Raitapaidassa kaapista ulos?

Ladataan...
Bättre liv

Olen useamman kerran meinannut kirjoittaa siitä, kuinka hyvä fiilis täällä on ja kuinka ollaan tehty babybudjettia ja huomattu että kyllä me saadaan jotain myös vararahastoon ja silti tehtyä toivotut hankinnat. Ja kuinka aurinko on paistanut, ystävät ovat olleet kylässä ja käytiin jopa miehen kanssa kiertelemässä kaupungilla ja ihanassa kahvilassa. Kännykkä on jopa pullollaan ihania ruokakuvia kun haluaisin kertoa kuinka halusin parin viikon ajan syödä vain nektariineja ja kuinka järkyttävästä mättöhimosta huolimatta olen syönyt kiltisti kanaa ja kalaa ja tomaattikeittoa ja ihania salaatteja. Mutta aina on tullut tielle itku ja huuto ja oikeasti sellainen kamala purkautuva viha mikä minusta tulee ulos kun tunnen oloni väsyneeksi ja riittämättömäksi. Kun tunnen olevani ahdistettuna nurkkaan enkä tiedä missä olisi ulospääsy. Kun tiedän muiden odottavan minulta jotain mitä minä itsekin haluaisin tehdä, mutta se vaan tuntuu aivan liian raskaalta. Kuten mennä huonekalukaupoille kolmena peräkkäisenä päivänä joista kaksi on työpäivää. Tai tehdä töissä vaativaa projektia. Ja sääliä on kai vaikeaa antaa ihmiselle, joka vaikuttaa vain inhottavalta ja vihaiselta eikä ollenkaan rassukalta. Sillä kai minä olen terrieri siinä missä koiranikin, hyökkäys on paras puolustus! Mutta näh, kun ei se vaan ole!

Ja siitä päästäänkin tähän hetkeen. Hetkeen missä istun monen päivän nössöilyn jälkeen töissä tiukassa raitapaidassa ja piiloudun näyttöni taakse. Enkä uskalla hakea tulosteita toiselta puolelta avokonttoria kun odotan että voin nousta tästä vasta kahvitauolle ja paljastaa mahani. Sillä ei, en ole löytänyt sitä oikeaa hetkeä enkä ole tiennyt miten asian paljastaisin. Keskustelussa ei ole tullut sitä kohtaa mihin pamauttaa väliin olevansa raskaana. Mutta jos edes yksi asia voisi mahdollisesti vähentää työstressiäni niin peloista huolimatta minun on tehtävä se. Nimittäin paljastaa raskauteni työkavereilleni nyt viikoilla 15+1.

Masuasukki tuntuu laajentavan nyt joka päivä! Aamuisin kurkin sitä ja ihmettelen missä se taas luuraa. Nukutusta kyljestä riippuen joko hieman vasemmalla tai oikealla. Aina hieman korkeammalla kuin iltaisin. Yöllä se nousee kartoittamaan uusia laajennusalueita, luulisin. Se on aivan ihana mollukka. Peloistani huolimatta olen keskittynyt vauvan voinnin sijaan panikoimaan tajuanko tehdä oikeat hankinnat, ostaa oikeanlaiset bodyt ja tilata anopilta riittävän pienen villapuvun. Doppleria en ollut käyttänyt yli viikkoon kun eilen sen kaivoin itkuisena kaapista. Olin itkenyt (salaa) töissä ja itku jatkui kiukun jälkeen kotona. Ne seuraavat toisiaan, kiukku, itku ja uni. Ja siinä minä makoilin pienen pallomahani kanssa sängyllä, puristin viimeiset turaukset pienestä geelipurkista masulleni ja löysin mahtavasti sykkivän pienen sydämen pitkän etsinnän jälkeen. Sitä minä kuuntelin silmäni sulkien, aikamoinen jytke :) Ja pienen lähdettyä lipettiin putsasin masuni ja käänsin kylkeä ottaakseni muutaman tunnin tirsat.

Herätin itseni parilla kupilla teetä käydäkseni miehen kanssa huonekalukaupoilla vaikka tiedän jo mikä sohva me ostetaan. Sain ruokakaupasta ribsejä kun olen niitä jo viikon himoinnut ja tulin kotiin vain huomatakseni olevani jälleen energinen. Katselin kuvia 11 vuoden takaa, me oltiin niin babyfaceja. Mies oli niin söpö. Minä timmivatsainen bilehile. Iltapesu masun kanssa. Unta palloon ja miten päin tämän pallon kanssa nykyään nukutaan? Selällään ei tunnu enää hyvälle, kyljellä tekee mieli laittaa vähän peittoa masun alle tueksi ja polvien väliin. Masu tuntuu jo painavalta. Miten se voikin muuttua niin paljon päivässä, kahdessa, viikossa, kahdessa? Kaipa se hiljalleen näyttää enemmän vauvamasulta kuin possumasulta ja tiukat paidatkin alkaa näyttää hyvälle ihan eri tavalla :)

Kuvia sit next time, nyt jännättää niin että meitsin syke on pilvissä ja pieni varmaan vaan koisii. Kohta on noustava työpisteeltä kohti koko porukan yhteistä kahvitaukoa, sanookohan ne ees mitään??

Eerika & Den Lilla Epeli (rv 15+1)

Share
Ladataan...

Kommentit

SannaT (Ei varmistettu)

Tsemppiä, toivottavasti ainakin töissäolo helpottaa kun muutkin tietävät missä mennään!

Eerika
Bättre liv

Argh, ei ne tajunnu mitään! Oonkohan mä näkymätön?

Eerika
Bättre liv

On se kans, kyllä yleensä naiset huomaa ja varsinkin itse raskaana olleet tajuaa monesti ennen kuin itsekään tiedät ;) Se on se tutka! Mutta asiasta kysyminen on toki vähän vaikeaa eikä sitä viitsi varmastikaan tehdä että toinen saa pitää asian salassa niin kauan kuin haluaa. Mutta miten täältä kaapista oikein tullaan ulos!?! Jos tämä masu on jo nyt tämän kokoinen niin varmaan äippärille jäädessä tämä on jo aikamoinen, saa sokea olla jos ei huomaa ;) Äh, nyt on vaan löydettävä sellainen sopiva hetki! Pakko saada tää asia suusta ja päästä ulos! Ja tää jännätys! Yks ei pysty enää piilottelemaan masuaan ja varomaan sanojaan. Niin, eikä halua :)

Se, ettei sano mitään ei tarkoita, ettei huomaa. Mutta jos silleen ylidramaattisesti silittelet mahaa (oikein sillein selkä notkolla) niin sitten ehkä uskaltaa jo kommentoida :D 

Eerika
Bättre liv

Ihana :D Menin sanomaan tuossa kahdelle miespuoliselle kun tultiin syömästä, heille tuli ihan yllätyksenä :) Jotenkin on helpompi kertoa ihmisille one by one tai enintään two! Pakko vaan tavalla tai toisella saada tämä sanottua, seuraavaa kahvitaukoa odotellessa siis..

Mulle tuli tästä keskustelusta vaan mieleen se kun näin tässä yksi kerta lapsuuden parasta ystävääni pitkästä aikaa. Kävin hällä kotona ja juteltiin muutaman tunnin ajan niitä näitä. Muutaman päivän päästä yksi yhteinen ystävämme kysyi multa, että onko tää ystäväni raskaana? Että oli kuullut juorua. Mä vastasin, että ei varmasti ole (tai ainakaan pitkällä) että oisin mä huomannut. Viikon päästä se lapsi sitten syntyi :) se siitä huomaamisesta. Jälkeenpäin kun ystäväni kanssa juteltiin niin hän sanoi tosissaan ihmetelleensä etten kysyny tai sanonut mitään koska omasta mielestään muistutti enemmän valasta kuin ihmistä ja mä en tosissaan huomannut mitään. Ehkä mä kiinnitin huomiota vain ihan eri asioihin? :D

Mutta hienoa, että nyt joku jo tietää. Asiat monesti sitten itsestäänkin jo leviää työpaikoilla kuulovalkean tavoin, halusi tai ei. Niin ja onnea taas kerran!

Vierailija (Ei varmistettu)

Sujauta uutinen johonkin toiseen asiaan ja lauseeseen. "Lomalla ajateltiin mennä pienelle matkalle, onhan tämä viimeinen kesäloma kahdestaan kun nyt meille on tulossa vauvakin..." tms :)

Ajattelimme kertoa meidän uutisen vanhemmilleni muodossa "tänä vuonna lähdemme kesälomareissulle hieman isommalla porukalla".
Tsemppiä kovasti! kerro miten kävi!:)

Eerika
Bättre liv

Huojentava olo, suorastaan euforinen! Niin helpottunut! Osa oli huomannut tänään tiukasta raitapaidastani, suurin osa oli ihan äimänä, että ei me täällä toisten mahoja seurata ;) Eli ihan hyvin olisin pystynyt pitämään asian piilossa loman alkuun asti kroppani puolesta, pää vaan ei meinannut enää kestää :)

Onneksi porukkaa on nyt tosi vähän, onnittelivat, heitettiin jotain läppää, sit ne vähän pohti et apua, kuka tulee mun sijaiseksi! Et hyvin tää tais mennä ;) Loput saa sit tietää kun palaillaan lomilta, jos eivät sitten näe niin ovat kyllä ihan sokeita!

Puspus ja huoh, nyt voi ehkä jo hengittää ja sykekin palautua normaaliksi. Miten pystyikin jännittämään niin kamalasti!

Katie
Aika kypsä äidiksi

Hyvä hyvä! Kyllä se juoru nyt siitä leviää, sun ei tarvitse enää muista työkavereista huolehtia. ;) On se muuten hassua, miten iso tuommoinen asia on omassa päässä ja miten huomaamaton muitten mielestä!

Eerika
Bättre liv

Tunnen vieläkin oloni hulluksi kun kerroin "näin aikaisessa vaiheessa" vaikka olisin vielä voinut piilotella. Tuntuu kuin mitä pidempään asian saisi pidettyä salassa, sen parempi raskaana oleva nainen olisi. Mistä nää ajatukset mun päähän pulppuaa?!? Toisaalta palaan töihin rv 20+0 lomilta ja sillon se kyllä viimeistään näkyy, rakenneultra on sen viikon loppupuolella eli sinne asti olisi vaikeaa salailla. Ja on tämä salailukin vienyt multa energiaakin! Et jee, mä olen nyt virallisesti raskaana! Kyllä sitä nyt tässä vaiheessa pitää voida tyypeille sanoa :) Illalla kuului tumtumtumtum eli josko se pieni voisi siellä hyvin ja kasvaisi terveeksi babyksi <3

EWE

Höpö, höpö :) Et ole yhtään sen huonompi raskaana oleva nainen, vaikka kerroit uutiset töissä jo nyt. Kukin kertoo kun parhaaksi tuntuu, sun aika oli nyt. Eli jee jee sulle, virallisesti raskaana oleva Eerika :) hyvä kun olet saanut nyt kerrottua. Pahempi se olisi ehkä ollut salailla kesälomasi päättymiseen saakka. Silloin olisi varmaan jännittänyt vieläkin enemmän, kun olisi ykskaks pitänyt ilmestyä paljon isomman mahan kanssa muiden silmien eteen. Mä ainkin olisin ihan hermona semmosessa tilanteessa :)

Itse tein sellasen vedon, että kerroin raskaudesta sähköpostitse :D Esimiehelle kerroin toki kasvotusten ensin. Meili vaan tuntui helpoimmalta keinolta. Mutta kyllä siinä jännitti, kun piti painaa sitä lähetä-nappulaa. Sydän jyskyttäen ja jalat velttoina menin sitten seuraavana aamuna töihin kuulemaan muiden reaktiot. :) Onnittelivat tietty ja kyselivät, miten olin jaksellut.

Mukavia kesäpäiviä sulle! Toivottavasti töissä on nyt helpompi olla. :)

Eerika
Bättre liv

Hih, voi hitsi, joku muukin osaa siis jännittämisen jalon taidon! Kyllä tämä taisi olla nyt oikea hetki, olo on ainakin todella huojentunut ja aamulla iloitsin kun sain laittaa mitä vaan päälle pelkäämättä näkyykö nyt maha vaiko ei :) Ja sain astella töihin ensimmäistä aamua raskaana olevana naisena!

Aika superia kyllä ;)

Sensei
Puuhevonen

Mie en tainnut töissä asiaa "julkistaa" kun joskus viikolla 20, ja sitten kun tuli puheeksi niin monet naispuoleiset työkaverit kyllä sanoivat että no on he katsoneet mutta harva tosiaan uskaltaa kommentoida ennenkuin itse ottaa puheeksi. Monelta kuulin myös että ovat joskus onitelleet jotain, joka ei olekaan ollut raskaana -ja jos sen kerran tekee niin varmasti varoo toistamasta samaa virhettä :D

Mutta onnea julkistamisesta, tiedän helpotuksen tunteen mikä siitä seuraa :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Joo, mä olen aikoinani saanut onnitteluja, kun lapsettomuushoidot ja endometrioosikystat oli turvottaneet mahaani; voit kuvitella miten jäätävä tilanne sekä onnittelijalle että vastaanottajalle. Ehkä varovaisuus on ihan aiheellista...

Eerika
Bättre liv

Hih, suurin osa oli sillain et "mitä, kuka on raskaana, ai sinä?!?" ;) Eli eivät olleet todellakaan huomanneet mitään vaikka mun mielestä tää maha on tosiaan jo aikamoinen pallo. Ehkä puoliväliin mennessä olisivat jo vähän katsoneet munkin masua ;) Toisaalta halusin välttyä siltä että masua kurkitaan, puhutaan selän takana ja mietitään että tiedänkös salaisuuden. Mieluummin siis näin päin vaikka olisihan tässä se lomakin vielä välissä ennen puolta väliä ;) Mutta ilmeisesti sielläkin monelta oli mennyt täysin ohi eli ei ne kaikki vaan arvaa vaikka törmäis sun mahaan! 

Ja jee, helpotuksesta täällä nautitaan vaikka nyt on alkanut jo vähän pelottaa, että entä jos jotain käykin ja joudun sen kaikille paljastamaan :/ Mutta ei, ei näitä ajatuksia vaan iloa ja onnea!

Kommentoi

Ladataan...