Onni on täällä tänään

Ladataan...
Bättre liv

Vähänkö oon onnellinen! Olen tietääkseni edelleen raskaana, käyn pissalla ainakin kymmenen kertaa päivässä ja usein myös kerran yössä, voin jopa hieman pahoin jos olen liian pitkään syömättä, väsyn kovasti ja olo on hieman turvonnut. Rintoja aristaa ja masussa on välillä pientä nippailua. Sain juuri työviikon pulkkaan, kahden päivän kuvausten vahtiminen ja yksi pitkä iltapalaveri ovat takana. Olen sanonut jääväni yhdistyksen hommista pois huomisesta lähtien, lukuunottamatta yhtä projektia missä olen vuodenvaihteeseen mukana. Opinnoissa on enää yksi kurssi ja loppujen harkkatöiden ja näyttötöiden rutistus edessä. Kävin vielä töiden jälkeen ostamassa kaverin vastasyntyneelle aivan ihanan pienen bodyn ja löysin itselleni täydellisen talvitakin sekä neljä paitaa, joissa mahtuu myös maha kasvamaan. Nyt on onneksi muotia löysät ja isot paidat niin löytyy vaatteita muualtakin kuin mamma-osastolta. Mamma-housuihin on onneksi vielä matkaa enkä lähde hötkyilemään. 

Kaiken lisäksi olin saanut työterveyslääkärilleni soittoajan, hän kirjoitti minulle lähetteen gynelle varhaisultraan joten pääsen sinne ihan työterveyshuollon piikkiin. Sitä siis buukkaaamaan tuonne rv 7-8 tienoille. Ensimmäinen neuvola-aikakin on jo buukattuna, sinne mennään joulukuun neljäs. Eli reilun kolmen KORJAUS reilun kahden (!) viikon päästä. Varhaisultran ajattelin käydä juuri ennen neuvolaa. Tänään on rv 5+1 menkoista laskettuna, mutta luultavasti hieman vähemmän koska kierto on ollut aika pitkä (30-34). Kumpa tämä kaikki saisi olla totta ja käynnit menisivät hyvin, eikä mitään pahaa tapahtuisi meidän pienelle elämän alulle!

Kotimatkalla Basso-radiossa soi Prodigy, hymyilin, pistin radion niin kovalle että bassot tuntuivat kehossa ja jorasin iltapäiväruuhkassa kuin viimeistä päivää. Ihana viikko! Loistavaa viikonloppua itse kullekin. Voihan elämä!

Share
Ladataan...

Kommentit

Silkkitassu

Pidetään poukkuja kovasti! :)
Täällä käytiin ostaa pari raskaustestiä jo varulle. 5 päivää menkkoihin jos olen oikein laskenut 28 päivän kierron mukaan. Kokoajan aika öklö olo ja vain makuullaan tai seisoessa on hyvä olla. Istuminen on tukalaa. En tiedä onko nämä ihan oikeita oireita mut toivon kovasti et plussaa näyttää.

Eerika
Bättre liv

Oi, peukkuja! Just varasin varhaisultran 3.12. eli neuvolaa edeltävälle päivälle. Nyt ei muutakun odottamaan 2 viikkoa ja 3 päivää! Varpaat ristissä on vähän vaikeeta kävellä, mut minkäs teet!

Ihme

Kuulostaa lupaavalle.  :) Onnea, uskoa, hyvää mieltä ja kaikke hyvää odotukseen. <3  Täällä ollaan ihan hengessä mukana. Vaikka se onkin vaikeaa, yritä onnistua nauttimaan odotuksesta ja siitä tunteesta, että teille on tulossa pikkuinen ja salli itsellesi olla onnellinen. Yritän ammentaa voimia sinun esimerkistäsi  noudattaa tuota ohjetta. Miehen kanssa viimeisimmän Erilaiset äidit-jakson katsottuamme heräsi varsin mielenkiintoinen keskustelu ja alkoi syvällinen itsetutkiskelu. Mies nosti esille sen, kuinka lapsettomuudesta 7 vuotta kärsinyt äiti heidän viimeinen lapsen saatuaan tunsi epäonnistumista ja koki, ettei hän uskalla olla onnellinen, eikä hänellä ole siihen oikeuttakaan. Samalla nostettiin esille se, etten minäkään uskalla uskoa meidän lapsettomuuden joskus päättyvän onnellisesti. Uskominen on vaikeaa, koska jos epäonnistuu, tipahtaa niin korkealta. Itseähän siinä vain suojelee. Ja ehkä samalla sitä toista osapuoltakin vähän, sillä jos uskoo kovasti ja on toiveet korkealla, se tarttuu toiseenkin ja epäonnistuessa saattaa ehkä vallata syyllisyys, että sai toisenkin niin kovasti toivomaan.

Äh, tulipas pitkä sepustus, mutta halusin kai tällä vain sanoa, että yritän seurata esimerkkiäsi uskaltaa toivoa ja uskaltaa olla onnellinen.

 

Eerika
Bättre liv

yoslene: Kiitos viestistäsi! Toivottavasti saatte myös kokea iloa ja onnea tällä saralla. Onko teillä kuinka pitkä yritys jo takana? Kuukausi toisensa perään odottelu on varmasti raskasta. Itse olen raskautunut molemmilla kerroilla kohtuullisen nopeasti ja helposti, ilman ovulaation mittailua tai muuta, siitä voin olla onnellinen. Tässä syksyllä jotenkin luovuin yrittämästä ja pinnistelemästä ja aloin luottamaan, että kaikki järjestyy. Ja että pärjään, kävi miten kävi. Toki välillä pelkään aivan hillittömästi, annan sen pelon tulla sanoina ja itkuna ulos ja jatkan taas. Tunnen niin vahvasti, että tällä kertaa tässä tulee käymään hyvin, että jotenkin vain luotan siihen tunteeseen kaikista epäilyksistäni ja peloistani huolimatta. Enkä vain voi olla antamatta itseni olla onnellinen.

Yritän suojella itseäni keskittymällä mahdollisimman paljon kaikkeen muuhun, jolloin aika menisi edes vähän nopeammin. Kuinka aika voikin hidastua yhtäkkiä näin paljon! Jostain syystä olen vain aivan hillittömän onnellinen ja pelkään tällä kertaa vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Mies juuri ihmetteli sitä minulle enkä osaa sitä selittää kuin tuntemuksillani. Kesällä tuntui jotenkin oudolta, en pystynyt näkemään raskauden etenemistä ja lapsen saamista helmikuun puolivälissä. Nyt puolestaan pystyn näkemään tämän raskauden ja lapsen saamisen heinäkuun lopulla. Kai se on jokin intuitio, syvempi tunne, tieto, kokemus. Mutta uskon siihen. Olen kokenut useita dejavu-hetkiä viime viikkoina. Tuttavani on nähnyt minusta unta pienen isosilmäisen nuttunsa alta katselevan vauvan kanssa. Itse olen ajatellut kokoajan kertovani appivanhemmille asiasta juuri Joulupöydässä. Toivottavasti tunteeni pitää paikkansa ja onni voi jatkua. Valo on niin paljon kirkkaampi kun tulee pimeydestä.

Kommentoi

Ladataan...