malta olla kysymättä, miksi tällainen valinta?

Onnea suloisen tytön äidille jokatapauksessa!

Katie
Aika kypsä äidiksi

No mä en malta olla vastaamatta tähän omasta puolestani, kun kerran teen samoin omassa blogissani: tarkan harkinnan jälkeen mieheni kanssa totesimme, että eipä noista vauvakuvista kukaan voi tulevaa Eddieä tunnistaa. Kun oikeaa nimeä tai tarkkaa asuinpaikkaakaan ei blogissa näy, minusta se on ihan OK. Ja varsinkin kun oma blogini on yhteydenpitokanavani Suomen ystäviin ja sukulaisiin, niin näkevätpä sitten pojun kuvia. Mutta en tietenkään tiedä Eerikan perusteluita, tämä vain omasta mielestäni.

Torey
Näissä neliöissä

Juuri noin! Itse olen julkaissut tyttärestämme hänen vauvakuviaan, mutta nyt parivuotiaastamme näkyy vain kuvia nenästä alaspäin. Sama mieheni kuvien kanssa. Itse esiinnyn omilla kasvoillani, mutta päätin, että koska kyseessä on minun blogini, annan rakkaideni pitää itsensä salassa. :)

Eerika
Bättre liv

Yksityisyyden säilyttäminen ja hyvinkin avoimen ja henkilökohtaisen blogin pitäminen on välillä hieman haastavaa. Voinko ottaa kuvia kodistamme? Jos näytän kuvan uusista äitiysvaatteistani, tunnistaako työkaveri? Jossain vaiheessa päätin, että voin kuvata kohtia kodistamme sekä koiriamme, vaikka mm. koirien kuvista minut voitaisiinkin hyvin tunnistaa. Lopulta joutuisin blogaamaan ilman kuvia tai netistä napattujen kuvien kera jos haluaisin pitää blogin varmasti yksityisenä. Toisaalta ihmisen voi tunnistaa myös jo puhetyylistä. Itselleni on tärkeää, etteivät henkilökohtaiset asiani sekoitu työminäni kanssa ja että voin vapaasti olla oma itseni täällä blogista ilman pelkoa tunnistamisesta.

Vauvan kuvien osalta mietimme, ettei näin pientä vielä tunnista. Emme käytä samoja kuvia muissa yhteyksissä (vaikkapa ystävien ja sukulaisten kanssa jaetuissa kuvissa), jotta pientä ei aivan heti tunnistettaisi. Pienen kasvaessa pitää alkaa miettimään kuvien rajaamista tarkemmin. Ajan kanssa myös blogin sisältö tulee varmastikin kasvamaan ja muuttumaan. Ja kuka tietää tuleeko tämä blogi jatkumaan ikuisesti. Näitä valintoja täytyy varmastikin tehdä jatkuvasti uudelleen ja uudelleen, rajanveto on aina vaikeaa!

Kiitos vielä onnitteluista, tyttö on oikea sydäntenmurskaaja :)

Mailanen (Ei varmistettu)

Ymmärrän pointin, mutta senkin uhalla, että vaikutan hysteeriseltä, jatkan kyseenalaistamista. Itselleni ei ole niinkään kyse siitä tunnistaako joku vauvan, vaan siitä, että minä haluan itse päättää kuka saa katsoa jotain (minulle) niin ainutlaatuista kuin lapseni kasvoja. Ihan yhtä ainutlaatuiset kasvot ne ovat minusta ryppyisenä vastasyntyneenä kuin helpommin tunnistettavana reippaana 2-vuotiaana. En laittaisi oman puolivuotiaani kuvaa ulko-oveeni, siksi en laita sitä myöskään nettiin (jossa se toki on vielä useamman nähtävissä kuin ulko-ovessa, mutta ainakin minulle hahmottaa paremmin sitä, miten esillä sitä netissä onkaan). Mielestäni omalla naamallani kaikkien katsottavana on paljon vähemmän merkitystä kuin lapseni kasvoilla.

Jotenkin vain vierastan sitä, että vauva on ainoa perheenjäsen joka blogia kuvittaa, vain siksi, että hän on vauva jota kukaan ei tunnista. Huomattavasti vähemmän häiritsevää on, jos vauva/lapsi esiintyy kuvissa kontekstissaan, eli perheensä kanssa (vrt. esim. Isyyspakkaus, Puutalobaby), silloin vanhemmat ovat tavallaan samalla viivalla lapsen kanssa. Vauvaltahan ei kukaan voi tietenkään kysyä, haluaako hän olla framilla - tarve tai halu julkaista lapsen kuvia lähtee vanhemmista. Mielestäni on sitten vaan jotenkin luontevampaa että jos ollaan esillä, ollaan esillä koko perheenä, tai ainakin toinen vanhemmista on (vrt. edelleen Isyyspakkaus ennen Rouvan esiintuloa).
Monissa blogeissa vielä ihmetyttää sekin, että lapsen etunimi ja muu perhe pidetään piilossa, mutta lapsen kasvot ovat esillä: eivätkö kasvot ole paljon henkilökohtaisemmat kuin joku nimi, joka voi olla tuhannella muulla?

En tällä ihmettelylläni missään nimessä halua arvottaa valintojasi ja tiedän, että sinäkin ajattelet lapsesi parasta, älä siis hermostu :). Asia on vaan loppujen lopuksi mielenkiintoinen ja olisi kiva kuulla muunkinlaisia kantoja ja perusteluita niille.

Eerika
Bättre liv

Kyse on varmaankin juuri siitä, mitä kukakin pitää henkilökohtaisena ja yksityisenä. Ja se on enemmänkin jokaisen oma sisäinen tunne kuin jokin perusteltavissa oleva asia. Voisin hyvinkin läntätä lapseni kuvan oveemme, näkeehän lapsemme myös ystävät ja tutut, tuntemattomat ja naapurit kun olemme liikkeellä. En myöskään pidä omia kasvojani niin henkilökohtaisian etten laittaisi kuvaani nettiin, se on kyllä monessa eri sosiaalisen median välineessä näkyvillä missä olen omalla nimellänikin.

Tässä blogissa yksityisyydessä on itselläni kyse siitä tunnistetaanko minut, en siis haluaisi että blogitekstini yhdistettäisiin esim. työympyröissä, ei pomonikaan kerro näin henkilökohtaisia asioitaan minulle. Nimi on myös siinä mielessä hyvinkin henkilökohtainen, sillä sen perusteella on helppo googlettaa ja löytää henkilöstä tietoja, mitä ilman nimeä on huomattavasti vaikeampi löytää. Lapsen suhteen ajatukseni on samankaltainen, haluan estää nimen yhdistämisen kasvoihin. Samalla käytän vain sellaisia kuvia lapsesta, minkä en koe olevan mitenkään nolaavia ja mitkä eivät sisällä esimerkiksi alastomuutta. 

Itse en myöskään koe blogiani miksikään suureksi mediaksi, en pyri tulemaan itse esiin enkä tee sponsorijuttuja. Enemmänkin haluan jakaa ajatuksiani ja tunteitani elämästä kuin tulla erityisesti julki. Koen myös esim. keskenmenoista ja niiden aiheuttamista tunteista kertomisen vertaistukena muille saman kokeneille ja siten tärkeäksi jakaa tunteia ja ajatuksia blogissa kaikkien ulottuvilla.

Vastauksia näihin kysymyksiin on varmasti yhtä monta kuin on vastaajaakin, jokainen tekee tavallaan. Tätä paremmin en taida omia ajatuksiani pystyä avaamaan :)

Mailanen (Ei varmistettu)

Tavallaan olemme samaa mieltä, ja ymmärsin alunperinkin halusi kirjoittaa anonyymisti. Mainitsemistasi teemoista kirjoittaisin itsekin anonyymisti. Jos bloggaisin, en itsekään haluaisi ammattini takia esiintyä omilla kasvoillani. Jos esiintyisin, joutuisin liikkumaan hyvin yleismaailmallisella tasolla. Erona näkemyksissämme on vain se, että anonyymissä blogissani ei myöskään olisi lapseni kuvia - miksi olisi? Facebookissa ja monessa muussa yhteydessä olen omalla naamallani ja nimelläni tietty, mutta lapseni kuvia ei sielläkään ole. Näin minä sen kohdallani näen parhaaksi. :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Oli kyllä kiva tavata! Epeliinakin, vaikka vain nenänpää näkyi. Seesteistä jatkoa! :)

Eerika
Bättre liv

Hih, tyttö näytti vain loistavia unenlahjojaan! Kiva oli nähdä koko äänekästä porukkaa!

Kommentoi

Ladataan...