Pitkittynyt (lue: ikuinenko?) latenssivaihe

Bättre liv

Mitä täällä oikein tapahtuu? No ei oikein mitään! Mitä nyt tämä mamma on aika himputin sekaisin, väsynyt ja kovilla. Alla ehkä jotain mikä voisi selittää missä täällä mennään..

Avautumisvaihe voi kestää muutamasta kymmenestä minuutista useampaan päivään. Monta päivää kestänyttä, epäsäännöllistä supistelua kutsutaan nimellä pitkittynyt latenssivaihe. Kohdunsuussa ei silloin tapahdu vielä avautumista, mutta sinulla on jatkuvia, kipeitä supistuksia. Vauva voi hyvin ja liikkuu, mutta äiti on kovilla. Pitkittyneen avautumisvaiheen vaivoja voi hoitaa kotona lämpöpakkauksilla, hieroen, kevyesti liikkuen tai leväten. Läheisten tuki ja rohkaisu on tässä vaiheessa totisesti tarpeen! Ilman unta ei jaksa, joten koeta nukkua ne ajat, jolloin sinua ei supistele.

 Kohdunkaula on vähän niin kuin muovailuvaha. Kovana siitä ei voi muotoilla mitään. Sitä täytyy ensin pehmitellä, pyöritellä ja lämmitellä, ennen kuin se muovautuu. Pitkään jatkuvat kipeät supistukset, jotka eivät vielä avaa kohdunkaulaa, eivät ole turhia – ne pehmittävät, pyörittelevät ja lämmittävät kaulakanavaa, jotta vauvan on helpompi tulla sen läpi synnytyksen aikana.

Lainaus: vauvantai.info -sivustolta

Tällä hetkellä olo on aikalailla luovuttanut. Että ei sitten! Vielä illalla tuli voimakkaampia supistuskipuja, sain kuitenkin nukahdettua kunnes aamuviideltä heräsin taas voimakkaampiin supistuskipuihin. Supistuksia tuli lähes kahdeksaan asti noin 10 min välein ja niiden aikana sai kyllä jo ihan hengitellä ja pitää miestä kädestä. Pyysin miestä laittamaan kaurapuuron tulille, sillä minulla oli aivan armoton nälkä. Miehen kadottua keittiöön nukahdin ihanaan uneen ja supistukset ilmeisesti myös loppuivat sillä vasta reilut pari tuntia myöhemmin heräsin hyvin muhineelle aamupuurolle. Tämän jälkeen voimakkaampia supistuksia ei ole kuulunut tai näkynyt, masu kyllä supistelee menemällä ihan kovaksi ja jatkuvasti tuntuu menkkamaista jomotusta. Pieni myös tuntuu olevan todella alhaalla ja painavan siellä aikalailla paikkoihin. Sinällänsä hyvä, sillä eilen ei juuri supistuksilta lepoa saanut.

Tänään olen lepuutellut, syönyt ja ollut epätoivoisen väsynyt. Perunut neuvola-ajan, mutta jutellut hoitajan kanssa puhelimitse ja saanut korvaavan ajan huomiselle. Ollut onnellinen etätöitä tekevästä miehestä ja toisaalta niin pahoillaan hänen puolestaan kun mitään ei vieläkään tapahdu ja hän missaa työpaikan joululounaan ja pitää palavereita puhelimitse ollakseen täällä kanssani. Yrittää hoitaa koirat, ruoanlaiton, tehdä kauppalistan ja hakea myös jouluruokia kaupasta kun rouva on aivottomana koomassa sohvan tai sängyn nurkalla. Vietin iltapäiväni sängynpohjalla yrittäen uinua, nyt oloni on vieläkin koomaisempi ja ulkonakin vaihteeksi pimeää. Ei hajuakaan mitä tehdään ruoaksi tai mitä kaappiin pitäisi ostaa, saati mitä syödään Jouluna! Onneksi oltiin tehty jouluruoista listoja niin on jotain kättä pidempää kauppaan menevälle miehelle antaa. Synnytys kai edistyisi paremmin jos olisin pystyssä ja touhuaisin edes jotain, mutta levon tarve on nyt niin suuri että yritän vaan pötkötellä. Ja ihan sama mitä se neuvolan vaaka näyttää huomenna, minä kyllä syön jotta saisin voimiani takaisin enkä pysty keskittymään turvotuksen poistamiseen (taas se jalka on kuin elefantilla..).

Mietin jo tuossa, että pienihän saattaa tulla veikkaamanani päivänä 20.12. maailmaan, mutta sitten tajusin senkin olevan vain toiveajattelua. Hassua tässä on se, ettei minulla ollut mitään ihmempää tarvetta saada pientä mahdollisimman pian maailmaan tai päästä jeejee synnyttämään ennen kuin nämä himputin supistukset alkoivat sekoittaa pakkaa. Nyt sitä vaan toivoisi koko homman olevan jo ohi ja pääsevänsä tästä jatkuvasta epätietoisuudesta, väsymyksestä, kipuilusta ja valmiudessa olemisesta. Olisi minulle aivan hyvin kelvannut vielä useampi päivä ihan normaalia loppuraskauden elämää, vaan jos tämä nyt on tällaista niin hei kamoon! Siis jos tässä menee vielä päivätolkulla - pahimmillaan viikonlopun ylikin - niin musta tuntuu et mun pää saattaa räjähtää!

Hieman epätoivoisin fiiliksin silmän puoliummessa täältä kirjoittelee hän - vieläkin yhtenä kappaleena - ja odottaa miestä ja ruokakasseja kaupasta.

<3 Eerika & Epeliina (rv 39+4)

Share

Kommentit

lukija (Ei varmistettu)

Kuulostaa kyllä siltä, että vauva on maailmassa ennen joulua :) Mulla oli toisessa raskaudessa juuri tuon kuuloista epämääräistä supistelua ennen synnytystä, välillä kipeää ja välillä vaan maha kiristeli. Rasittavaa se oli, kun koko ajan odotti, että "jotain tapahtuu".

Sanoisin, että ehkä tuollaisiin supistuksiin ei ehkä kannata kiinnittää kovin paljon huomiota, luonto se siellä tekee työtään, vaan elää niin normaalia kuin pystyy. Mennä ulos, syödä, tehdä normaaleja asioita, eikä istua kello kädessä laskemassa supistusten väliä. Oikeat synnytyssupistukset ovat kyllä ihan eri kaliiberia tuollaiseen verrattuna, ja kyllä sen sitten tietää, että nyt on tosi kyseessä :)

Voimia!

Eerika
Bättre liv

Tänään supistelut ovat olleet sen verran lieviä, että niihin pystyy olemaan kiinnittämättä huomiota.. tosin jaksaminen on niin heikkoa että ei tässä oikein tee muuta kuin syö ja lepää! Aiemmin olivat sen verran kipeitä, että ei siinä kyllä olisi mitään voinut touhuta. Aamuisiin sai ihan todella keskittyä hengitellen ja miehen kättä puristaen. Katselin eilen rikossarjoja boksilta jotta ajatukset olisivat muualla ja vaihtelin sopivia asentoja. Kellotus saa mulla hermon menemään, joten ollaan tehty sitä vaan silloin kun supistuksia on tuntunut tulevan tiiviimmin kuin aiemmin tai kivuliaampina, jotta tilannetta osaisi tarvittaessa kuvailla paremmin hoitohenkilökunnalle (esim. eilen aamulla ja illalla ja tänään aamulla kelloteltiin hetki).

Toivottavasti tämä eessuntaassun-tuskailu ei jatku päivätolkulla tai tämä mami on hieman uupunut tosi toimien alkaessa! Eli sormia ristiin vaan että pieni tulisi maailmaan vielä ennen Joulua :)

Oi tsemppiä, tiedän niiiin tunteen tämän saman tasan viikko sitten kokeneena!! Mulla alkoi kans kivuliaat supistukset joiden kanssa yritin jaksaa kolme vuorokautta, mutta jos ei saa unta ja lepoa niin ei sitä voi pitkään kukaan ihminen voi määräänsä enempää kestää. Tsemppiä hengittelyyn ja sopivien asentojen etsimiseen, raskausjoogan opeilla oli ainakin itsellä pitkittyneessä avautumisvaiheessa suuren suuri arvo kun lääkkeellistä kivunlievitystä ei vielä voinut hyödyntää. Ja rohkeasti vaan soittamaan synnärin päivystykseen ja sinne seurattavaksi kun tilanne käy sietämättömäksi. Mulla avustettiin sitten synnytyksen etenemistä kun ei hommasta olisi pelkän oman kropan voimalla tullut mitään ennen kuin olisin ollut jo uupumuksesta puolikuollut..

Jännät ajat siellä vautsi, kohta hän on täällä!! Voimia, olet tehty sitä varten ja hienosti se menee! <3

Eerika
Bättre liv

Voi hitsi, ei sielläkään ole kyllä ollut helppoa! Tuo TENS-laite on jelpannut tosi hyvin, samoin lämpötyyny, eri asennot ja erilaiset hengitystekniikat. Kunnolliset yöunet olisivat kyllä nyt poikaa että jaksamista riittäisi! Toivottavasti siis ensi yönä saadaan nukkua, vaikka toisaalta samalla toivoisinkin että jotain vihdoinkin tapahtuisi.. Tilanteen mukaan mennään, katsotaan miten tässä käy!

Kath

Hyvä vaan jos saat välillä vähän nukuttua. Ite en tuossa vaiheessa enää touhuais, vaan lepäisin. Mulla synnytys lähti käyntiin iltasella ja kesti 27tuntia. Eli edellisistä unista oli lapsen synnyttyä semmoset 40h. Hieman meinas väsyttää synnytyksen jälkeen :D

Eerika
Bättre liv

Ouch, saattaa kyllä turnauskestävyys olla tuossa aika kovilla! Josko sitä menisi aikaisin särkylääkkeen voimalla nukkumaan ja toivoisi parasta. Supistukset kun ovat olleet mietoja ja rauhallisia tänään joten nukkuminenkin saattaisi onnistua! 

Kath

Oli kyllä aika puhki viimesillä tunneilla, sillä sit halusinkin sektioon vaikka olisin saanu kokeilla synnyttää alateitse. Sain siis valita sektion, vai ponnistaa väkisin vauvan joka ei edes ollu synnytyskanavassa vaan sivuttain mahassa. Ja avotarjonnassakin vielä :D jälkeenpäin naurattaaki et toiset synnyttää muutamassa tunnissa, minä ähkin 27 tuntia ja siltikin vauva otetaan sektiolla pois :D

toivottavasti siellä jo lähtis synnytys hyvää vauhtia käyntiin! :)

Eerika
Bättre liv

Oioi, varmastikin pienen asento vaikutti asiaan aikalailla. Harmi kun ei löytänyt hyvin lähtöasemiinsa! Täällä pieni on kyllä ollut raivotarjonnassa jo piiiiiitkääään ja pää tosi alhaalla ja kokoajan tuntuu vaan alempana, jalat tuntuvat vieläkin tuolla ylhäällä, eli toivoa olis tulla "pääovista ulos".

Onneksi en muuten kertonut näistä supistuksista juuri kellekään - no paitsi koko maailmalle blogin kautta - olisi vieläkin kamalampaa raportoida joka suuntaan kyselijöille että joooooo.. ei vieläkään mitään... :) Et ei täs mitään paineita.. sitä vaan kattelee masuaan ja kyselee et voisitko ees kertoa mitä sä oikein meinaat kun ei oikein ota tästä selvää :D

Kath

Joo ihan fiksu veto kun et kertonu :D mä kerroin äidille ja siskolle, äiti tietenkin meni ihan sekasin ja kokoajan oli kyselemässä ja pelkäämässä :D

Silkkitassu

Kuulostaa ihan mun synnytyksen alkamiselta. Keho keräs voimia siinä latenssivaiheessa kun ei tullutkaan supistuksia. Ja sit yhtäkkiä olikin menoa. Se latenssi tuntu kestävän ikuisuuden, mut onneks loppu. Lopulta ne oikeat kivut sai oksentaa. Tsemppiä sinne!

Eerika
Bättre liv

Kiitos! Nyt on keräilty voimia noin vuorokauden verran ja olo on jo melkein ihmismäinen! Katsotaan milloin keho seuraavan kerran yllättää :)

Torey
Näissä neliöissä

Itselläni supisteli aina öisin, useana yönä putkeen. 8.8.11 (laskettuna päivänä) käytiinkin synnärillä ja sanoivat synnytyksen alkaneen. Supistukset loppuivat kuitenkin kun kotiin pääsin ja palasivat aina öisin. Kuitenkin synnyttämään palasin vasta 11.8.11.

22 tuntia siinä meni, mutta uskon pitkän ja tuskaisan avautumisvaiheen olleen apu ponnistusvaiheeseen, joka kesti sen noin 9 minuuttia. Kiitos siitä. :D

Onnea ja tsemppiä, hyvin se menee ja kokemuksesta tiedän, että ponnistuksen tarpeen tullessa sitä löytää käsittämättömät voimat itsestään, vaikka on jo luullut ettei lapsi tule ikinä ulos ja ettei itse sitä ainakaan jaksa ulos pusertaa. :)

Eerika
Bättre liv

Okei, eli en ole ihan outo kun tämä menee näin kummasti kiusoitellen? Toivottavasti nämä supistelut ovat edes vähän valmistelleet kroppaa tulevaan koitokseen etteivät aivan turhia olisi olleet. Olen kyllä ollut melko kiitollinen tästä vuorokauden lepotauosta, vaikka menkkamaista kipuilua ja kohdun kovettavia supistuksia onkin tullut. Olen silti saanut levättyä! Kohta alkaisivat voimat olemaan jälleen palautuneet.. katsotaan mitä tässä vielä tapahtuu ja milloin, toivottavasti sitten lopulta sairaalalle päästyämme homma etenee oman kropan voimin :)

Torey
Näissä neliöissä

Hyvin se menee! Ja et ole outo, äidilläni oli minua odotellessa supistuksia useamman viikon niin, että välillä oli kontallaan kotona. Ja siltikin ne vasta valmistelivat äitiä synnytykseen. :D

Toiset selviää 5 tunnilla, toiset 5 viikolla. ;) Tsemppiä! <3

Toimitus
Toimitus

Koko toimitus jännittää täällä teidän puolestanne! Vinkkasimme tänne myös Facbookissa.

Eerika
Bättre liv

Kiitoskiitos :) Nyt on saatu levätä vuorokausi ja voimat palailevat. Kerätään voimia seuraavia jännittäviä vaiheita odotellessa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosiaan kehotan myös lepäämään niin paljon kuin voi, synnytys on maratooni! Mulla oli vuorokauden latenssivaihe ja supistelin 10 min välein kontillaan, siis nukuin yöllä 10 min. pätkissä.. Synnytys menikin sitten joutuisasti kun alkoi, mutta tosiaan sen maratoonin kokeneena suosittelen lepäämään mahd. paljon. Never know kuinka pitkä synnytys on edessä ja voimia tarvitaan. Ja kun siitä koitoksesta selviää niin sitten alkaakin ympärivuorokautinen vauvanhoito ja sitä rataa.

Oikein paljon onnea ja tsemppiä koitokseen. Nämä on ihmeellisisä aikoja :)

Kommentoi