Peppu kameraan ja toive pienestä tyrannista

Bättre liv

Ja siinäpä hän nyt sitten on. Einstein venytteli ja käänsi kylkeä näyttäen "parhaan puolensa" kameralle siinä vaiheessa kun hoitaja oli saanut tsekattua kaikki kohdat ja otti vihdoin mulle mukaan otettavia kuvia. Näkyy siellä pään, selän ja pepun lisäksi pieniä osia käsistä ja jaloista.. selkeästikin halusi vaan nukkua rauhassa eikä tulla enää kuvatuksi! Nyt pitäis varmaan jo uskaltaa varata ajat hammashoitolaan kun pieni näyttää olevan niin hyvässä vaiheessa. Ja kuukauden päästä olisikin seuraava neuvola, vihdoin omalla neuvolatädillä! Silloin luulisi masuakin jo löytyvän ja katsotaan mitä puntari sanoo. Ja doppleri varmaan laulaa silloin neuvolassakin. Ehkä voisi tuota omaakin laitetta kokeilla viikonloppuna, josko pieni alkaisi hiljalleen löytyä helpommin :)

Ihanaa keskiviikkoa, aloitin tämän postauksen eilen, nuukahdin, nukahdin ja löysin tämän onneksi tallennettuna täältä tänään. Illalla ehdittiin miettiä auton vaihtoa (isompi tavaratila koirille, vaunuille ja tavaroille plus uudempi eli ei rempan tarvetta), äitiys-, isyys-, vanhempain-, ja hoitovapaita sekä mun mahdollisia avoimen yliopiston opintoja ja jotain pieniä työprojekteja sinne tänne jonnekin väleihin. Että hupsan vaan! Isyysvapaita on tänä vuonna syntyvien isille mahtavat 9 viikkoa mitkä saa pitää silloin kun lystää, mutta lisääpäs siihen miehen talviloma ja kesälomat ja sehän olisi puolet ekasta vuodesta poissa töistä. Tämän hetkisessä duunissa se ei oikein olisi mahdollista joten pohdittiin josko mies pitäisi viimeiset viisi viikkoa isyyslomistaan vasta siinä vaiheessa kun minun olisi (rahallisesti) pakko mennä töihin ja pienikin olisi jo ainakin vuoden. Saisipa pieni ainakin olla hetken pidempään kotona <3

Tsekkasin jo, että vanhempainvapaalla saisi sunnuntaisin tehdä vapaasti töitä, muina päivinä se vähentäisi korvausten määrää. Hoitovapaalla puolestaan saisi työskennellä vapaasti. Toki verotus huomioonottaen. Ja silloin pieni olisikin jo vähän isompi ja olisin ehkä jo tottunut siihen kaikkeen rumbaan :) Ei hitsi, ihanaa ajatella taas tämmöisiä, nyt jo melkein tosissaan! Pienen tulo ei tunnu mitenkään kahlitsevalta, päin vastoin, se tuntuu vapaudelta. Vapaudelta tehdä itselleen tärkeitä asioita, olla perheen kanssa ja rakastaa. Mahdollisuus päättää itse ajastaan.. tai no.. yhdessä pienen tyrannin kanssa :) Mutta mieluiten otan käskyjä pieneltä tyrannilta jos vaan saan päättää! Pienestä tyrannista tulee mun paras pomo ja käskyttäjä ikinä!

Aurinkoa päiväänne, täällä masu päättää pullistua pullistumistaan <3 Eerika & Einstein

Share

Kommentit

Silkkitassu

Me ollaan omia vapaita pohdittu näin: itse jään elokuusta kolmeksi viikoksi kesälomalle, siihen perään mammaloma neljä kuukautta ja sitten vielä jouluksi yksi viikko kesälomia pidettäväksi, ettei joululta tarvitse heti palata vaan ensimmäinen työpäivä olisi loppiaisen jälkeen.

Mies pitää isyysvapaastaan ensimmäiset kolme viikkoa (mitkä siis saa edelleen olla samaan aikaan äidin kanssa vapaalla) tietenkin lapsen syntymän kohdalla. Sitten riippuen saako hän tässä töitä, on töissä sitten sinne tammikuulle saakka ja jää siitä sitten vanhempainvapaalle, jonka perään pitää loput kuusi viikkoa isyysvapaastaan. Sen jälkeen sitten mietitään hoitovapaita ja että onko minulla mahdollisuutta ottaa niistä itselleni osaa. Jos ei ole, niin mies on kotona hoitovapaat ja katsellaan sitten mitä tapahtuu ja missä vaiheessa pientä uskaltaa sit laittaa hoitoon.

Mutta on näissä kyllä miettimistä.

Eerika
Bättre liv

Näissä on kyllä miettimistä! Meidän tapauksessa olisin mielelläni kotona niin pitkään kuin vaan on mahdollista, mies puolestaan on mielellään lyhyempiä pätkiä kotona jotta voi hoitaa myös työprojektinsa ilman isoja katkoja. Toivottavasti teille löytyy juuri sopiva tapa pitää vapaat ja olla pienen kanssa molemmat. Eihän sitä koskaan täysin tiedä ennen kun tilanne on käsillä, mutta toisaalta aika pitkälle pitäisi suunnitella jo heti alkuun. Onneksi sitä jatkoa voi sitten vielä miettiä, pennosia laskea ja katsoa missä vaiheessa pieni tuntuu valmiilta hoitoon. Toivottavasti myös hoitopaikka löytyy läheltä silloin kun sitä tarvitsee, niistäkin taitaa olla monin paikoin pulaa :/ Kaikesta säätämisestä huolimatta ihania asioita ja uutta pientä elämää on edessä :)

Jeba
Tuuliajolla

Huoh, noissa on kyllä miettimistä!

Meidän poika näytti ultrassa aivan buddhalta. Oli kädet pään päällä ja jalat ristissä. :D

Ihailen sun reippautta, kun jaksat touhuta kaikenlaista ja miettiä jo niin paljon tulevaakin. Ite elän niin hetkessä, ettei se välillä ole hirveän hyvä juttu. Huomaan monta kertaa liian myöhään jonkin tärkeän asian jääneen hoitamatta, sen vuoksi että ajattelen " kyllä sen vielä ehtii, no siihen nyt vielä on aikaa... "  Pitäisi enemmän ehdottomasti olla asioiden tasalla. :)

 

Eerika
Bättre liv

Buddha! Se olis kyllä miljoonasti parempi kuin peppu! No toisaalta, Einsteinin serkun vasta otetussa rakenneultran kuvassa näkyi pelkkä haaroväli. Siitä tosin löytyi myös katsottavaa :)

Hih, yritän kovasti elää hetkessä ja usein se onnistuukin, mutta sen lisäksi olen armoton innostuja, suunnittelija ja haaveilija! Olenpa suunnitellut vaihdon Hollannissa ja Ruotsissa kursseineen ja google mapsilla katujen kävelyineen vaikken koskaan edes hakenut kumpaankaan. Töitä hakiessani mietin missä päin duunipaikka olisi, tsekkaan keitä siellä on töissä, kävelen google mapsilla katuja lähimmälle pysäkille, katson onko lähellä kivoja ravintoloita, kahviloita tai lähikauppaa mistä napata lounasta. Innostun kokoajan uusista asioista, opinnoista, ihmisistä, harrastuksista. Mietin niin monia vaihtoehtoja, joista isoa osaa en tule koskaan toteuttamaan. Mutta ei se mitään, nautin siitä innostumisesta, suunnittelemisesta ja selvittämisestä! Mielessäni kokeilen jokaista vaihtoehtoa itselleni ja katson mikä tuntuisi parhaiten sopivan.

Niissä asioissa mitkä lopulta päädyn tekemään, saan tosiaan tehdä päättäväisesti töitä että saan hoidettua homman loppuun innon laantuessa matkan varrella. Mutta onneksi olen myös aikamoinen jääräpää ja tiedän saavani tehtyä hommat loppuun tavalla tai toisella ja niinpä minä aina myös valmistun opinnoistani määräaikaan mennessä ja saan työprojektit taisteltua valmiiksi. Siinä välissä voi olla aika tuskaisiakin taipaleita, mutta tiedän jo kokemuksesta pääseväni niiden yli, kestäväni ja jaksavani. Niinpä ehkä uskallan taas aloittaa uudet opinnot avoimessa yliopistossa ja jos olen innostunut ja motivoitunut alussa, tiedän saattavani ne myös loppuun saakka.

Mun tätä loppumatonta suunnittelu- ja innostusenergiaa voi myös valjastaa muiden käyttöön jos täytyy selvittää esim. parhaita lentoja Pariisiin tai parasta hotellia tietyssä hintaluokassa. Saan siitä nimittäin myös lisää intoa ja energiaa :) Tästäpä muuten ajatus, että jotenkin tämän ominaisuuden voisi valjastaa myös työkäyttöön, ei hitsi kun olisi kivaa! Selvittelisin niin helposti parhaat reitit, asunnot, ravintolat, lennot, opiskelupaikat ja vaikka kelan etuudet ynnä muut ja tekisin siitä suunnitelman, budjetin ja ihania listoja :) Ehkä minusta voisi tulla uravalmentaja, työhyvinvointivalmentaja tai joku joka auttaa nuoria selvittämään asiansa. Tai sitten minä en vaan tiedä yhtään mitä olen tekemässä ja miten sinne pääsee ;)

Vähänkö sä innoitat mua muuten ajattelemaan, "puhumalla" mä ajattelenkin parhaiten :)

Jeba
Tuuliajolla

Niinku muutkin kommentoi tuosta vakuutuksesta, niin kannatan kyllä sen ottamista. Mekin ollaan jouduttu poikaa käyttämään yksityisellä ja vaikka siellä käyminen lompakkoa kirpaiseekin, niin vakuutuksen kanssa onneksi hieman vähemmän mitä ilman vakuutusta. :) Mutta, te teette tietenkin niin kuin itse parhaaksi näette. :)

Mä olen myös vähän samanlainen - sellainen innostuja. Innostun monesta asiasta ja yritän tehdä miljoonaa asiaa samaa aikaa. Unelmoin välillä mitä ihmeellisimmistä asioita, ammateista ja elämäntavoista. Haaveilen välillä siitä, että voisin tehdä ammatikseni jotain sellaista mikä tekee ihmiset iloiseksi ja onnelliseksi.

Mies ei ota mua nykyään enää kamalan tosissaan, kun innostun jostain asioista, sillä innostuksen iskiessä on moni muu asia jäänyt kesken. Mutta, vaikka hommia onkin puolitiessä monen monta, olen silti tavalla tai toisella saanut ne aina hoidettua - on siihen kulunut sitten päiviä tai kuukaisia. Olen tietyissä asioissa todella kunnianhimoinen ja varsinkin sellaisissa joista tunnen suurta intohimoa.

Meidän ajatusmaailmassa on kyllä aika paljon samaa. :)

Silkkitassu

Tiettyjä asioita vaan joutuu miettii, kun esimerkiksi nämä vakuutus ja raha-asiat pitää laittaa kuntoon monta kuukautta ennen kuin laskettu aika on. Itse hankin lapsivakuutuksen (tai siis sen varauksen...) syntymän varalta, jotta esimerkiksi syntymässä mahdollinen hoitovirhe tulee katetuksi.
Meilläkin ultrassa istuttiin jalat ristissä kohdun pohjalla! Eikä millään käännytty! Muuten kyllä pyöritään väkkyränä ja potkitaan.

Eerika
Bättre liv

Oh, vakuutuksiakin pitäisi miettiä. Ne vaan tuntuu jotenkin niin.. no en tiedä. Onneksi näihin päätöksiin on vielä aikaa! Nyt on puolestaan aika pitää itsestään huolta ja toivoa että tämä hyvä tuuli ja tuuri jatkuu :) Terkkuja teidän väkkyrälle!

phocahispida

Hei vakuutus voi osoittautua kullanarvoiseksi, suosittelen ehdottomasti ottamaan.

Vakavat sairaudet (kuten syövät) ja synnynnäiset vammat (tai poikkeavuudet kuten kasvaimet) sekä isommat onnettomuudet sikseen...

Mutta ihan sellaiset yleiset, ei vakavat ja arkiset jutut kuten korvatulehduskierre, allergia, refluksioireet tms. voivat vaatia kalliitakin tutkimuksia, erityiskorvikkeita/-ruokia, yksityisellä lääkärillä käymistä jne. (Ainakin jos haluaa lapselle apua kurjaan oloon eikä antibioottikuuria toisensa jälkeen ja vaivojen vähättelyä.)

Ja jos jokin tuollainen vaiva pienellä ilmenee niin sitten vakuutusta ei enää saakaan tai ainakin se maksaa reippaasti enemmän kuin ennen syntymää hyvissä ajoin otettu. :)

Eerika
Bättre liv

Ollaan kyllä ajateltu että mitä luultavammin otetaan sairasvakuutus pienelle kattamaan tarvittaessa myös yksityiskäynnit. Olisi hyvä saada pieni mahdollisimman pian hoitoon myös iltaisin ja viikonloppuisin eikä joutua odottamaan päivystyksessä jos ei olisi ihan pakko. Niissä näytti vaan olevan sellainen porsaanreikä, että ennen syntymää otetut kattoivat tiettyyn ikään (jokunen viikko tai kuukausi) asti ja sen jälkeen piti hakea seuraavaa vakuutusta missä ottavat siihen mennessä ilmenneet vaivat huomioon.. Eli en ole ihan varma haluaisinko ottaa vakuutusta jo ennen syntymää. Mutta tätä täytyy sitten miettiä kun en aika alkaa olemaan käsillä ja ottaa asiasta enemmän selvää ja kilpailuttaa.  Nyt lähinnä toivotaan, että tästä raskaudesta olisi lapsi tulossa kenelle vakuutusta ottaa :)

phocahispida

Vakuutusehdot vaihtelevat varmaan myös yhtiöittäin.

Ymmärrän täysin, että etenette tässä(kin) asiassa ehkä keskivertoa varovaisemmin/hitaammin. :)

Eerika
Bättre liv

Niin, ehtiihän sitä viikon 25 jälkeenkin ;) Jossain vaiheessa ennen yhtään raskautta otettiin näistäkin vähän selvää, kattellaan lisää sitten kun pitää alkaa tekemään lopullisia päätöksiä. Muutenkin taidan olla vähän sellainen, että selvitän tarkemmin vasta sitten kun teen samalla ostopäätöksen, esimerkkinä autot, telkkari, tietokoneet ym. mitkä vielä muuttuu kokoajan. Ja niin, vaikka mieli on täynnä intoa, käytännön asioiden kanssa annan ajan mennä kunnes kaikki on vielä vähän varmempaa ja vähän säikyn kans näitä kun ei sitä koskaan tiedä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja niissä on joku raja milloin pitää viimeistään ottaa.Riippuen vakuutusyhtiöstä, mutta meillä oli vko 27.
Itse huomasin tuon viikolla 28 ja myöhässä olin :( No onneksi ei tarvittu alkuun, niin sitten sen sai ottaa 2kk vanhalle. Eli tutkailemaan vaan! :)

Eerika
Bättre liv

Apuva, no ehkä ottais selvää jo viikolla 20 et ehtii päättää. Saatetaan kyllä kallistua tuohon mikä otetaan sitten vasta syntymän jälkeen, mutta pittää eka tutkailla ennen kuin hutkailee! :) Ja kiitos varoituksesta sinnekin ja suosituksista kaikille! Oon vaan vielä ihan äimänä et pysyykö tää elämä täällä ja onko se tosiaan kunnossa etten kykene vielä ihan näin pitkälle eteneemään :)

Mindeka
Ma-material Girl

Komppaan täysin phocahispidaa!

Yksi esimerkki tältä vuodelta: Lauantaina alkoi kova flunssa, nousi kuume ja yöllä ei yskimiseltä saatu nukutuksi. Mentiin sunnuntaina Mehiläiseen: paha korvatulehdus, flunssa ja 40 astetta kuumetta. Lasku lääkkeineen: 200€. Vakuutuksen omavastuu maks.100€/ vuosi, joten korvakontrollikin jo tulee meille ilmaiseksi -Tai siis korvattavaksi.

TOOOOODELLAKIN kannattaa ottaa. Me unohdettiin se odotusaikana, mutta otettiin sitten 3kk:n iässä -Ja onneksi oli perusterve lapsi, että saatiin vielä!

Eerika
Bättre liv

Saman olen kyllä huomannut omalla kohdallani, mennäkö suoraan yksityiselle lääkärille hoitoon sunnuntaina vaiko tunneiksi päivystykseen odottamaan.. vaikea rasti! Eli juu, eiköhän sieltä jonkinlainen vakuutus rapsahda kunhan lähemmäs päästään. Josko pieni kasvaisi sen verran, että alkaisin tuntea potkut ja se voisi potkia muhun sit vähän vauhtia.. ;)

EWE

Ihana pieni Einstein teillä! Köllöttelee kuvassa niin sulosesti :)

Oon samaa mieltä muiden kanssa vakuutuksen ottamisesta. Mä havahduin siihen, että "ai niin, varmaan vakuutuskin olisi vauvalle hyvä olla ennen syntymää", kun perhevalmennuksessa joku otti asian esille. Onneksi mulla oli tuolloin vielä hyvin aikaa tehdä eri firmoihin tarjouspyynnöt ja vertailla niitä. Mä otin siis odotusajan vakuutuksen, joka oli voimassa aina pari kuukautta syntymän jälkeen. Tämän jälkeen jatkui suoraan lapsiajan vakuutus.

Näin jälkikäteen ajatellen oli ehkä hyvä, että odotusajan vakuutus oli voimassa. Mun synnytys jouduttiin käynnistämään jo viikolla 33, kun mulla havaittiin paha raskausmyrkytys ja sekä mun että pojan henki piti pelastaa. En tosin koskaan selvittänyt, olisko vakuutus kattanut mitään, jos jotain tosi pahaa olis tuolloin päässy tapahtumaan. Onneks kaikki sujui kuitenkin hyvin.

Mulla on huono tapa näköjään kirjotella pitkiä kommentteja :) Mutta se täytyy noista vanhempainvapaista vielä sanoa, että pikkasen paremmin on pullat uunissa isillä (ja toki myös sitä kautta äideillä), jotka saavat vauvan tänä vuonna. Niin paljon enemmän mahdollisuuksia sumplia, miten vapaita pidetään. Lucky you! :)

Eerika
Bättre liv

Menin sit heti ekan mieleen tulevan vakuutusyhtiön sivuille ja siellä luki vauvavakuutuksesta:

"Muistathan ottaa vauvavakuutuksen viimeistään 3 kuukautta ennen h-hetkeä. Voit hakea sitä jo raskausviikon 12 jälkeen: riittää, kun toimitat meille ultraäänitutkimuksen aikaisintaan 10. raskausviikolta sekä selvityksen äidin terveydentilasta."

Siis mitä, jo nyt?!? Nyt mä oon oikeesti ihan ulalla, mehän ollaan vasta ihan alussa eikä mun pää vielä oo yhtään varma siitä et tästä tulis oikeesti happy ending! Okei, valjastan miehen vielä vertailemaan kaikki nää vakuutukset kun sillä on tapana. Wau ja oho ja tuleeko meille siis vauva jos me otetaan kerta vauvavakuutus??

Ja pitkät kommentit on oikein jees, mä oon hei ihan samanlainen et tervetuloa kerhoon! Ja on kyllä parantunut tuo isyysvapaasysteemi, niin paljon parempi nyt, me ollaan supertyytyväisiä siihen :)

gabi (Ei varmistettu)

Meidän lapsivakuutus on just tollainen et piti ottaa hyvissä ajoin ennen syntymää ja on voimassa sit 18 tai 20v asti.
Omavastuu tuli maksettua jo sillä kun tyyppi oli sinivalohoidossa syntymän jälkeen pari pvää..
Iho-oireet alko 8 viikkoisesta ja puol vuotiaana sai maitoallergia diagnoosin.
Jos ei olis ottanu tota vakuutusta, niin seuraavan olis saanu sit 2kk ikäisenä. Eli ihottumaa oli ja en tiedä et mitä toi sinivalohoito olis sit sulkenu vakuutettavista asioista pois..

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana ultrakuva :) Jos vaan pystyy niin mielestäni mammaloma kannattaa jättää mahdollisimman tyhjäksi muista menoista ainakin lähtökohtaisesti. Ihan tavallisen vauvan hoitaminen vie hirveästi energiaa ja ruuan laitto ja kodin siistiminen riittää lisähommiksi, jos tarvii jotain ekstraa. Ainakaan valmiiksi en suosittele, että varaa kursseja tms. kun ei valmiiksi voi tietää millainen pikku tulokas on ja miten nukkuu ym. Tietysti myöhemmin voi ottaa omia harrastuksia rinnalle, kun näkee miten arki rullaa.

Onnea!

Kommentoi