Rikkinäisenäkin voi elää

Bättre liv

Huh. Ihmekään kun olo ei parane, sillä eilen lääkäriltä tuli diagnoosi: paha poskiontelontulehdus molemmilla puolilla, lääkkeitä ja lepoa nyt heti. Selvittelin pari tuntia toimistolla projektien tilannetta, hain apteekista lääkkeet, nappasin lounaan mukaan ja tein iltapäivän ajan vielä himasta käsin töitä. Voin sanoa, että veti kyllä kaikki voimat pois ja olisin voinut kaatua sänkyyn siinä vaiheessa kun sain kaiken valmiiksi. Typeryyttä tehdä sairaslomalla töitä, en ole aiemmin tehnyt näin. Reilu viikko sairaslomalla ja parin-kolmen päivän edestä töitä siinä ohessa. Mutta nyt on pahimmat kriisit selvitetty ja lepään tänään ihan täysin. Vein tytön aamulla vähän kahdeksan jälkeen hoitoon ja otin ison kupin teetä tähän sohvalle. Kaikki kaukosäätimet, läppärin ja viltin. Aamulla makoiltiin tytön kanssa sohvalla viltin alla sylikkäin ja katsottiin Pikku Kakkosta. Tämä paikka tässä sohvanreunassa viltin alla on kyllä meidän molempien lemppari <3

On ollut ihan hyvä vähän pysähtyä. Elämä juoksi niin mahdotonta vauhtia etten vaan millään pysynyt perässä. Vaikka olen viime kuukausien aikana itkenyt ja kelannut avioeroani moneen otteeseen, on se nyt iskenyt tajuntaan todenteolla. Tuntuu aivan uskomattomalle, että kävi näin ja sitten toisaalta ero on ollut molemmille todellinen helpotus. Eihän sitä koskaan ajattele että menisi naimisiin ja perustaisi perheen erotakseen. Tässä vaiheessa on vähän paha lähteä arvuuttelemaan miten olisi käynyt jos olisimme tehneet jotain toisin vaikkapa viisi vuotta sitten. Etäisyyttä saatuamme olemme huomanneet kuinka reagoimme toisiimme vuoroin ja tilanteet hiljalleen eskaloituivat. Toimimme ehkä ystävinä, mutta että pariskuntana? Jotenkin sitä ei oikein tajunnut että asia voisi olla näinkin, sitä vaan meni eteenpäin kuin juna ja ajatteli kaiken olevan omin käsin korjattavissa. Mutta kuinka voisi pakottaa rakkautta, yhteyttä tai ymmärrystä kahden ihmisen välille? Sillä jotain sieltä ehdottomasti puuttui ja pitkään, jotenkin vasta heräsin todella huomaamaan sen.

Jokainen ihminen ja parisuhde on niin erilainen, ettei sitä oikein voi mitata onko suhde vielä pelastettavissa vaiko eikö tai että tuleeko tästä parista vielä jotain. Kun lapsiperhe-elämän iski hataralle perustalle niin sehän mureni sieltä alta pois. Pariskunnat riitelevät, etääntyvät, mitä lie. Kuka siinä voisi sanoa mikä on milloinkin oikea ratkaisu? Se on vaan päätettävä yhdessä ollaanko yhdessä ja panostetaan tähän vai ollaanko erillään ja panostetaan siihen että se elämä toimii. Kummalla tavalla kaikilla olisi mahdollisuus rakkauteen, tasapainoon ja onneen? Elämää ei voi elää katuen emmekä halunneet elää myöskään tyytyen. Siinä pelissä näivettää hiljalleen sisimpänsä, sillä emme vaan pystyneet antamaan toisillemme sitä mitä olisimme ansainneet.

Onni oli eilen kotiintuodut ruokaostokset, kokeilin ilmaiseksi kotiinkuljetusta (enkä mitenkään blogiin liittyen) ja vihdoin sain aikaiseksi tehdä tilauksen. Tulipahan oikeaan saumaan! Täytyy kyllä saada jokin ote tästä arjesta ja taas vähän suunnitelmallisuutta näihin ruokaostoksiin ja syömisiin. Säästää aikaa, rahaa ja hermoja kun ei tarvitse kokoajan juosta kaupassa jotain hakemassa. Toki yksin ja tytön kanssa ruokaa menee huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin, mutta jääpä isoista ruokasatseista sitten pakkaseenkin asti ja evääksi töihin. Ehkä palaan taas käymään ruokakaupassa kerran viikossa, joko valmiiksi keräiltynä tai ihan perinteiseen tapaan?

Yritän hiljalleen nähdä jotain valoa tulevaisuudessa. Keskityn pitämään itseni koossa ja olemaan läsnä lapselleni. Viimeiset kuukaudet tuntuvat nyt olleen kuin unta vaan. En pysty enää kunnolla muistamaan miltä kaikki tuntui. Se kun toinen teki sinulle aamupalaa ja silitti poskea. Otti syliinsä ja laittoi joka ilta ja aamu viestin. Hetkellinen vahva annos rakkautta. Tuntuu niin helpolta tehdä asioita yksin, huomioiden vain itsensä ja lapsen. Silti välillä muistan jotain ja hajoan hetkeksi atomeiksi. Niin kai se menee, sitä toipuu hiljalleen, yksi askel eteen, kaksi taakse ja kolme sivulle. Sitä tottuu hiljalleen uuteen tilanteeseen, oppii uudet rutiinit, ei enää odota toiselta puhelua iltaisin. En olisi uskonut että tunnen näin vahvasti ketään kohtaan ja vielä näin nopeasti. Sen päättäminen yhtäkkiä on sydämelle aikamoinen shokki ja sen läpi on vain kuljettava.

Nyt luon mieleeni uusia mahdollisia tulevaisuuksia hajonneiden tilalle. Tulevaisuudenkuvien menettäminen onkin yllättävän suuri isku, niiden mitkä eivät ole olleet edes todellisuutta. Tosin sanotaan, ettei menneisyyskään ole todellisuutta, se on vain muistoja päässämme ja vääristyy kokoajan. Eli se mikä oli, on ja tulee olemaan on kaikki vain käsitystämme ympäröivästä todellisuudesta oman höpöhöpöprosessorimme läpi nimeltä ajatukset, aistit ja tunteet. Näinhän se tietenkin on. Mikään ei oikeasti ole totta. Mikään ei oikeasti ole pysyvää. Elämää ei voi suunnitella ja vaan päättää.

Adelen levyjä, kuumaa mehua ja kinkkukiusausta. Todellisuuteni juuri nyt. Rikkinäisenäkin voi elää. Kiitos ihanista viesteistä ja tuesta!

<3 Eerika

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi aloitit suhteen varattuun mieheen? Mietitkö lainkaan miten tämä vaikuttaa muihin ihmisiin?

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi kysyt näin tarkoitushakuisen ilkeän kysymyksen? Mietitkö yhtään miltä tämä toisesta tuntuu?

Vierailija (Ei varmistettu)

Miltä petetystä vaimosta tuntui?

Eerika
Bättre liv

Päätimme siis kumpikin omasta päätöksestämme omat parisuhteemme, minkä jälkeen aloimme seurustelemaan. 

Torey
Näissä neliöissä

Voi kun muistaisi itsekin tuon, että menneisyys on menneisyyttä ja nykyhetki ja tulevaisuuskin suurelta osalta on vain ajatuksia ja itselläni myöskin on taipumusta monesta ajatella se mitä pahaa voi tapahtua. Tästä opettelen hiljalleen pois. Se vie aikaa, mutta on mahdollista!

Itselläni on perheen suhteen kaikki palat koossa, mutta olen niin totaalisesti hukannut itseni, että välillä ihan itkettää! Tiedän sen löytyvän vielä, mutta se vaatii kärsivällisyyttä.

Toivon teille kaikkea hyvää! <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3 On sitä kyllä hukassa itsensäkin kanssa, eiköhän aika moni lopulta ole vaikka eteenpäin vaan puurtaakin. Pikkuhiljaa sitä etenee itsensä kanssa, eikä sitä koskaan tule ihan valmiiksi. Toivottavasti pian helpottaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten te oikein aiotte handlata tilanteen tuolla töissä?

Eerika
Bättre liv

Päivä kerrallaan kai, eihän siinä muuta voi. Eihän sitä tiedä jos jompikumpi vaihtaa duunia jossain vaiheessa, mutta ihan sen varaankaan ei voi laskea. Pitää vaan hengittää ja kestää tilanne.

Foibe
B-puoli

Itsekin suhteen tultua tiensä päähän tuli mietittyä, olisiko pitänyt yrittää vielä kerran. Lopulta hyväksyin sen tosiasian, että kaikki oli tehty, olimme yrittäneet parhaamme. Lähinnä viimeiset yritykset korjata tilannetta vain särkivät sitä enemmän. Joskus on parempi siis rikkoa perhe. Sitten on mahdollista tulla itse edes ehjäksi, tasapainoiseksi. On mahdollisuus löytää rakkaus, jota ei toiselta enää saanut, ja jota ei itsekään osannut antaa. Kaipaan rakkautta, syliä, lämpöä. Joskus niin paljon, että tekee kipeää. Mutta olenko valmis ottamaan sen riskin, että sydämeni särkyy taas? Parisuhteeseen heittäytyminen on aikamoista uhkapeliä: paljon voi saada, mutta hirveästi myös menettää. Vielä en tiedä, olenko valmis tuohon venäläiseen rulettiin.

Jaksamisia! <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos ❤️ Käymme muutaman kerran pariterapiassa juttelemassa kipeät kohdat läpi kohta ymmärtäisimme kaiken paremmin, tilanteen, itsemme ja toisemme. Kuitenkin molemmat tiedämme että näin kaikki ovat lopulta onnellisempia ja voimme saada hyvän suhteen ja perheen vain tällä tavoin, katkaisemalla parisuhteen.

On hyvä käsitellä se mitä tapahtui ja löytää se varmuus siihen että juuri tämä on se vähiten huono vaihtoehto tarjolla olevista. Kai sitä sitten hiljalleen pääsee eteenpäin omassa elämässään. Saa tilaa ja energiaa kasvaa itse. Voi keskittyä tulemaan ehjäksi, rakentamaan omaa elämäänsä ja olemaan mahdollisimman hyvä äiti lapselleen.

Uusi parisuhde tuntuu nyt aivan älyttömältä ajatukselta, mutta toisaalta tottakai kaipaan hyvää parisuhdetta, kumppanuutta, sitä että voisin jakaa elämäni toisen kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta elämää ei voi hallita, koskaan ei tiedä mitä eteen tulee. Hyvässä ja pahassa. 

Josko elämä toisi meille hyviä asioita tänä vuonna ❤️ Ihanaa kevättä!

Kommentoi