Pientä avautumista erilaisuudesta

Bättre liv

Vaikka olenkin löytänyt ison kasan mamma- ja vauvakavereita meille mammalomapäivien seuraksi ja usein on tosi kivaa jutustella ja leikkiä lasten kera, ei kaikki aina mene niin auvoisasti. Äitiys on herkkä asia ja jokainen tuntuu taplaavan tyylillään, sitä ei uskoisi miten monta tapaa on vaihtaa vaippoja, nukuttaa ja syöttää! Äitiys ei myöskään yhdenmukaista ihmisiä yhteen muottiin eivätkä saman ikäisten lasten äidit samalta asuinalueelta ole välttämättä ihan sielunkaksosia. Alankin olemaan korviani myöten täynnä niitä hetkiä kun vertaillaan ja neuvotaan sen sijaan että vaihdettaisiin vaan kokemuksia avoimin mielin toisen valintoja kunnoittaen! Jos ihminen kasvaa ollessaan tekemisissä laatikkonsa ulkopuolella - eli niiden kanssa jotka ajattelevat hieman eri tavalla - niin hupsanhei kun tässä välillä kasvetaan (tai ainakin kasvatetaan sarvia!).

Ensinnäkin emme tee valintojamme osoittaaksemme sormella muilla tavoin tehneitä vanhempia tai käännyttääksemme ketään tekemään samoin kuin me. Emme sormiruokaile jotta muut voisivat tuntea huonompaa oloa ja nälväistä kuinka eivät kyllä jaksaisi sitä sotkua tai että ehkä meidän seuraavan lapsen kohdalla kannattaisi aloittaa jo 4kk iässä soseet jotta ne uppoaisivat eikä sormiruokailua tarvitsisi aloittaa. Sama homma kestovaippailun kanssa, ei sekään niin kamalan hankalaa ole, eipä tarvitse raahata vaippapaketteja kaupasta, rahaa kuluu vähemmän, roskista ei tarvitse niin usein tyhjentää. Pitäisikö sanoa "etten kyllä tajua miten te jaksatte" viedä haisevia vaipparoskia kokoajan roskakatokseen kun kuulen että teillä käytetään vain kertakäyttövaippoja? Olisi varmaan tosi kivaa yrittää muinamiehinä sanoa kuinka "ei se nyt meidän mielestä niin kovin vaivalloista ole, mutta jokainen tietty tekee niinkuin tekee" päästäkseen pois tästä juupas-eipäs-keskustelusta. Unet, rintamaito, vaatteet, leikit, lapsen kehitys, you name it, antakaa jo olla!

En nimittäin ajatellut ruveta elämään elämääni eri tavalla vain jotta emme olisi yhtään erilaisia! 

Välillä siis menee hermo. Sisäisesti. Joskus saatan kyllä vähän napauttaa että meillä se nyt vaan menee näin koska kaikki eivät vaan ole samanlaisia. Pitipä ihan oikeasti sanoa yhdelle mammalle, että ihan vaan liikunnalla ei kaikkia vaivoja poisteta, jos liikkuisin kuten hän, en pian liikkuisi ollenkaan! Minun kroppani on reagoinut niin raskausajan kuin imetysajankin hormoneihin löysyttämällä paikkoja ihan todenteolla, välillä ranteet prakaa, välillä polvet, lonkat, issiashermo sanoo auau ja näin päin pois. Toki liikunnalla voi auttaa kroppaansa, mutta ei se nyt ihan niin mustavalkoista ole, että lenkille vaan vaikka kuinka sattuisi! Ja minuahan tietty ketuttaa myös se, kuinka olen lähtenyt mukaan tällaiseen. Kävellyt sen kymmenen kilometriä kun ulkoillaan nyt vähän ja saadaan liikuntaa vaikka olin juuri sanonut olevani vielä vähän puolikuntoinen. Niin ja joutunut sen jälkeen taistelemaan kipujen kanssa toista viikkoa ja käyttämään inhottavia tukivöitä. No ai miksi mä niitä käytän, kun liikkumaan vaan, voi luoja.

Mitä ihmettä siinä pitäisi sanoa, kun toinen ei vaan meinaa ymmärtää, ettei me ihan jokainen olla samanlaisia, tunneta ja jakseta samalla tavalla! Ihan jokaista asiaa ei voi itse määrittää. Mikä ihme siinä on, että tämän päivän ihminen on muka niin kaikkivaltias, että se voi määritellä itse tulevaisuutensa ja menestyä kun ihan vaan päättää olemaan saamatta syöpää tai muita sairauksia, synnyttämään iisisti ja olemaan ihan tiptop muutama kuukausi synnytyksen jälkeen? Varmaankin se sama ihminen on vaan päättänyt että hänellä on ihanat välit perheenjäseniinsä, mukavasti isin rahaa ja synnynnäistä kauneutta? Tiedättekös, jotenkin kuulostaa samalta kuin että köyhät, rumat ja sairaat olisivat itse valinneet kohtalonsa. Siis for real. Itseasiassa nyt alkoi tuntua siltä, että ehkä ei olisi ihan helppoa olla tällaisen ihmisen lapsi, siis näin niinkuin pidemmän päälle. 

Noin, nyt on avauduttu. Että ei muutakuin tervemenoa vaan vaihtamaan niitä kokemuksia ihan avoimin mielin, olemaan loukkaantumatta toisen valinnoista, sillä ne eivät ole meitä syyllistäen tehtyjä ja antamaan neuvojen sijaan enintään tietoa ja kokemuksia jos vastapuoli tuntuu niitä kaipaavan. And this goes for everything. Sillä olenpa joutunut selittelemään kuinka voin kierrättää biojätteet, pahvit, metallit ja kaikki vaikka käytänkin välillä myös autoa. Kehtaankin, minä muita teoillani syyllistävä tekopyhä roisto! Varokaa meitä siellä jossain biojäteastian ja pahvinkeräyslaatikon välimaastossa. Kyllä maailma vaan olisi parempi paikka ilman meitä!

Nimimerkillä edessä viikonloppu ihan vaan samanmielisen oman perheen parissa niin tämä mammakin rauhoittuu <3

<3 Eerika & Epeliina (äiti ja tytär reilut 8 kk)

Peeäs. Mahtavat kuvitukset clipartbest.com

Share

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Ai kamala MINÄ!

Meillä kierrätetään pahvit ja metallit ja SILTI meillä käytettiin kertisvaippoja. Argh miten tekopyhiä ollaan! ;)

Muistan itse miten ärsyynnyin vauva-aikana ihan kaikkien neuvoista. Hyvää tarkoittavia, mutta mieleni teki mieli huutaa "tämä on minun lapseni"! 

Kait se vaan itsekin pitäisi itselleen välillä muistuttaa, että jokainen tekee elämässään asiat omalla tavallaan, oman jaksamisensa mukaan.

 

Eerika
Bättre liv

Hih, sinäkin siellä senkin ROISTO! :)

Taitaa kyllä olla aika universaali ongelma tämä, että ollaan erilaisia muttei tajuta sitä sitten ollenkaan. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi yhtään toiselle niin liikunnassa, ruokavaliossa, unessa kuin hitto pyjaman värissä! Siis ihan meille aikuisillekin :) Silti on kyllä oikeasti tosi opettavaista kuulla miten toisilla tehdään, kunhan kaikki muistaa pysyä siinä omassa tekemisessään eikä yrittää muuttaa muita kaltaisiksiin.

Torey
Näissä neliöissä

Juuri näin!

Ja mä nostan hattua kestovaippojen käyttäjille, itse vaan koin pääseväni helpommalla lertiksillä vaikka oltiinkin suunniteltu käyttävämme molempia. 

 

Mahtaakohan jotkut kuukuppien käyttäjät pitää siteiden käyttäjiä kanssa samanlaisia keskusteluja kun hiekkalaatikkolaisten kanssa? :D

 

Ja sama tuo sormiruokailu ja soseruokailu. Sama kai se miten lapsi syö, kunhan syö! Meillä oli niin reipas lusikan käyttäjä, että siihen oli helppo siirtyä suoraan tytön kanssa. Mutta olen hoitanut lapsia joille on parempi ensin iskeä se kurkku käteen ku lusikka. :D

Eerika
Bättre liv

Hih, kestiksiin kun tottuu niin ne menee melkein siinä missä kertiksetkin, mutta on niissä toki alkuun aikamoinen opetteleminen (ja varsinkin sopivien mallien löytäminen omalle lapselle ja omiin tarpeisiin). Siinä siis saa tosiaan motivaatiota olla ja jos meidän pieni olisi ollut yhtään vaivalloisempi ensalkuun niin olisi saattanut jäädä meilläkin vain haaveeksi.

Mutta tosiaan, harvemmin sitä kahvipöydissä keskustellaan kuukupeista! Tosin vielä kymmenen vuotta sitten sai selitellä miksen juo lainkaan kahvia ja pahoitella vierailulle tullessani asiaa, joten kyllä se erilaisuus vaan ihmetyttää ihmisiä asiassa kuin asiassa.

Pitää kyllä sanoa, että onneksi meillä tämän ruokailun kanssa ollaan kuitenkin päästy aika helpolla, ruokaa kuitenkin jo menee aika hyvin ja iltapuuro itseasiassa vähän niinkuin sekasyödään eli syöttääkin saa vähän kunhan samalla on jotain touhuttavaa! Hyvin nukuttua yötä siis odotellessa <3

Nina Enroth

:O apuaapuaapua! Osasinko mä käyttäytyä? 

Eerika
Bättre liv

Haha joo :) Tässä nyt ehkä kiteytyi useampi mieleen jäänyt inhottava hetki ja lopulta meni hermo. Heti auttoi kun avauduin vähän! Taidan keskittyä viettämään aikaa niiden mammojen kanssa keiden puheet ei aiheuta hermoromahdusta eli sovitaan vaan uudet treffit :)

Vierailija (Ei varmistettu)

mä vannon, että sanon tän kaikella rakkaudella! ensimmäisen lapsen kanssa se vauvavuosi menee sellaisessa hormonipöllyssä, että sitä kuulee ja näkee piilomerkityksiä sielläkin, missä niitä ei ole. Eli joskus saattaa kuvitella hyvää tarkoittavan vertailevan keskustelun arvosteluksi.

En toki väitä, etteikö myös löytyisi äitejä, jotka ovat ahdistukseen asti varmoja, että oma tapa toimia on se ainut jo oikea ja että muidenkin pitäisi toimia samoin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan samaa mieltä. Mä olen yrittänyt opetella tätä ihan tietoisesti. Että en tulkitse aina kaikkea arvosteluna ellei se ole ihan suoraa ja todella rajua arvostelua. Siinä tapauksessa ei kyseistä tuttavuutta tarvitse sen enempiä jatkaa. Mä luulen jo tämän kirjoituksen aiheuttavan monessa ihmisessä reaktion "puhuukohan se musta". Eli yritetään (erityisesti ensikertalaiset) äidit vähän lempeämmin olla tulkitsematta toisten sanomisia liian ankarista ja herne nenussa. Tämä maailma olisi niin paljon parempi sillä tavalla elettynä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täsmennys: kirjoituksen eli ylläolevan blogipostauksen.

Eerika
Bättre liv

Luultavasti ei puhuttu kenestäkään teistä, no worries :) Mutta ehkä on ihan hyvä ylipäätään ajatella vertailua ja neuvomista ihan yleiselläkin tasolla ja kaikkien kantilta ja olla siinä kuitenkin aika varovainen. Osa vetää herneen nenään, osa on todella epävarma itsestään, osasta tuntuu todella pahalta, osa alkaa puolustelemaan itseään.. neuvominen on todellakin taitolaji ja erilaisista valinnoista keskusteleminen myös. Ja sitä varsinkin kun kyseessä on näinkin herkkä asia kuin vanhemmuus! Itse onneksi rauhotuin kun sain kunnolla avautua, ei ahdista enää yhtään, välillä pitää vähän tuulettaa ;)

Eerika
Bättre liv

Ihanasti sanoit kaikella rakkaudella <3 Ja mä jotenkin luulen, että jos mun mies olisi ollut näissä tilanteissa niin se ei olisi huomannut yhtään mitään (tosin ei se tunnu huomaavan yhtään mitään vaikka meitsi olisi kuuromykkäpuhelakossakin että eihän sen havannointiin voi yhtään luottaa). Ihan hyvä siis lisätä, että välillä sen toisen tarkoitusperät voi olla kovinkin hyvät eikä tarkoitus ole arvostella. Itse olen vaan kovin herkkä arvostelulle ja kaikenmoiselle palautteelle.. ylläri! Eli hieman olisi parantamista meitsillä tässä omassakin osuudessani, myönnettäköön. Myös niistä omista rajoista kiinni pitäminen ilman puolustusreaktiota voisi tarvita hieman harjoitusta täällänäin.

Tällä kertaa sen viimoisen niitin tosiaan teki tällainen hieman mustavalkoinen tyyppi, joka ei tosiaankaan tajunnut että ihmisten kehot ne vaan reagoi eri tavalla ja vaikka hänen nilkat/ranteet/polvet/lonkat eivätä olekaan kovilla raskaus- ja imetysaikana niin minunpa ihan oikeasti ovatkin eikä kunnon lenkkeily sitä nyt vaan ratkaise. Avautuminen siis tuli tämän jälkeen hieman tarpeeseen :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen huomannut, että samantapaista erilaisuuden kieltämistä aiheuttaa ruoka. Luomu ja lähiruoka sekä lisäaineettomuus on toki hyviä asioita, mutta ei tässäkään asiassa kaikki tule koskaan olemaan samanlaisia.

Kommentoi