Perhevalmennuksessa: aiheena synnytys

Ladataan...
Bättre liv

Perhevalmennus, kalvosulkeiset for dummies? No mutta ei ainakaan meillä! Olin aivan iloisesti yllättynyt ensimmäisestä perhevalmennuskerrastamme. Aluksi kerrottiin lyhyesti hampaiden hoidon tärkeydestä, en tosin tiedä aivan miksi, koska olimme jo käyneet hammashoitolassa neuvontakäynnillä kuulemassa samat asiat. Hammashoitolan täti kuitenkin kertoi asiansa nopeasti ja kertaushan on opintojen äiti. Tämän jälkeen vetäjämme, kaksi neuvolan terveydenhoitajaa, esittelivät itsensä ja jokainen pariskunta myöskin esitteli nopeasti itsensä. Löytyikin useampi lähistöllä asuva, pitänee ottaa seuraavalla kerralla yhteystietoja ylös jotta voitaisiin vielä tavata! Yksi tuttu naamakin raskausjooga-kurssilta, jee! Tämän jälkeen katsottiin dvd synnytyksestä, mikä oli jopa tämän vuosikymmenen (ja tuhannen) alkupuolelta eli ei aivan antiikkia antiikkia.

Tämän jälkeen meidät jaettiin kahtia, miehet menivät pohtimaan kysymyksiä toiseen tilaan ja me naiset jäätiin istumaan siihen pöydän ympärille. Keskusteltiin synnytyksen herättämistä tunteista, kivunlievityksestä, synnytystoiveista, toiveista kätilön suhteen ja muutenkin ajatuksistamme synnytykseen liittyen. Jokainen kertoi omia ajatuksiaan, osa oli toki enemmän äänessä kuin toiset, mutta jokainen sai kuitenkin sanasensa sanottua. Tuli todella hyvä fiilis kun huomasi useammalla olevan saman tyyppisiä ajatuksia synnytyksestä luonnollisena tapahtumana mihin haluaisi heittäytyä, olla läsnä juuri omassa synnytyksessään ja kuunnella kehoaan. En siis ole aivan kummallinen!

Tosi hyvien keskusteluiden päätteeksi olimme saaneet muutaman ranskalaisen viivan verran ajatuksia eri kysymysten perään ja kokoonnuimme taas yhteen. Vetäjät kävivät näiden ajatusten pohjalta synnytystä läpi ja kertoivat meitä askarruttaneista asioista. Ei siis kalvosulkeisia tai kaikkea for dummies! Monesti myöskin viitattiin netistä löytyvään oppaaseen eli HUS Vauvamatkalla -sivustoon, mistä tarkempaa tietoa voi käydä lukemassa. Aika vähän keskustelua saatiin tässä vaiheessa enää aikaiseksi ja aikakin alkoi jo olemaan tiukilla. Ensi kerralla kuitenkin jatketaan tästä muutamalla sanalla ja käymään tulee myöskin vauvaperhe sekä isätyön ihminen keskustelemaan isien kanssa.

Vetäjät olivat todella mukavia ja keskustelevia, tykkäsin kovasti enkä malta odottaa seuraavaa kertaa! Miten positiivinen yllätys kaikkien niiden kalvosulkeistarinoiden jälkeen mitä olen kuullut! Kaiken lisäksi he puhuivat paljon luonnonmukaisten kivunlievitysmenetelmien käytöstä, rentoutumisen ja äänenkäytön tärkeydestä, siitäkin kuinka pelkääminen/turvaton ympäristö/kylmyys yms. ja niistä seuraava adrenaliinin eritys voivat blokata endorfiinihormonin tuotannon, mikä on luonnon oma kipulääke. Puhuivatpa myös oman kehonsa kuuntelemisesta, liikkeen merkityksestä ja siitä kuinka kannattaa pysyä omien voimiensa mukaan mieluummin seisovassa, istuvassa tai nojaavassa asennossa kuin makuulla, jotta synnytys etenisi paremmin ja olokin olisi parempi. He myös puhuivat synnytystoivelistan tekemisestä ja kuinka se helpottaa myös kätilön työtä. Ja kertoivatpa myös, että osa kätilöistä on kouluttautunut tänä päivänä akupunktion ja vyöhyketerapian käyttöön synnytyskipujen hallinnassa, tästä siis todellakin kysyn sairaalakäynnilläni sekä varsinkin synnyttämään mennessäni! Toivottavasti vuorosta löytyy näihin perehtynyt kätilö. 

Mieleen tulikin monenmonta kysymystä, mitkä kirjasinkin ylös tulevaa synnytyssairaalan tutustumiskäyntiä varten. Onko jumppapalloja joka huoneessa, entä saako synnytysjakkaran halutessaan huoneeseen, onko joka huoneessa omaa suihkua, minkä verran on ammeita jos haluaa avautumisvaiheessa kokeilla sellaista, onko sairaalassa lämpöpusseja vai tuodaanko oma, onko akupunktion ja vyöhyketerapian osaavia kätilöitä sen verran että heitä riittää yleensä joka vuoroon, kuinka kauan yleensä ollaan "käyrillä" ja voiko silloin liikkua, saako huoneisiin himmeän valaistuksen.. kysymyksiä tulvi mieleeni monenmonta. Onneksi sairaalaan pääsee tutustumaan ja näkemään huoneet ja ihmiset sekä keskustelemaan kätilön kanssa. Varmastikin käynnin jälkeen sairaala ei enää tunnu niin pelottavalta paikalta ja sinne on luonnollisempaa mennä synnyttämään. Oli muuten kiva kuulla myös vetäjiltä, että olisi hyvä olla kotona tutussa ja turvallisessa ympäristössä mahdollisimman pitkään (ellei mitään poikkeavaa ole, minkä takia sairaalalle tulisi lähteä välittömästi). Toivottavasti pystyn olemaan kotona rauhassa niin pitkään kuin vaan kipujen kannalta voin ja supistustiheyden kannalta on järkevää. Jossain vaiheessa kun saattaa tulla se kohta, ettei meinaa uskaltaa enää olla kotona. Ja toki pitäisi pystyä sen automatkan ajan myöskin istua paikallaan penkillä, mikä voi kivuliaan supistuksen kohdalla olla himppa enemmän vaikeaa kuin esim. suihkussa tai liikkuessa. Mutta kaipa sitä lähtee sairaalaan sitten kun siltä tuntuu, pitää vaan kuunnella itseään kuten toivoisin kykeneväni kuuntelemaan koko synnytyksen ajan.

Kaikki ajatukseni ovat ensimmäistä synnytystään odottavan mutulla, vaikka asioita olen toki netistä ja kirjoista tutkinut ja kuunnellut asioista enemmän tietäviä. Tiedän, että synnytyksiä on hirmu monenlaisia, moni asia sattuu ja moni asia voi mennä vikaan. En silti kaipaa liutaa opettavaisia tarinoita siitä mikä kaikki voi mennä pieleen ja kuinka ei kannattaisi asennoitua synnytykseen positiivisesti. Pelko jos mikä voi saada synnytyskivut tuntumaan kovemmilta. Sen sijaan pyrin valmistautumaan synnytykseen positiivisin mielin, ajattelemaan että kehoni kyllä selviää siitä, se on tehty juuri tätä varten. Kehoni kyllä kertoo minkä verran apua tarvitsen ja haluan pystyä kuuntelemaan sen viestejä. Toivon myös, etten tarvitsisi niin kovia lääkkeitä, että ne sekottaisivat kehoni luonnollisen toiminnan synnytyksessä ja johtaisivat lisätoimenpiteisiin. Itse olen löytänyt paljon tietoa luonnollisesta synnytyksestä bebesinfo.fi -sivustolta, missä myöskin kerrotaan synnytyskipuihin käytettävistä lääkityksistä ja niiden positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista synnytyksen aikana. 

Jotenkin on hassua, että en ole pelännyt niinkään kehoni sisältä tulevaa kipua kuin sitä, että minua sörkitään sairaalassa :) Nyt oloni tuli kertaheitolla luottavaisemmaksi ja toiveikkaammaksi myöskin sairaalassa tapahtuvia toimia kohtaan ja toivottavasti tämä tunne vahvistuu myös tutustumiskäynnillämme synnytyssairaalaan. Ehkä minä todella pystyn tähän, ehkä minä todella pystyn kuuntelemaan kehoani, olemaan läsnä ja heittäytymään synnytykseen vaikka se tuntuisikin eläimelliseltä ja karulta, rankalta ja kivuliaalta, ihan miltä tahansa. Ja ehkä minä voin luottaa oman kehoni lisäksi myös mieheeni ja sairaalan henkilökuntaan, että he todella ovat siellä minua ja minun synnytystäni varten tukenani ja apunani joka tilanteessa. Niin minä ainakin kovasti toivon. Jos olen pystynyt käymään läpi kaksi tuskallista keskenmenoa, kipua ja surua, turvattoman lapsuuden ja kasvun tähän nykyiseen minääni, minä pystyn tähänkin. Sillä tämän kivun takana on onni. Minun on uskottava itseeni ja kehoni kykyyn selviytyä, kävi miten kävi. Niinpä minä päätän uskoa.

Rakkaudella <3 Eerika & mäyrivä Epeliina (rv 31+2)

Kuvat: Pinterest

Share

Kommentit

Lilleri78
Tuttitango

You can do it! :) Hyvähyvä, että sulla on positiivinen mieli ja luottavainen olo. Se vie jo pitkälle! Ja onpa kiva kuulla, että teillä oli hyvä synnytysvalmennus, meillä se oli aika huonosti järjestetty.

Eerika
Bättre liv

Kiitos, yritän pitää tämän fiiliksen välipaniikeista huolimatta! Se hypnosynnytyskirjakin on jo lähtenyt nettikaupasta matkaan :) Valmennus kyllä yllätti positiivisesti, vaikka juurikaan uutta infoa ei itselleni tullut. Olin kuullut paljon huonoja kokemuksia, myös saman kunnan sisältä ihan viime vuosilta, joten tämä todella yllätti! Ja ehkä osasin myöskin mennä sinne avoimin mielin ja hengitinpä vuorosierainhengitystä matkallani töistä valmennukseen rauhoittaakseni itseni päivän hälystä. Uskon että silläkin oli vaikutusta millä energialla itse olin mukana :)

Eerika
Bättre liv

Ainiin, voisinkin jakaa tuon vuorosierainhengityksen myös täällä! Vuorosierainhengityksestä löytyy googlaamaalla paljon ohjeita, itse teen sen simppelisti näin:

  1. aseta etu- ja keskisormi kulmakarvojen väliin niin, että peukalolla voi painaa toisen sieraimen kiinni ja nimettömällä toisen.
  2. Sulje oikea sierain ja hengitä vasemman kautta rauhallisesti keuhkot tyhjäksi.
  3. Hengitä tämän jälkeen vasemman sieraimen kautta rauhallisesti sisään laskien hitaasti neljään.
  4. Pidätä hengitystä hetki.
  5. Sulje sitten vuorostaan vasen sierain ja hengitä rauhallisesti ulos oikeasta laskien kuuteen.
  6. Pidätä hengitystä hetki.

Jatka taas hengittäen rauhallisesti sisään oikeasta sieraimesta laskien neljään ja jatka näin itsellesi sopivan ajan verran. Vaikkapa 5, 10 tai 15 kertaa. Pidempi uloshengitys rauhoittaa kehoa ja mieltä. Voit myös laskea sisäänhengityksellä 5:n, pidättää laskien 5:n, uloshengityksellä 5:n ja taas pidättää laskien 5:n. Ohjeita on useita. Tärkeää on toki myös valmistautua harjoitukseen hyvällä asennolla ja rennolla fiiliksellä! 

Itse kokeilin ihan jo tuota hengityksen syventämistä, uloshengityksen pidentämistä ja ylipäänsä hengitykseen keskittymistä tänään kesken ahdistavan palaverin. Samalla kuvittelin itseni pehmeään rauhalliseen pumpuliin mihin stressaantuneen ihmisen energia ei päässyt. Tiedättekös mitä, se toimi! Tunsin oloni jo ihan guruksi. Ja sitten taas seuraavassa hetkessä noviisiksi :)

Silkkitassu

Eniten kotona ollessa jännitti sitä et missä kohti mennään.Kun ei ollut kokemusta et miten keho edes reagoi, vaikka oli valmistautunut synnytykseen jo pidemmän aikaa. Epätietoisuus oli uuvuttavinta. Kyllä sitten kun olin 3 senttiä auki ja lähdössä sairaalaan, niin se kipu oli kyllä hyvin erilaista kuin aikaisemmin. "Et nyt jos ei ole tapahtunut jotain niin sit en kyllä osaa kuunnella kehoani yhtään." Rentoutuminen oli kaiken a ja o itselle. Kotona en enää tuntenut olevani turvassa siinä vaiheessa kun sairaalaan mentiin. Kun sairaalaan sit päästiin, niin tuli aika eteerinen olo. Ja nopeasti sit avautuikin loppuun.Siinä siirtymisvaiheessakin on tärkeää olla pelkäämättä ettei se adrenaliini pysäytä synnytystä heti kun sairaalaan päästään.

Lilleri78
Tuttitango

Joo ja tuosta tuli mieleen (joten kerron sen nyt ettei unohdu), että suunnilleen 7-8 cm avautumisvaiheessa tulee kuulemma useille sellainen olo, että nyt ei jaksa eikä kykene. Silloin voi auttaa tieto, että sitten ollaan jo lähellä lopputulosta (varmaankaan ei siis tiedä siinä vaiheessa, kuinka paljon on auennut ym., mutta jos tulee se jaksamattomuuden tuntemus). Jos mies tai muu tukihenkilö on mukana, hän voi auttaa kannustamalla ja muistuttamalla, että pitkällä ollaan jo, että tästä kun pääsee yli niin helpottaa. Itse olin ilmeisesti ammeessa tuossa vaiheessa enkä suostunut nousemaan sieltä, koska supistuksia tuntui tulevan tosi tiheään ja voimakkaina ja piti aina alkaa keskittymään uuteen. Sitten olikin kiva kuulla, että olin jo auki 9 cm :)

Silkkitassu

Mulla meni siitä kolmesta sentistä viiteen senttiin kaks tuntia ja sit toiset kaks tuntia viidestä kymmeneen senttiin. Se meni itsellä ihan hujauksessa ja olin jotenkin ihan odottanut et siellä ollaan se 20+ tuntia avautumassa. Ponnistusvaiheessa meenasi usko loppua kyllä sit kun yli tunnin ponnisteli eikä tiennyt yhtään et miten lähellä ollaan... hyvän kannustajan kyllä siinä tarvitsi, onneksi mies osasi. :)

Lilleri78
Tuttitango

On kyllä onnellista, kun synnytys sujuu kohtuullisella vauhdilla! :) Siis ettei tolkuttoman hitaasti, muttei ihan syöksysynnytyksenäkään. Mulla meni neljästä sentistä vauvan syntymään jotain kuusi tuntia (mikä ei itse asiassa edes tuntunut pitkältä), mutta ponnistusvaihe onneksi vain 10 min. Siinä oli ihan mahtavaa, kun kätilö jaksoi antaa valonpilkahduksia, esim. kokeilin vauvan päätä ja sitä oli jo ulkona niin paljon, että korva tuntui, kyllä antoi uskoa! Huh, tunnin ponnistusvaihe onkin jo melko pitkä...

Silkkitassu

Kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia kesti se koko ponnistusvaihe. Tyttö oli siis naama napaani päin eikä kukaan hoksannut sitä siinä... ihmettelivät vaan et jokin ottaa kiinni. Sit lopulta pyysin imukuppia avuksi ja saatiin pikkuinen ulos. :)

Ang Moh Chick (Ei varmistettu) http://angmohchick.blogspot.com/

Olen seurannut sun blogia ensimmäisestä raskaudesta lähtien. Olet todellinen voimanainen! Mulla ei ole epäilystäkään ettetkö selviäisi kaikesta tulevasta mahtavan hyvin. Kuten sanoit, naisen vartalo on tehty raskautta varten ja Suomessa on huippuhyvä terveydenhuolto. Toista se on täällä Singaporessa. Vaikka raskaus yms. ovat edelleen kaukaisia niin kyllä paljon enemmän pelottaa ajatuskin siitä kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta... Kuten meillä täällä päin sanotaan, uskon että sinusta tulee kunnon Tiger Mum! :) Kaikkea hyvää!!

Eerika
Bättre liv

Oi, kiitos! Taidan kyllä olla aikamoinen taistelijaluonne, vaikeutena onkin välillä lopettaa taisteleminen ja avata myös herkkä puolensa muille :) Josko sitä Singaporestakin löytyisi vaihtoehtoja ja jotkut ulkomaaneläväthän tekevät niinkin, että muuttavat loppuraskauden ajaksi Suomeen. Kaikki on siis vielä mahdollista, varmastikin löydät oikean ratkaisun kun sen aika tulee! Ihania hetkiä sinne tasaisen kosteaan lämpöön, namaste! 

kollega 31+1 (Ei varmistettu)

ihana asenne, se vie varmasti pitkälle! olin esikoisen kanssa myös ajatellut olevani pitkään kotona tens-laitteen kanssa, luotin omaan kipukynnykseeni ja kroppaani, etteivät ne jättäisi ihan pulaan. vesien tihkumisen takia ajeltiin sitten kättärille kahteen otteeseen ihan kaikessa rauhassa ilman yhden yhtä kipeää supistusta tai kipua. ilmottautua siinä nyt kaikissa voimissa kansliaan, että kuulema pitäis tulla nyt synnyttämään, oli jotenkin epätodellinen olo! :D siihen en ollut osannut valmistautua lainkaan.

viimeksi supistukset tuli sitten vihdoin lääkittynä rytinällä päälle, eikä tilanne ollut hallinnassani ollenkaan. tällä kertaa toivoisin todella, että kroppani saisi itse luonnollisesti valmistautua tulevaan, ehkä taisteluvammatkin jäisivät pienemmäksi.. synnytystoiveisiin kirjattiinkin toive lievemmästä epiduraalista, että minä itse tuntisin mitä kropassani tapahtuu ja osaisin sen kanssa toimia niinkuin parhaaksi tunnen.

Eerika
Bättre liv

Sain muuten juuri varattua TENS-laitteen vuokralle, onneksi tuli joku peruutus niin sain sen vielä helposti tästä läheltä :) Toivoisin tosiaankin kropan omaan tahtiin etenevää synnytystä, mihin puututtaisiin lääketieteellisesti mahdollisimman vähän ja puututtaessa niin että se häiritsisi luonnollista synnytyksen etenemistä mahdollisimman vähän. Koitko muuten TENS-laitteesta olevan avauvumisvaiheessa hyötyä? Toivottavasti seuraava synnytys on enemmän omissa käsissäsi ja pystyt kokemaan sen luonnollisemmin :)

Kollega (Ei varmistettu)

Siis oli siitä apua, mutta kuten sanottu, homma eteni aika vauhdilla. Klo 16:30 olin vielä syömässä ja 17 olin niin kipeä 2 minsan välein tulevista supistuksista, että ehdin käyttää vaan siis sitä boost-nappia.. Lievemmät oli ihan turhia. Epiduraalin sain klo 19. Mutta vuokrasin sen nyt myös, toivottavasti pääsee käyttöön!

Eerika
Bättre liv

Oioi, koskaan ei tosiaan tiedä miten synnytys lähtee etenemään, mutta hyvähän se on olla apuvälineenä sillä eihän siitä ainakaan haittaa ole :) Vuokrakin on mielestäni kohtuullinen. Toivottavasti pääsee nyt käyttöön :)

Ilsaaa (Ei varmistettu)

Oikea meininki! Itse olin synnyttämässä samanlaisella asenteella, ja hyvinhän se meni. Aika monet etukäteissuunnitelmistani lensivät saman tien romukoppaan, kun ne eivät h-hetkellä tuntuneetkaan hyvältä. Suunnittelin esimerkiksi ponnistavani kyykkyasennossa tai jakkaralla, mutta intuitiotani seuraten jäin kylkiasentoon sängylle. Ainakin joissakin materiaaleissa sen sanotaan hidastavan vauvan tuloa, mutta vartissa pieni oli ulkona. En siis halua tietää, kuinka pahasti olisin vaikka revennyt, jos olisin härkäpäisesti noudattanut "suunnitelmaani". Tämän yhden kokemuksen perusteella sanoisin, että kannattaa valmistautua hyvin, treenata hengitystä ja erilaisia asentoja avautumis- ja ponnistusvaiheeseen, jotta sitten itse synnytyksessä voi vaan luottaa itseensä ja mennä flown mukana. Tsemppiä loppuodotukseen ja upeaa synnytystä!

Eerika
Bättre liv

Kiitos, toivottavasti synnytys etenee täälläkin hyvin ilman komplikaatioita ja voisin kokea luonnollisen synnytyksen :) Todellakin noiden eri vaihtoehtojen harjoitteleminen olisi varmastikin kaiken a ja o, jotta tositilanteessa osaisi löytää sen itselleen sopivimman asennon, hengityksen ja toimintatavan. Kuka tietää, voihan se lääketieteellinen puuttuminenkin olla tarpeen ja sekin pitää ottaa vaihtoehtona huomioon. Kylkiasennossa häntäluu pääsee avautumaan, toisin kuin selällään ollessa, mutta toisaalta painovoima ei auta pienen puskemisessa pihalle (näin ainakin raskausjoogan synnytysvalmennuksessa kerrottiin). Ilmeisesti tämä oli silloin juurikin oikea asento sinulle, ihanaa että pystyit kuuntelemaan kehosi viestejä!

Josko äippärille päästessä voisi todellakin keskittyä synnytykseen valmistautumiseen, nyt mieli tuntuu olevan jakautunut liian moneen paikkaan töiden, arjen pyörityksen ja vauvajuttujen täyttäessä kalenterin ja mielen. Hyllyssä lukemista odottaa pari kirjaa luonnollisesta synnytyksestä ja synnytyslaulusta, hypnosynnytyskirja on jo matkalla luokseni ja TENS-laite on varattuna vuokralle synnytykseen. Jumppapallo löytyy, samoin kaurapussi ja lämminvesipullo, kantoliinaa aiotaan myös hyödyntää tarpeen mukaan asentoa tukemaan (yläkropan paino pois lantiolta) ja miehen valmennus tukemiseen on jo lähes puolitiessä. Olisi myös ihanaa tehdä synnytyshuoneesta pienillä omilla tavaroillaan kotoisampi, jotta mieli olisi enemmän rauhassa. Harmi kun kynttilöitä ei varmaankaan saa paloturvallisuussyistä viedä mukanaan..

MieTytöntyllerö (Ei varmistettu)

Kaksi viimeistä lausetta &lt;3 &lt;3

Mulla km/rypäleraskaus takana ja puolen vuoden pakkotauko yrittämisestä.

Kommentoi

Ladataan...