Rapakunnossa

Ladataan...
Bättre liv

No tottakai sitä tiesi, että rauhallisesti otetun raskausajan, supistusten takia levättyjen viimeisten kuukausien, rankan synnytyksen ja siitä toipumisen jälkeen sitä on hieman huonossa kunnossa. Mutta että näin huonossa! Toisen mamman kanssa vaunulenkillä läähätän ja hikoilen kuin pieni porsas. Pakkasilma ottaa keuhkoihin. Okei, oli kamalasti lunta ja vaunut ja kaikkea, vaan silti! Ei se toinen mamma läähättänyt :) Tänään tuli täyteen tasan 6 viikkoa synnytyksestä, eli lapsivuodeajan katsotaan päättyneen. Meidän kohdalla ollaan jo touhotettu jonkin verran pitkin kyliä, mutta jos huomisessa jälkitarkastuksessa kaikki on ok, alkaa tästä pikkuhiljaa myös äidin kuntokuuri. Eihän sitä tällaisessa kunnossa sovi olla jos meinaa pienen kanssa jaksaa touhuta!

Onneksi lähistöltä löytyy uusia mammakavereita päivisin vaunulenkeille ja koirista saa toki aina seuraa. Lumikin vahvistaa treeniä antaen hyvän vastuksen vaunujen lykkimiselle. Kun vielä lakkaisi täyttämästä kalenteriaan kaikella muulla niin hyvin ehtisi vaunuilemaan. Iltaisin tulee käytyä kävelyllä ihan vaan vanhemman koiran kanssa kahdestaan ja hartiatkin saavat liikettä. Mies joko ottaa vaunut mukaan nuoremman koiran kanssa tai käydään lenkeillä eri aikaan. Kävelyähän se vaan on, mutta tuleepahan ulkoiltua ja tehtyä edes jotakin. Ainakin näin alkuun nuo lumiset vaunulenkit tuntuvat ihan hikiliikunnalta ;)

Äiti-vauvajoogassa käydään kerran viikossa, siellä oli tänään tosi kivaa. Pikkuinen ehti herätä ja syödä juuri sitä ennen ja olikin hereillä koko jumpan ajan niin saatiin yhdessä jumpata! Lopussa tosin alkoi väsy jo painamaan ja "loppurentoutuksessa" pieni nukahtikin olkapäälleni ja heräsi vasta kotona nukuttuaan puolen tunnin torkut. Ainakin kerran viikossa tulee siis vahvistettua lihaksia ja notkistettua kehoa vähän kävelyä kokonaisvaltaisemmin. Joogamaton olen avannut pari kertaa olohuoneeseen, mutta eipä siinä montaa aurinkotervehdystä olla ehditty ottaa ennen kuin pieni on vaatinut huomiota. Pidemmät unihetket kun tulee usein käytettyä ruoanlaittoon, syömiseen ja muuhun kotitouhuun sekä omaan lepohetkeen vaikkapa teekupin ja lehden tai läppärin kera. Niin tai siihen vaunulenkkiin minkä jälkeen ehtii ehkä sopivasti vielä syömään ennen pienen heräämistä. Niska-hartiaseutu on kyllä niin jumissa, että pakkohan tässä on saada tuo jooga arkeen mukaan tavalla tai toisella, eli joogamatto olohuoneeseen vaan ja aurinkotervehdystä tekemään edes sen kerran päivässä.

Meillä on tuntunut pienen rytmi ja touhut taas vähän muuttuneen viimeaikoina. Enää ei välttämättä nukuta pitkiä iltapäiväunia vaan heräillään ennen aikojaan ja ollaan unisia. Eikä auta vaikka vaunulenkin jälkeen vaunut lykkäisikin suoraan parvekkeelle. Tässä voi olla mukana vähän tiheän imun kauttakin (ilmeisesti 6 vko iässä voi pientä sellaista olla ilmassa) ja pieni on muutenkin päivä päivältä pidempiä aikoja hereillä ja ottaa enemmän kontaktia. On hymyilty ja näytetty kieltä ja osuttu kädellä leluun ja kaikkea! Kai sitä vähemmästäkin tulee väsy ja nälkä ja toisaalta haluaa herätä taas touhuamaan lisää.

Iltaisin on saatettu nukahtaa aluksi tissille, mutta herätä hetken päästä ja olla sitten aivan yliväsyneitä. Eikä siinä vaiheessa suostuta tietenkään muuta kuin syliin pystyasentoon (olkapää on ihan paras paikka). No, onneksi pieni yleensä tajuaa simahtaa kohtuu nopeasti eikä huudakaan ihan täysillä ;) Ja joskus saattaa olla aika tankata vielä toisen tissillisen verran ennen pitkiä yöunia. Yhtenä yönä pisimmät unet olivat mahtavat 5,5 tuntia kerralla! Seuraavana yönä tosin herättiin huutamaan 2 tunnin välein (yleensä vaan öhisee että olisi nälkä). No, viime yönä vedettiin 4,5 tunnin eka unipätkä, minkä jälkeen aamuyön aikana herättiin 2,5 h välein syömään. Ei hullumpaa. Ehkä tässä taas hiljalleen kehittyy uudenlainen päivärytmikin. Hetkeksi :)

Pienen kasvaessa on tosiaan tullut vähän sellainen olo, että apua, enhän mä osaa tätä yhtään! Että mitä tälle lapselle pitää tehdä! Mistä minä tiedän yhtään mistään? Miksei tän kanssa tullut käyttöohjeita? Ja apua, sehän kasvaa ja kehittyy kokoajan ja tää homma menee yhä vaan monimutkaisemmaksi ja mun pitäis jotenkin tietää mitä milloinkin tehdä. Huhhuh. Ihan holtitonta vaan antaa ihmisten lähteä sieltä sairaalasta näiden pikkuisten kanssa. No ainakin pitää ryhdistäytyä ja pyytää sen neuvolatädin vaihtoa niin olisi edes joku kenen kanssa olisi keskusteluyhteys silloin tällöin. Vaikka eihän minusta tietenkään suoralta kädeltä ohjeita tottelemaankaan ole, jotenkin kaikki käy aina sen mun oman järjen ja kyseenalaistamisen kautta ;) Mutta jos sopiva hoitaja löytyisi niin ehkä keskusteluista olisi myös hyötyä ja iloa.

Näihin ajatuksiin ja talviseen tapaan myös matkahaaveisiin (päästäkää mut trooppiselle paratiisisaarelle!),

Eerika & Epeliina (tänään 6 viikkoa!)

Share
Ladataan...

Kommentit

Oioi, itsekin odottelen sitä minkälaisesta kuntotasosta taas lähdetään liikenteeseen kun tämä homma on ohitse :) 

Itsekin enemmän olen lueskellut vauvan "manuaaleja" kuin itse sitä mitä raskausaikana tapahtuu koska siis sitähän sitten tullaan sairaalasta nyytin kanssa kotiin iso kysymysmerkki pään päällä :D

Eerika
Bättre liv

Jos raskausaikana pystyy liikkumaan niin eiköhän peruskunto pysy vähän paremmin yllä :) Itsekin odotin raskausaikana, että pääsen vihdoin kunnolla joogaamaan (siis muutakin kuin köllöttelyä, ihan kunnon voimajoogaa myös). Ja kyllähän tässä pikkuhiljaa pääseekin! Maaliskuussa onkin jo tiedossa joogafestivaleilla muutama kiva tunti ja yksi dynaamisen flow-joogan viikonloppukurssi. Kivaakivaakivaa! Ehkä sitä astangaa voisi myös alkaa lämmittelemään kotijoogailun lisäksi alkeistunneilta edeten..

Välillä tuntuu, että olen unohtanut kaiken ennen synnytystä lukemani pikkuvauvoista, ehkä se on tavallaan hyväkin, sillä intuitiolla pääsee aika pitkälle! Se oman lapsen lukeminen kun tuntuu ainakin tässä alussa olevan kaikki kaikessa. Mutta kyllä näitä kysymyksiä alkaa tässäkin vaiheessa jo päähän pulpahdella ;)

Jeba
Tuuliajolla

On ihanaa lukea sun kirjotuksia, kun kirjotat aina niin sydämellä ja tosissaan. :) <3 olen ymmärtänyt, että sun synnytys ei ollut niin ruusuinen, kuin mitä esimerkiksi omani, mutta piti tosta kuntoilusta ja liikkumisesta sanoa sen verran, että älä ota sen suhteen mitään stressiä, kyllä kaikki aikanaan. Ja tämä oli varmaan ärsyttävä kuulla, koska oma kroppa tuntuu vieraalta, mikään ei toimi, olo on ihan vimpula ja just pienistäkin jutuista hengästyy, kaikki ahdistaa ja sitä vaan kiroo, että miksei nyt ole jo elämänsä kunnossa, mutta usko vaan kun sanon, että kaikki aikanaan. :) ja kuuntele omaa kroppaasi ja mene täysin sen mukaan, kyllä se siitä - ja just pikkuaskelin tulee hyvä, vaikka sillä joogalla. :)

Mä alotin kuntoilun ( kovat vaunulenkit ) liian nopeesti synnytyksen jälkeen ja pian huomasinkin, ettei tässä olla vielä ihan kunnossa, vaikka se iso maha onkin poissa. Ja pojan syntymästä on nyt 1 vuosi ja 2 kk ja toista vauvaa odotellessa välillä tuntuu, että mahtokohan näinkin lyhyt ikäero ( puolitoista vuotta ) olla sittenkään hyvä. Ja tarkoitan nyt lähinnä omaa kroppaani, sillä vaikka olenkin voinut tästä raskaudesta paremmin mitä pojasta koskaan, niin silti joitain pieniä juttuja on ilmaantunut ja uskon, että vaan ja ainoastaan siksi, koska en varmaan ollut vielä 100% palautunut synnytyksestä.

Mutta niin, kamalan sekaista tekstiä multa taas, mutta kuitenkin varmaan ymmärsit. :)

Kyllä se siitä ja voimia lenkeille! Kohta lumet sulaa ja mennä viipotat ku viimistä päivää!

Eerika
Bättre liv

Hih, kiitos :) Oli kyllä kammottavaa huomata miten pienestä sitä hengästyykään kun meni oman köpöttelyvauhtinsa sijaan vaunulenkkiä mammakaverin kanssa. Mutta hyvä vaan että mulla on kirittäjiä niin siinähän se kuntokin hiljalleen kasvaa. Peruskunto olisi hyvä saada kondikseen, jotta jaksaminen olisi kaikin puolin parempaa, mutta mitään superkuntoa en ala edes tavoittelemaan sillä itselläni ei ole aikeita panostaa niin paljoa tähän asiaan. Tärkeintä on harrastuksissa juoksemisen sijaan nauttia nyt tästä "perhe-elämästä" ja siihen sopiikin hyvin vaunulenkit mihin voi ottaa myös koiran mukaan ja välillä päästä myös turisemaan samalla toisen mamman kanssa! Kyllä tässä kevään koittaessa ollaan tosiaan varmaan jo mukavassa kunnossa :)

Onneksi huomenna on vihdoin se jälkitarkastus ja joku kertoo mulle missä mennään niin alapään kunnon kuin noiden vatsalihastenkin paikalleen palautumisen kanssa. Osaa sitten vähän katsoa sen mukaan miten tästä jatkaa. Mutta tosiaan rauhallisemman joogan kautta voimakkaampaan harjoitukseen ja kävelylenkeille hiljalleen lisää pituutta ja vauhtia. Eipä tässä sen kummempia taideta puuhailla :) Ehkä lumikenkäilemään ja luistelemaankin voisi mennä kauniina talvipäivinä! Niin ja ooh, sain vihdoin tälle viikolle omalle fyssari/naprapaatilleni ajan! Pikkasen on hartiat sitä mieltä että on jo aikakin! Ja varasin myös kuukauden päähän kunnan tarjoaman fysioterapiaryhmäajan, siellä kai käydään äidin ja vauvan juttuja läpi. Josko siitä olisi enemmän iloa kuin raskausajan käynnistä :) Ja kroppa kiittää!

Lilleri78
Tuttitango

Samaa sanoisin kuin edellä, että hiljaa hyvä tulee ja kaikki aikanaan :) 6 vk on vielä ihan todella lyhyt aika! Mutta kokeilepa joskus, mitä vauva tuumaisi siitä jos joogaisitkin vähän hänen hereillä ollessaan? Joko niin, että vauva vain katselee jostain tai sitten niin, että vauva on lattialla sun lähellä ja ikään kuin "osallistuu". Itsekin olin tosi huono edes kokeilemaan, mutta joskus huomasin, että onnistui se niinkin, lapsella oli kivaa eikä tarvinnut käyttää päikkäriaikaa liikuntaan :) Tavoitteet tietty kannattaa pitää matalalla, mutta aina parempi jos edes jotain saa tehtyä jos sille tuntee tarvetta!

Eerika
Bättre liv

Hih, kokeilin ja jäi siihen yhteen kierrokseen aurinkotervehdystä kunnes pitikin jo siirtyä keskittymään pienen jumppailuihin.. ;) Mutta tuolla äiti-vauvajoogassa tämä sattui olemaan sellaisella tuulella, että jaksoi olla jonkun aikaa selällään siinä vieressä. Että ehkä se on vaan sopivasta hetkestä kiinni viihtyykö pieni mukana. Mutta onhan se vähän sellaista vauvaan keskittymistä, ettei siinä sitä hyvää joogafiilistä ja keskittymistä kyllä saa päälle sitten millään. Josko tässä hiljalleen löytäisi sellaisen rytmin, että illalla voisi joogailla edes vähän kun mies on vauvan kanssa :)

Torey
Näissä neliöissä

Itse kävin tytön kanssa vaunulenkeillä päivittäin. (Syntyi kivasti elokuussa ja marraskuussa oli niin lämmin että tarkenin tuulipuvussa.) Ja paino alkoi laskea sillä ja kunto nousta. Lihaksia treenasin jumppapallo jaksamisen mukaan useimmiten tytön nukkuessa tai sitten pienen pällistellessä lattialla vieressä, että mitä se mutsi riuhtoo. :D

Eerika
Bättre liv

Hih, olisinpa niin reipas että saisin aikaiseksi jumpata kotona, miten siinä aina käy niin että se jää välistä.. joka päivä! Siispä onneksi on edes tuo äiti-vauvajooga niin tulee tehtyä jotain, kävelyllä tulee toki käytyä koirien ja vaunujen kanssa yhdessä ja erikseen :) Ehkä kevään tullen alkaa liikunnan ilokin löytyä, kyllä tästä vielä ohjatuille tunneillekin päästään iloitsemaan!

Sensei
Puuhevonen

Mulla alkaa nyt - puoli vuotta pojan syntymisen jälkeen- olla sellainen olo että jotain jo jaksaa ja lihaksiakin on tehdä. Vatsalihaksista kunnon rapistumisen huomaa vieläkin. Että ennen jaksoi käyttää selältään jalat suorana maassa ja nostaa ylös - ei muuten onnistu enää. 

Pikkuhiljaa, kyllä ne kävelylenkit on parasta peruskunnon nostoa mutta jos haluaa lihaskuntoa niin siihen tarvitaan jo jotain muuta. Ja varsinkin yläkropan lihaskuntoa tarvitaan että jaksaa nostella ja kanniskella tuota potristuvaa neitiä :)

Eerika
Bättre liv

Vaikka puolen vuoden etappi tuntuukin vielä kovin kaukaiselta, tuntuu aika viilettävän aikamoisella tahdilla ja pian kai sitä ollaan itsekin siellä! Kevät ja kesä tuovat varmasti lisää iloa kunnon kasvattamiseen, vielä me ollaan hyvässä kunnossa :D Iloa kevääseen!

Rei (Ei varmistettu)

Vaunulenkit käyvät todella urheilusta! Itse synnytin pienen tyttösen 4 viikkoa sitten ja nyt pakkasten hellitettyä on päästy ulkoilemaan. Kyllä siinä ihan hiki tulee vaunuja lumessa työnnellessä, vaikka tiet onkin aurattu. Ja itse sentään pystyin liikkumaan melkein raskauden loppuun saakka. Viimeisen kerran kävin jumpalla viikkoa ennen synnytystä ja kävelylenkillä vielä edellisenä päivänä. Siitä huolimatta kunto ei ole mikään huippu! Lisäksi oma synnytykseni oli nopea, mutta kyllä se silti kropalle oli aikamoinen koettelemus. Maltilla vaan pitäisi aloittaa kuntoilu, mutta se on niin vaikeaa malttamattomalle ihmiselle.

Kiitokset myös blogistasi. Olen seurannut sitä läpi raskausajan ja nyt pienen kanssa käymme läpi selvästi samanlaisia vaiheita. Välillä sitä ajattelee, että käykö tämä kaikilta muilta leikiten, kun itse on epävarma siitä, hoitaako vauvaa oikein. Ehkä sitä pikkuhiljaa muuttuu varmemmaksi. Valoisaa kevättä!

Eerika
Bättre liv

Ihanaa kuulla sieltä kokemuksia, onnittelut pikkuisesta! Tällä hetkellä nämä vaunulenkit ja jooga taitavat olla parasta liikuntaa. Vaunuillen saa mukavasti happea ja kuntokin hiljalleen palautuu kun taas joogaliikkeet tekevät hyvää jumiutuvalle niska-hartiaseudulle ja keskivartalon vahvistamiseksi :) Toivottavasti sielläkin kunto hiljalleen palautuu ja keho toipuu niin jaksaa paremmin ihmetellä pienen elämän kasvua ja kehitystä! Iloa kevääseen :)

Blue (Ei varmistettu)

Onko vaunut liikkuneet hyvin loskassa? Oletko laittanut etupyörät lukkoon?

Eerika
Bättre liv

Hyvin ovat kulkeneet, tosin verrokkia ei tietty ole. Kun lunta tuli enemmän on vaunuillessa pidetty etupyöriä tosiaan lukossa. Kävin lähellä asuvan Emmaljungia työntävän mamman kanssa lenkillä sunnuntaina kun lunta riitti, mutten tajunnut kokeilla verrata olisiko niiden työntäminen tuntunut kevyemmältä. Pitää vertailla joku päivä! Jos vaikka muistan vertailla niin yritän muistaa myös jakaa tiedon täällä :)

Kommentoi

Ladataan...