Ruokaa, unta ja itkua (rv. 6+6?)

Bättre liv

6+6, 6+5 vai 6+4? Tajusin menneeni edellisistä kuukausista lasketuilla luvuilla, vaikka arvioidun hedelmöittymisen luvuilla olen päivän tai kaksi aiemmassa vaiheessa. Olen merkannut ylös "when the magic happends" joten tiedän, ettei hedelmöittyminen ole voinut tapahtua kuin noina kahtena päivänä, mitkä ovat ovulaation kohdilla. Tämä päivähän saattaa vielä siirtyä kun ultraan päästään, ei kai se tyyppi hetkessä hedelmöity ja löydä paikkaansa? Epätoivoinen olo siis, vaikka päivät menee, ne tuntuu menevän vaan taaksepäin :/ Välillä tuntuu, etten odota lasta vaan odotan viikkoa kaksitoista. Ja odottavan aika on pitkä!

Olen ollut tolkuttoman väsynyt, eilen menin nukkumana yhdeksältä, tosin en saanut heti unta ja piti saada välipalaa sänkyyn kun meinasi tulla paha olo liian pitkästä ruokailuvälistä. Muutenkin vain kuuntelin musiikkia kuulokkeilla ja itkin, itkeminen on ollut ystäväni monta kertaa päivässä, mutta eilen illalla itkin oikein huolella. Muistelin tänä vuonna menehtyneitä, joita minun on ikävä. Kumpikin heistä, mummini sekä ihana työkaverini olisivat rakastaneet vauvauutisia. Mummista ei koskaan tullut isomummia. Enkä koskaan saanut nähdä työkaverini ilmettä kun kerron vauvauutisista töissä. Joskus elämä ei tunnu reilulta. Toisaalta näiden ihmisten poismeno herätti minut löytämään sen mikä todella on tärkeää nyt ja siksi pohdinkin raskausviikkoja.

Moni asia saa minut herkistymään ja itku on lähellä. Kananmunia ostaessani mietin kanojen oloja tippa linssissä (ostankin luomua siinä toivossa, että näillä kanoilla olisi asiat kohtuu hyvin). Illalla minun piti mennä tutustuman läheiseen kuntokeskukseen, missä odotin turhaan 20 minuuttia tyhjässä aulassa, soitin soittokelloa, soitin jopa heidän numeroonsa, eikä mitään. Jätin lapun ja lähdin. Itkin koko matkan kotiin ja vielä kotonakin nyyhkytin miehen rintaa vasten. Onneksi kuuma suihku auttoi ja sihautin tölkin sitruunasoodaa kuin saunajuomaksi. Töissä meinaan lyödä hanskat tiskiin pienestäkin takaiskusta, en meinaa sietää muutosehdotuksia vaan tekee mieli sanoa että tee kuule itse! Eilen piti pyytää työkaverilta hali kun oli niin huono päivä. Olen varma että jos/kun pääsen kertomaan hyviä uutisia työkavereilleni, osa on jo arvannut :) Hajut on ällöttäneet muutamaan kertaan, elkää syökö viiden metrin säteellä pähkinöitä.. Onneksi pystyn vielä palauttamaan lounasastiani, pystynkin olemaan hengittämättä juuri sen aikaa jos olen todella nopea!

Onneksii uni tuo taas uuden päivän, oli se mikä oli, seuraava raskausviikko on aivan lähellä ja pieni on vielä mukana!

Peeäs. Kuvana mieheni ottama kuva pulusta siltä kauniilta pieneltä saarelta, missä pieni sai alkunsa. Ethän kopioi kuvia omaan käyttöösi!

Share

Kommentoi