Pitkästi tekstiä vetovoiman laista

Ladataan...
Bättre liv

Nyt on aikaa! Nimittäin lukea niitä kaikkia ihania kirjoja mitä olen kirjahyllyihini hamstrannut ja lepuuttaa sohvalla teekuppi kädessä. Enää ei juosta joka päivä jossain vaan pyhitetään aikaa myös levolle. Toki myös ulkoilulle ja liikkumiselle jotta jaksaa, mutta jo edellisissä alkuraskauksissa totesin väsymyksen olevan armotonta. Ja se on vasta alkanut. Väsymyksen lisäksi alavatsassa tuntuu välillä tuntemuksia, pissalla saa lampata, rintoja on alkanut aristamaan, vatsaa turvottamaan ja mieltä heiluttelemaan. Nälkä on usein ja aina välillä on hieman huono olo. Ollaan kuitenkin niin alussa, että kaikkea vielä ehtii..

Vetovoiman salaisuus -kirja oli täynnä kaiken maailman värähtelykuplia ja myönteistä ja kielteistä värähtelyä enkä ehkä ihan kaikkea allekirjoita tai yksinkertaistasi elämää vain tämän teorian alle.. MUTTA. Ensinnäkin kyllä, ihmisistä vaan tuntee onko heillä sillä hetkellä negatiivista vai positiviista energiaa, sitä minkälaiset "vibat" kenestäkin saa. Toisekseen lisäisin (kirjan ohi) että myös energian määrissä on tuhottomasti eroja, toisten energia on vaan paahtavampaa kuin toisten, oli se sitten negatiivista tai positiivista. Ja tässä minä tulen mukaan, sillä juuri se tekee minusta "niin vahvan persoonan" josta huomaa jo kauas millä tuulella milloinkin ollaan. Joko tuodaan aurinko tai sadepilvi koko huoneeseen!

Olen myös kirjan kanssa siitä samaa mieltä, että keskittyen siihen mitä haluaa ja mistä nauttii, saa elämäänsä lisää hyvää. Tosin itse en puhuisi ehkä niinkään vetovoimasta vaan siitä, että olemme herkkiä huomaamaan ne asiat mihin olemme milloinkin keskittyneet. Autokuumeileva näkee vaan autoja ja vauvakuumeileva vauvoja. Toisaalta myös negatiivinen energia vetää negatiivista energiaa puoleensa muiden ihmisten reaktioiden muodossa, ankeuttaja saattaa ankeuttaa koko porukan ja ärsyttää saaden aikaan nasevia kommentteja. Ja niinpä profetia toteuttaa itseään, ihmiset on kamalia ja mua vastaan, kaikki menee pieleen kun löin varpaani aamulla pöydän kulmaan. Ehkä hyvänä päivänä sen olisi kokonaan unohtanut ja muistanut vaan lintujen laulun ja hyvän aamupalan. Saanut hymyllään aikaan lisää hymyjä ja ohittanut nasevat kommentit jos niitä ylipäänsä olisi saanut. 

Sanojen merkityksen olen oivaltanut hiljalleen kirjojen ja luentojen avulla ja oman kokemukseni kautta. Sanat ne aiheuttavat ajatuksia ja tunteita! Siis oikeasti, jos nyt sanon että ÄLÄ ajattele vaaleanpunaista elefanttia, mitä juuri ajattelit? ÄLÄ myöhästy, ÄLÄ epäonnistu, ÄLÄ stressaa. Ja myöhästyt, epäonnistut ja stressaat. Niin se mieli vaan kulkee, alkaa ihan ahdistamaan jo näiden lauseiden kirjoittaminen! Entä jos olisin ajoissa tapaamisessa, onnistuisin ja pysyisin rauhallisena? Mielikuva on paljon seesteisempi, minullahan on tavoite! Kiellot voi aina kääntää tavoitteiksi, kysyä itseltään, mitä minä siis oikeasti haluan? Vastakkainasettelun avulla voidaan negatiivisista asioista, niistä arjen ongelmista tehdä myönteisiä tavoitteita. Oli kyse sitten työpaikasta tai ihmissuhteesta. Mitä me siltä haluamme? 

Kun olemme määritelleet haluamamme astiat, suuntaamme huomion tavoitteisiimme. Voimme tehdä tavoitelauseita, joita toistamme itsellemme tavoitetta vahvistaen. Vaikka nämä lauseet usein neuvotaankin tekemään preesensissä, voi niistä silloin tulla meille epäuskottavia. Esimerkiksi huonosti voivan voi olla vaikeaa toistaa lausetta "minulla on erinomainen terveys". Tällöin voi olla helpompi sanoa vaikkapa "minulla on pian erinomainen terveys". Tavoite näkyy lähitulevaisuudessa ja saa meidät kulkemaan sitä kohti. Kirjassa esitellään tavoitteen määritteleminen, mihin kuuluu alkulause "Vedän parhaillaan puoleeni kaikkea sitä, mitä minun täytyy tehdä, tietää ja hankkia, jotta voin vetää puoleeni myös todellisen tavoitteeni". Mielestäni tämä lause oli niin armollinen ja upea! Tämän jälkeen tuli runko, missä kerrotaan enemmän tavoitteesta positiivisuuden kautta. Loppulauseessa sanotaan "Vetovoiman laki tuo elämääni kaiken sen, mitä tavoitteeni toteutuminen vaatii". Uskoisinko?

Tämän jälkeen pitäisi vielä sallia kaiken sen tapahtuminen. Tämä on ilmeisesti asian ydin. Onko siis kyse luottamuksesta siihen, että elämä kantaa? Tavallaan. Tarkoitus on poistaa kaikki epäilykset siitä toteutuvatko tavoitteet. Ei siis riitä vain tehdä tavoitelauseita ja vahvistaa niitä, niihin tulisi myös uskoa. Minä voin löytää unelmien työn/puolison/elämäntavan. Ja minä voin saada onnistuneen raskauden ja pienen tyypin! Kirjan mukaan kielteinen ajattelu luo negatiivista värähtelyä, mikä puolestaan kumoaa kaiken aiemmin aikaansaamamme positiivisen värähtelyn. Salliminen alkaa vasta kun lakkaa todella epäilemästä. Sallimiseen annettiin myös työkaluja. Koin hyödylliseksi sallimislauseen tekemisen, sillä tuo tavoitepuoli tuntuu olevan jo hyvin hanskassa. 

Sallimislauseen tekeminen

1. Paikanna epäilys: ajattele tavoitettasi ja mieti epäiletkö sitä. Miksi se ei toteutusi?

"Pienet ovat aiemminkin menneet ensimmäisellä kolmanneksella kesken, se että pieni pääsee kehittymään loppuun asti on itseasiassa ihme, minulla saattaa olla jotain ongelmia raskauden ylläpitämisessä, entä jos pieni ei kiinnity kunnolla tai saa riittävästi ravinteita? Monet saavat useita keskenmenoja peräkkäin, jopa viisi tai kahdeksan! Pienihän voi mennä kesken koska tahansa, tässä ollan vielä niin alkumetreillä."

2. Kysy itseltäsi tekeekö joku parhaillaan asioita, joita sinä haluaisit tehdä? Kuinka moni on saavuttanut tuon asian tänään, eilen, viime viikolla, viime kuussa, viime vuonna?

" Moni onnistuu kolmannessa raskaudessaan vaikka olisi tätä ennen saanut kaksi keskenmenoa. Itseasiassa tunnen yhden sellaisen! Onnistumisprosentit (65-85%) ovat tulleet jostain, todellakin sadasta naisesta keskimäärin 75 on saanut lapsen kolmannesta raskaudestaan kahden km:n jälkeen! Minuun voi aivan hyvin osua myös tämä hyvä tuuri. Usein mitään selittävää syytä raskauksien keskeytymiseen ei löydy, minussakaan ei välttämättä ole mitään vikaa mikä satuttaisi meidän pientä. Ihmiset tulevat jatkuvasti raskaaksi ja saavat lapsia, myös meille käy vielä niin!"

3. Ilmaise asia yleisellä tasolla: Kirjoita lauseet yleisessä muodossa, koska jos viittaat itseesi, se saattaa luoda lisää epäilyjä. 

"Lähes kaikki onnistuvat kolmannessa raskaudessaan käytyään läpi kaksi keskenmenoa. Suurimmalla osalla ei ole mitään raskautta vaikeuttavaa ongelmaa vaan raskaus sujuu normaalisti."

Myös arvostuksen ja kiitollisuuden kautta voi lähettää hyvää energiaa. "Minä olen kiitollinen siitä, että saan olla juuri nyt raskaana. Arvostan itseäni, sillä olen etsinyt ja saanut apua niin surujen käsittelyyn ja henkiseen vahvistumiseen kuin huoliini mahdollisista fyysisistä ongelmista." Voin myös käyttää lauseessa sanoja minulla on pian. "Minulla on pian terve lapsi isona masussa ja tämän jälkeen sylissä". Voin käyttää myös ilmaisua olen päättänyt. "Olen päättänyt saada terveen lapsen, jolle voin antaa paljon rakkautta." Entä voiko tilanne muuttua seuraavien päivien, viikkojen tai kuukausien aikana? "Jo parin kuukauden päästä ovat riskikuukaudet takana ja voin keskittyä nauttimaan raskaudesta." Voin myös pyytää lisätietoa "Haluan vetää puoleeni lisää tietoa siitä, että pieni voi hyvin ja raskaus voi jatkua normaalisti."  Vetovoiman aarrearkun taidan jättää väliin, tosin on meillä jo anopin kutomat pikkiriikkiset villasukat, pari lelua ja sukkaa pienelle laatikossa sekä suunnitelmia lastenhuoneen sisustamiseksi! Kirjassa kehoitetaan myös luomaan ympärillleen tyhjiö, suomeksi sanottuna tekemään tilaa uudelle. Viimeisenä harjoituksena tuli vaan antaa vetovoiman tehdä tehtävänsä ja lopettaa murehtiminen. 

Vaikka kirja oli ehkä hieman jenkki, oli siinä hyviäkin kohtia. Mielestäni kiitollisuuspäiväkirjat ovat todella hyviä välineitä onnellisuuden lisäämiseen. Elämän pienten ilonaiheiden huomaaminen tuo iloa koko päivään. Hyvällä fiiliksellä oleva tartuttaa fiilistään myös muihin ja saa aikaan positiivisempia reaktioita. Ja mielestäni myös sanat ovat erittäin tärkeitä, ne tulisi valita huolella varsinkin kun puhuu itselleen! Monesti epäilemme pahinta ja moitimme itseämme jo valmiiksi. Pessimisti ei pety! Mutta entä jos pessimisti joutuu epäonnistumaan ennakko-odotustensa mukaisesti? Epäilyt pois ja kokeilemaan, hyvää fiilistä vahvistamalla ei voi muuta kuin voittaa :)

Terkkuja aurinkoisesta viikonlopusta <3 Eerika

Share
Ladataan...

Kommentit

Rosuliina (Ei varmistettu)

Hei,

Kyselin jokin aika sitten aarrekartassasi näkyneen käsikorun perään. Sen alkuperä selvisikin.

Nyt minä kohtasin pari viikkoa sitten ensimmäisen keskenmenoni ensimmäisen raskauteni kohdalla. Tavallaan se ei tullut yllätyksenä, koska en uskaltanut iloita raskaudesta koko 10-11 viikon aikana jota sitä kesti. Toki se järkytti ja suretti. "Onneksi" kaikki tapahtui luonnollisesti eli en tarvinnut lääkkeellistä tyhjennystä tms.

Meillä on nyt kova halu raskautua uudestaan ja positiivisin mielin yritämme tästä eteenpäin. Kysymykseni kuuluukin, kuinka jaksoit töissä noina vaikeina aikoina? Itsellä tuntuu olevan motivaatio lähes pakkasen puolella ja työ ei kiinnosta.

Ihanaa, että olette saaneet uuden mahdollisuuden ihmeeseen. Uskon,että tällä kertaa se ihme jaksaa pysyä loppuun asti.Voi kuinka itsekin odotan sitä, että saan tehdä raskaustestin ja iloita siitä sekä kaikesta muusta.

FFFifi
Fitness Führer

Positiiviseen kannattaa ehdottomasti keskittyä, jo siksikin, että todellakin huomaamme ne asiat, joihin keskitymme. Toisaalta pidän näitä vetovoima-juttuja hiukan haitallisinakin, koska usein näissä vihjataan siihen, että kaikki mikä tapahtuu on omien tekojesi/ajatustesi/värähtelyjesi seurausta.

Siinä mielessä se voi olla totta, että jos esimerkiksi raskausaikana keskityt positiiviseen, niin voit olla rauhallisempi, mikä taas voi edesauttaa raskauden sujumista. Mutta harmeja voi tulla vaikka olisi miten positiivinen, joten jos jotain meneekin pieleen, siitä syyttää itseään kun ei pystynyt ajattelemaan tarpeeksi positiivisesti tai värähtelemään oikein. Kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa, ja minusta on aika hirveä väite, että ihminen esim. sairastuu tai menettää lapsensa omasta syystään, ajattelemalla väärin.

P.S. Onnea odotukseesi :) Tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsen tosiaankin sen kahdeksan keskenmenon jälkeen.

Eerika
Bättre liv

Voiei Rosuliina, paljon voimia suruun! Voin kyllä sanoa, että töissä käyminen oli minulle todella vaikeaa. Sainkin molemmilla kerroilla jonkin verran sairaslomaa, jotta sain itseni yli pahimmista fyysisistä oireista sekä itkun lakkaamaan. Motivaatio oli tosiaan alhaalla ja töihin oli todella vaikea keskittyä. En varmaan ollut ihan parasta seuraa silloin! Ainoa apu minkä voin varmaksi sanoa on aika ja armollisuus itselle. Toipumisessa voi mennä hetken aikaa. Rimaa voi vähän laskea ja ladata vapaa-ajalla voimia. Levätä ja tehdä asioita mistä todella nauttii. Heti ei tarvitse pystyä kaikkeen.

Itselläni meni valehtelematta molemmilla kerroilla noin kolme kuukautta, kunnes tunsin käsitelleeni asian ja päässeeni jälleen jaloilleni ilman kompastumisia. Itseäni auttoi myös kun tein uusia suunnitelmia, sillä aluksi tuntui "ettei enää ollut mitään mitä odottaa" ja elämä tuntui merkityksettömältä. Kun buukkasin viikonlopun kavereiden luona tai leffaillan, oli hiljalleen edessä iloisia asioita mitä kohden edetä! Uskon, että työssä jaksaminen kulkee käsi kädessä oman jaksamisen kanssa eli keskity vaan huolella itseesi :) Paljon voimia ja haleja!

FFFifi, olen kyllä samaa mieltä, että näissä ajatuksissa piilee myös aikamoinen kompastuskivi. Sillä eihän keskenmenoa voi ajatuksillaan tuottaa, ei myöskään ystävän tai lapsen kuolemaa. Me emme voi vaikuttaa kaikkeen emmekä aiheuta asioita ajatuksillamme, siitä olen todella samaa mieltä! Ehkä kuitenkin haaveisiin uskomalla jaksamme kannatella itseämme matkalla sinne ja pystymme näkemään ne mahdollisuudet mitä elämä meille eteen kantaa? Ehkä voimme kuitenkin vaikuttaa siihen miten asioihin reagoimme ja miten jatkamme siitä eteenpäin? Mihin keskitämme energiamme ja voimavaramme, kuljemmeko eteenpäin vai jäämmekö juoksemaan suohon? Ja kiitos, toivottavasti kolmas kerta sanoisi iloisen toden :)

ekoemo
ekoemo

Tärkeää tekstiä ja hienosti muotoiltuja ajatuksia! Itse olen tukeutunut paljon positiivisten affirmaatioiden voimaan raskaudessa. Keskenmenoista ei ole kokemusta, mutta hermoilu siitä, ettei kaikki mene hyvin on ollut jokaviikkoinen vieras - kuten varmasti monilla odottajilla. Hermoilua on taltutettu mm. "lapseni kasvaa ja voi hyvin", "lapseni syntyy terveenä ja täysiaikaisena", "pysyn terveenä koko raskausajan" -mantroilla.  Nyt synnytys on jo  lähipäivien tai -viikkojen asia, ja keskityn luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin ja luonnollisesti.

Aarrekartoista taisi sinullakin olla jo kokemusta, mutta tässä linkkivinkki omiini. Raskaaksi tulo onnistui reilu kuukausi "vauvakartan" tekemisen jälkeen :) Ehkä onnistuneesta raskausajastakin voisi tehdä kartan? Toisaalta rentoutuminen ihan muiden asioiden parissa helpotti ainakin mulla stressiä.

Positiivinen ajattelu tukee hyvinvointia, mutta tietysti on hyvä muistaa tuo pointti, että  jos jokin menee pieleen, itsesyyttely "vääristä ajatuksista" ei auta. Vaan tosiaankin sitten katsotaan eteenpäin! Onnea odotukseesi!

Kommentoi

Ladataan...