Pitäisi, ai mitenniin?

Bättre liv

Välillä mietin onko tärkeämpää, että kaikki on hyvin, vai että edes vaikuttaa siltä. Suoriltaan sitä on helppo sanoa, että ensimmäinen tottakai, mutta kumman sitä käytännössä valitsee arjessaan? Kumman eteen laittaa paukkuja? Eletäänkö omien arvojen mukaista elämää vai niinkuin pitää? Niinkuin pitää, siis kenen mielestä? 

Monesti tipahdan juuri tuohon pitäisi-ansaan. Pitäisi liikkua enemmän, olisi pitänyt tehdä enemmän. Pahimmillaan mikään tekeminen ei riitä. Onneksi toisella olalla huutaa se sisäinen ääni, joka sanoo, että miksi muka pitäisi? Anna itsellesi armoa, lepää vähän, ota teekuppi sohvanreunalle ja istu hetkeksi alas. Jokaisella on ne asiat mihin sortuu heikkoina hetkinään, itse sorrun liikaan suorittamiseen, tekemiseen, valmisteluun ja riittämättömyyden tunteeseen. Välillä onkin hyvä ajatella mitä ajattelee. Kuunnella sitä hölmöä ääntä päässään, joka komentelee turhia eikä sille mikään riitä. Sanoa sille takaisin, kyseenalaistaa se, muuttaa sen ääni heliumia hengittäneeksi ja yrittää sitten ottaa se tosissaan. Tällä viikolla kun juoksen työpaineiden ja oman elämän aikataulujen perässä tekemässä myös kaikkea tosi kivaa, yritän muistaa sen. Heliumia hengittäneen pitääpitääeitämäriitä, jolle voin naurahtaa, että hyvin riittää! Olen tehnyt tänään jo vaikka mitä, näytän oikein hyvälle vaikka tällä viikolla vähän turvottaakin ja väsymykseen auttaa lepo ja vitamiinit. Kaikki on hyvin!

Kieron huumorintajun omaavana naurahdin ääneen luettuani tämän kirjakaupassa.

Viime vuosina olen uponnut vauvakuumeeseen, suruun, raskauteen, äitiyteen, itseni jälleenlöytämiseen, uuteen työhön, rakastumiseen, erokriisiin ja muutokseen. Välillä tekee mieli pysähtyä, välillä juosta vaan kovempaa, jotta näkisin mitä edessä siintää. Edes vilaukselta. Odottaako siellä palkinto? Onko kaikki hyvin sitten kun? Sitten kun tiedän mihin kuulun, sitten kun löydän sopivan kumppanin rinnalleni, sitten kun teen työtä mikä on minulle merkityksellistä ja innostavaa, sitten kun tiedä miten ja missä haluan asua ja elää, sitten kun saan asua osan talvista auringossa ulkomailla. 

On hyvä olla tavoitteita mitä kohden kulkea. On hyvä tietää edes hetkittäin mitä kaipaa ja haluaa. On hyvä sanoa kun mielummin kuin jos tavoitteidensa kohdalla. On myös hyvä olla tyytyväinen tässä ja nyt juuri tähän mitä nyt on. On mukava koti, vaihteleva työ ja parhaat työkaverit, ihanaakin upeampi loistava tytär, häntä rakastava osallistuva isä, innostuva koira, mahdollisuus opiskella, auto mikä kulkee, ystäviä ja paljon uusia kokemuksia. Mahdollisuus kyseenalaistaa, oppia ja ymmärtää itseään ja elämää. Hetkiä oman itsensä kanssa, hiljainen koti, musiikkia jota juuri minä haluan kuunnella, artikkeleita, kirjoja, sarjoja ja jos oikein ehdin niin jopa leffoja. On jopa valmennusiltoja, innostavia kurssikirjoja, koulutuksia ja joogakursseja. On matkoja mitä muistella ja matkoja mistä haaveilla, sitten kun

Juuri nyt palastelen tätä syksyä mielessäni, tulee lokakuu ja marraskuu ja lopulta joulukuu, jolloin eropäätöksestämme tulee vuosi. Ensimmäinen erovuosi, se raskain minkä moni menee kuin sumussa. Ehkä vasta jälkikäteen sumun hälvettyä näkee kuinka sumussa? Enää en itke päivittäin, herää keskellä yötä paniikissa tajutessani mitä kaikkea on tapahtunut, tai alleviivaa mielessäni jokaista yksinäistä hetkeä. Vieläkin mietin mitä tapahtui, käsittelen eroon ja parisuhteen ongelmiin liittyviä asioita, itken välillä suurestikin tunteitani ulos, kirjoitan välillä vihkooni, lueskelen erokirjoja, tukeudun läheisimpiin ystäviini whatsapp-viestein ja kaipaan aitoa rakkaudellista yhteyttä toiseen ihmiseen. Vieläkään emme ole hakeneet lopullista avioeroa tai tehneet virallista sopimusta lapsen asioista ja vieläkin yhteishuoltajuus sekä molemminpuoleinen ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus toimii. Kuka tietää mitä toinen vuosi tuokaan tullessaan? Ja onhan tätä ensimmäistä erovuottakin vielä jäljellä, vielä ehtii iloita ja romahdella!

Ajatustulvastani toivotan upeita syyskuun viimeisiä päiviä vaikka välillä hieman vihmookin vettä ja lehtiä pitkin katuja ja kasvoja! Pitäkää itsestänne huolta. Jokainen meistä on kuin uhanalainen eläin, ainutlaatuinen.

<3 Eerika

TallennaTallenna

Share

Kommentit

pöpelikössä
Pöpelikössä

Ihana kirjoitus. Tuttuja täälläkin nuo "pitäisi" ja "sitku". Usein niiden kaverina tuppautuu mukaan myös "mutku".

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Ihmismieli on kyllä kummallinen kun se saattaa sabotoida meitä lähes huomaamattamme..

Minä täällä jälleen :) mä painiskelen täällä edelleen erotakko vai ei.. jos lapsia ei olisi, olisi ero tullut jo aika päiviä sitten. Nyt huomaan, kun tulen kotiin,ei tee mieli juuri puhua enää mistään. Ei päivän kuulumisista eikä mistään. Mies puhuu lapsille yleisesti eli sen kautta kertoo kuulumisiaan. Kun mies on töissä on mukavaa kotona ja kevyt tunnelma. Kun mies tulee kotiin on kuin koti täyttyisi savulla. Terapia on lähinnä auttanut ymmärtämään mitä toisen käytös kohtaani on. Itse lähinnä muistan vuoden aikaisista tekemisistä vaan ne hänen pahat sanat. En hyviä juttuja :( aika surullista. Huomaan että itse elän elämään nyt enkä sit ku-juttuja tuntuu ettei paljon ole tavoitteita vaan nyt on hyvä (muuten kuin parisuhde). Se tuntuu hyvältä sentään :) Mukavia syyspäiviä!

Eerika
Bättre liv

Voi että, kuulostaa niin tutulle tuo huono ilmapiiri. Itselläni tuli aikanaan sellainen olo, kuin en pystyisi hengittämään. Toivon niin, että tilanteenne paranee tavalla tai toisella! Itsellänikin oli kaikki muu elämässä kunnossa paitsi parisuhde. Parisuhteen päätyttyä piti siis luopua paljosta kun moni asia meni ihan uusiksi. Silti uskon, että sydän voi nyt paljon paremmin ja kaikki muukin on elämässä järjestynyt hyvin. Vaikken olisi tätä lopputulosta koskaan toivonutkaan, enkä todellakaan luopua kaikesta yhteisestä. Toivon teidän perheelle hyviä hetkiä, ymmärrystä, läheisyyttä ja tilaa hengittää! Nautitaan kuulaista syyspäivistä :)

Tindeliini

Hyvin kirjoitettu! Välillä sitä soisi että unohtaisi sanat pitää, täytyy, sitkun... Ehkä ne pienin askelin vaipuvat unholaan ;)

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Josko niiden sanojen tiedostaminen veisi oikealle tielle!

Kommentoi