Rahkaletut eli syrnikit

Bättre liv

Lettuja. Erityisesti kesällä tekee mieli niin isoja kuin pieniäkin lettuja, lettupannulla tai muurikalla, hillolla tai sokerilla, suolaisilla tai makeilla täytteillä. Olen viime aikoina ottanut taas tavakseni vältellä vatsalleni huonosti sopivaa vehnää joten näitä vähän vähemmän jauhoisia rahkalettuja oli vaan kokeiltava. Ja ai että miten hyviä nämä on! Tästä lähtien meillä tehdään aina näitä, siinä se päivittäinen rahka uppoaa samalla ihan vahingossa suuhun.

250 g

  maitorahkaa
3 

        kananmunaa
1 dl   

 vehnäjauhoja
½ dl

   sokeria
1 tl

     vaniljasokeria
ripaus suolaa
voita paistamiseen

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään haarukalla. Anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.

2. Kuumenna voita pannulla ja paista letut molemmilta puolilta. Paista suhteellisen miedolla lämmöllä, etteivät letut pala. 

Meillä syötiin näiden kanssa kaikkea mitä jääkaapista sattui löytymään. Tyttö veti napaansa lettuja kinkulla ja raejuustolla, mies hillolla ja maapähkinävoilla, minä vaahterasiirapilla ja kermavaahdolla. Perinteisesti näitä venäläisiä rahkalettuja eli syrnikkejä syödään hillon ja smetanan kera. 

Vinkki: Taikinan voi myös halutessaan maustaa vaikkapa vaniljalla tai sitruunankuorella, rahkana voi myös käyttää valmiiksi maustettua rahkaa. Vehnäjauhon voi korvata myös muilla jauhoilla.

Tytön kommentti: NAMmmmmmmmmmmmmmmm!

Lettuisaa loppukesää!

<3 Eerika & Epeliina 

Share

Kommentit

jermia
Itärajapakolainen

Ehdottomasti kokeiluun täällä, sillä vehnä tuottaa ongelmia! :)

Eerika
Bättre liv

Jee, lettuja sinne, lettuja tänne! Nää oli niiiiiin paljon parempia kuin normiletut ja näistä tuli ihanan paksuja ja meheviä ja nomnomnom. Kannattaa kokeilla jauhoiksi myös spelttiä jos se käy paremmin kuin vehnä, ohrakin voisi käydä hyvin? Mulla tuntuu ruis muuten aiheuttavan vieläkin enemmän ongelmia kuin tuo parjattu vehnä..

jermia
Itärajapakolainen

Kaveri teki taannoin lettuja ihan gluteenittomista jauhoista ja niistäkin tuli ihan älyttömän hyviä. Ei tullut semmoista turvonnutta oloa lainkaan :) 

Luppakorva
VOI ELÄMÄ!

Olipa tosi hyviä! Tosin laitoin vain ripauksen sokeria ja hädin tuskin ollenkaan suolaa, sillä nuorin syöjä on vasta himpun yli 10kk. Maistui kaikille tuoreiden mansikoiden kera. Kiitos reseptistä :)

Eerika
Bättre liv

Oi, eipä kestä! Ja terkut pikkuiselle, vastahan meidänkin tyttö oli 10kk sormisyömäri! (Nytkin tosin kädet ovat aika usein ruokailuvälineinä lusikan ja haarukan ohella..)

Kommentoi