Pitkä aika blogista, vuosi erosta

Bättre liv

Huh. Olen tainnut unohtaa teidät lähes kokonaan. Kun aloitin työt äippärin jälkeen puolisentoista vuotta sitten, on blogien seurassa kuluttamani aika vähentynyt lähes nollaan. Välillä luen pari postausta, joita seuraan esimerkiksi facebookin kautta, mutta hyvin harvoin klikkailen Lilyä ja vieläkin harvemmin tunnun kirjoittelevan tänne. Siinä missä olin innolla kirjoittamassa jokaisesta raskausviikon höperöstä ajatuksesta, vauvan hankinnoista tai raskausvaivoista ja kerroin ensimmäisten kuukausien kuulumisia, en enää tiedä mistä kirjoittaisin. Erityisesti eron jälkeen elämä muuttui aikalailla. Ja ajatus eron herättämistä ajatuksista kirjoittamisesta tuntui väärältä, sillä ne ajatukset koskivat myös muita, exääni ja lastamme. Ero teki silloin todella kipeää, ja kirpaisee toki vieläkin noin vuotta myöhemmin, mutta silloin luotin elämään ja rakkauteen. Samalla tunsin jonkinlaista helpotusta eropäätöksestä ja rakastuin mieheen, jonka kanssa suhde kaatui pian omaan mahdottomuuteensa. Siinä samalla murentui luotto elämään ja rakkauteen ja pää ja sydän olivat aikalailla kipeitä ja sekaisin. 

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt läpi kaikki juhlapyhät ja lomat, joita aiemmin vietettiin perheenä ja exän sukulaisten kanssa. Olen nähnyt paljon ystäviäni ja tukeutunut heihin. Käynyt keskustelemassa ammattilaisen kanssa, elänyt omaa elämääni ja kokenut todella eläväni. Olen nauttinut ajasta tyttäreni kanssa ja hänen kasvustaan. Olen käynyt läpi niin itseäni, kuin hajonnutta avioliittoanikin, oivaltanut, itkenyt, jutellut ja kirjoittanut. Olen ymmärtänyt paljon siitä, kuka olen ja mitä parisuhteelta kaipaan. Ja vasta nyt alan todella näkemään miten hirvittävän pielessä asiat olivatkaan niin kovin kauan. Olen tavannut uusia ihmisiä ja tutustunut heidän kauttaan yhä enemmän myös itseeni. Ja ollut sinkkuna pisimmän ajan aikuisiälläni! Rakentanut omaa kotia kotoisaksi pesäksi itselleni ja tyttärelleni, huoltanut autoa ja tehnyt muutenkin asioita joista minun ei aiemmin tarvinut huolehtia yksin. 

Olen kokenut monenlaisia Jouluja, olen viettänyt perhejouluja, menettänyt toisen lapsenalkumme, synnyttänyt tyttäremme ja ollut eron keskellä. Tänä Jouluna minun ei tee mieli hössöttää, ei lähettää joulukortteja tai ostaa lahjoja juuri muille kuin tyttärelleni. Ei tehdä jouluruokia kuin aivan minimit. Joulukuusikin saattaa jäädä kauppaan, sillä tyttö koristeli yhden jo isänsä luona. Tyttö on Joulun luonani, mutta lähtee myös isänsä kanssa mummilassa käymään. Saan hetken levätä kirja kädessä ja villasukat jalassa ja hengähtää. Seuraavaksi yritän tehdä itsestäni ja elämästäni leppoisampaa, lisätä siihen tilaa niin mieleen kuin kalenteriinkin. Kun hetki sitten olisin halunnut vain peruuttaa uuden vuoden, nyt tunnen olevani valmis kohtaamaan sen.

Tervetuloa siis tytön syntymäpäivät, Joulu sekä Uusi vuosi! Aloitetaan taas uudelleen vuonna 2017!

<3 Eerika

Share

Kommentoi