Pysähtyneet rytmitytöt sumussa

Ladataan...
Bättre liv

Kello tulee kolme, vettä piiskaa pitkin ikkunoita ja tyttö on juuri nukahtanut ensimmäisille päikkäreilleen. Kyllä, ensimmäisille, sillä vasta nyt väsy kävi niin ylivoimaiseksi että suostuttiin nukkumaan.. Rytmitytöt siis ovat niin poissa rytmistä kuin olla ja voi. Öisin heräillään, kiipeillään pinnasängyn laitoja vasten ja huudellaan tissiä, päivisin ei meinata nukahtaa, paitsi mitä nyt torkahdetaan tissille ja sen jälkeen nukutaan hyvällä tuurilla puoli tuntia, huonolla tuurilla herätään sänkyyn siirtämisen jälkeen peuhaamaan mikä muuttuu pidemmän päälle itkuksi ja huudoksi. Tähän väliin on hyvä lisätä, että ei, meillä ei olla nukutettu aina tissille vaan vielä hetki sitten pieni nukahti ihan itse kun hänet vei sopivalla hetkellä sänkyynsä. Tässä siis on menossa ihan selkeästi jokin vaihe, josko joku nyt vielä kertoisi milloin tämä vaihe loppuu niin olisin kovin tyytyväinen :)

Tuntuu kuin kesän helteistä ja päivistä rannoilla olisi jo ikuisuus. Sadekelin lisäksi meitsiä on pitänyt paikallaan nyt jo hyvin parantumassa oleva polviruhje, ranteen rasitusvamma sekä kohta viikon verran kiusannut flunssa. Pienellä sen sijaan on ollut hieman lämpöä perjantaina puhjenneen ensimmäisen hampaan(!!) vuoksi ja elo ollut kovin levotonta myös uusien liikkumistaitojen harjoittamisen takia. Meillä siis noustaan ylös, napataan kävelyvaunusta kiinni ja kävellään. Tai sitten noustaan tukea vasten ylös ja huudellaan äitiä tai isiä avuksi käsistä kiinni pitelemään ja sitten liidetäänkin kävellen pitkin asuntoa ja potkitaan samalla koirien palloja :) Äiti ei siis saa hetken rauhaa ja kotona ollessa tulee muutenkin puuhasteltua, sillä eihän täällä kestäisi päiviään viettää jos tiskipöytä olisi täynnä ja kylppäri olisi täynnä likaisia kestovaippoja..

Välillä käy juurikin näin, aluksi lennät ja liidät menemään, energiaa on suunnattomasti ja käytätkin sitä tuhlaillen ja nautit elämästä. Hetki sen jälkeen tulevat fyysiset vaivat ja ties mitkä takaiskut jotka pakottavat sinut vuorostaan rauhoittumaan, pysähtymään paikallesi ja katsomaan niin ulos kuin sisällekin päin. Seuraavassa aallossa liika kotiin jämähtäminen saa olon surkeaksi ja on lähdettävä taas tutustumaan maailmaan ja touhuamaan asioita mitkä antavat itselle iloa ja energiaa. Elämäni kiertokulku. Ainakin kun on täynnä vastakkaisuuksia, nauttii rauhasta ja samalla kaikesta uudesta ja innostavasta. Syksyä suunnitellessa yritän jättää aikaa molemmille, sekä sille liitelylle, että tälle rauhoittumiselle. Jotta ei tarvitsisi ihan täysvauhdista pysähtyä naamalleen.

Toivon kovasti, että meilläkin saadaan pian uudesta syysrytmistä kiinni. Niin tarkasti rytmeistään kiinni pitänyt tyttö on yhtäkkiä aivan sekaisin eikä meidän päivistä tunnu tulevan oikein mitään. - Nimimerkillä tässä vaiheessa tekstiä tyttö jo heräsi noin 25 min unien jälkeen. Sain rauhoittumaan uudelleen unilleen sylikkäin sängyssä makoillen ja takaisin sänkyyn siirrettäessä hetken kättäni pienen päällä pidellen. Oi ja voi! - Olen niin sekaisin mitä kaikkea tämän ikäisen kanssa tehdään nyt syksyllä ja talvella ja mitä kaikkea me tarvitaankaan. Ensikengät? Pitäisikö jo aamupäivisin lähteä vähän ulkoilemaan leikkipuistoon vai onko se ihan hölmöläisen hommaa näin pienen kanssa joka lähinnä keinuu ja syö kiviä? Jos nyt ainakin saataisiin yöt taas nukuttua niin ehkä äidistäkin taas kuoriutuisi ajatteleva ja toimiva yksilö!

No, ainakin syksylle on tiedossa lisää vauvauintia (tyttö on aivan innoissaan nyt kun se taas jatkui!!), vauvasirkusta (alkaa parin vko päästä, äitiä jännittää!), , vaunulenkkejä ja mammatreffejä, leikkipuistoilua, asukaspuistoilua ja avoimessa päiväkodissa käymistä ja näissä leikki- ja lauluhetkiä. Ehkä jotain lastenkulttuurihommia, taidenäyttelyä, lounaita ja kahviloitakin? Triljoonittain uusia taitoja, pieneksi jääviä vaatteita, välikausihaalaria ja tumppuja, kävelyharjoituksia ja jokeltelua, äidille haleja ja puseja sekä aimo ripaus omaa tahtoa! Että eipä ole tulossa ainakaan tylsä syksy!

Tästä nyt tuli vähän tällainen alakulopostaus kun täällä nyt mennään vähän keho ja mieli harmaana ja väsyneenä. Pienen kanssa elossa on onneksi ihan hirmuisesti ihania asioita ja rakkautta, hellyttelyjä ja pusitteluja, yhteisiä leikkejä ja höpöttelyä. Niistä ja pienen kehityksen ihmettelystä enemmän huomenna (tai huomisen jälkeen..) kun käydään 8kk neuvolakäynnillä ja saadaan samaan syssyyn vähän mittojakin! Taitoja ja leikkejä tuntuu tulevan välillä ihan päivittäin lisää joten juttua riittää :)

Tässä meillä vähän keinutaan isoina tyttöinä farkuissa ja vielä kovin isossa tuulitakissa - tuonne huppuun saisi näköjään mahtumaan kaksikin päätä :) Heiluttelut ja pääylösalaisin riekkumiset ovatkin tosi hauskoja, joten ehkä meistä vielä hyviä sirkustyttöjä tulee! 

Sumuisia terveisiä meiltä tytöiltä, josko se kaunis syysaurinko pian paistaisi niin mieleen kuin ihan tuonne uloskin <3

<3 Eerika & Epeliina (8kk äiti ja tytär!)

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

En nyt halua masentaa, mutta meillä tuota riekkumista kesti 5 (!) kk (7-12 kuukauden iässä), kun hampaita puski tulemaan yhteensä 8. Sen jälkeen tuli vähän taukoa ja katkottomia öitä. Ja sitte loppuki jo imetys, niin seuraavan hampaan kohdalla ei ollu ihan vastaavaa hulabaloota, kun tissi ei ollut enää vaatimuslistalla. Tsemppiä!

Eerika
Bättre liv

Hmpf, jos jotain positiivista tästä hakee niin se kuitenkin joskus loppui! :) Toivotaan parasta.. auttoiko teillä yhtään särkylääkkeen antaminen illalla? Mietin vaan kauanko sellaisen vaikutus edes on, meillä kun se heräily ja riekkuminen alkaa vasta myöhemmin yöllä..

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä me kokeiltiin useampaan kertaan antaa särkylääkettä. Sekä nukkumaan mennessä ja keskellä yötä, vaikka riekkuminen alkoikin vasta keskiyöllä. (Alkuyö meni aina muutamalla parkasulla, rauhottu itekseen.) Ei siinä muu auttanu ku tissi. Vuoden iässä päätin, että nyt saa tissi riittää, vaikka kuinka riipi rintapieltä niiden (päivällä) ihanien hetkien lopetus. Kaks viikkoa oli laps kiinni mussa ku mikä, mutta sitte unohti. Eikä se itellekään sitte ollu maailmanloppu. Läheisyyttä kun voi harrastaa muulla tavalla. Nyt muutama kuukausi myöhemmin sujuu nuo yöitkutkin parilla silityksellä. Ja on niin ihanaa nukkua taas pitkästä aikaa pääsääntöisesti rauhassa, vaikka silloin tuntukin, ettei se yöhärdelli lopu koskaan. :-)

Nina Enroth

Huh, joo, pelkkiä vaiheita tämä elämä nykyään. Meillä on sama juttu, yöunet pilalla hampaiden, kiinteiden aloituksesta johtuvien mahavaivojen ja alituisen konttailun ja mönkimisen takia. *Huokaus* Tsemppii sinne!

Eerika
Bättre liv

Mitä, onko teilläkin jokin vaihe meneillään ;) En tajua miten ehdit/pystyt/kykenet/jaksat vielä treenatakin! Olet superihminen! Ehkä minäkin vielä jossain välissä löydän selkärangastani jonkun liikkumisrytmin mistä pitää kiinni, hyvä kunto varmaan auttaa jaksamaankin kunhan ei niiiiin paljoa liiku ettei kroppa esty väsymyksen keskellä palautumasta :) Olis kiva nähdä teidät verkkarit jossain vaiheessa ihan livenäkin!

Nina Enroth

Mulla on katsos mies, joka ei tee pitkää duunipäivää. Enkä mä mitenkään ihan mahdottomasti kyllä treenaa. Eilenkin leivoin pullaa treenien sijaan ;) 

Nähdään ihmeessä joku kerta! Pyydä mut vaikka FB-kaveriksi, niin sovitaan treffit :)

Kommentoi

Ladataan...