Ruokaaruokaaruokaa ja masupömppö

Bättre liv

Terkkuja pahoinvoivalta mamikokelaalta sekä mustikan kokoiselta tyypiltä! Iloisten ultrauutisten jälkeen alkoi pelottamaan aivan vietävästi. Mietin vaan, että nytkö se sitten menee kesken kun olen saanut nähdä sydämen sykkeen. Niinkuin viimeksi. Tänään alkoi raskausviikko kahdeksan (eli 7+0) ja oireita on vaikka muille jakaa. Eipä vähäisimpänä tuo mahdoton pömppömaha mitä tuntuu lähes mahdottomalta piiloitella! Yritys hyvä kymmenen?

Koska kai sitä jonkinlaista raskauspäiväkirjaakin pitäisi pitää, listataan nyt tähän väliin tämänhetkiset raskausoireet, sillä jotenkin niitä tuntuu nyt riittävän listaksi asti!

  • jatkuva pahoinvointi, ällötysolo joka häviää hyvällä tuurilla hetkeksi kun syöt jotain
  • jatkuva syöminen ja nälkä
  • jotkut ruoat vaan ällöttää, jostain syystä myös salaatinlehdet?
  • himottaa syödä juustoa ja suolakurkkua, piimää ja simaa.. (jälkimmäistä kahta ei sentään yhdessä!)
  • järjetön väsymys
  • aamuyön pakollinen pissaretki ja levottomat unet
  • jatkuva pissahätä myös päivisin
  • lisätään nyt vielä aamupahoinvointi, mehua siis ennen sängystä nousemista, kiitos!
  • rinnat paisuu ja niihin sattuu, eli urheiluliivit päällä rauhallisellakin kävelylenkillä
  • hiiltyminen sekunnin sadasosassa nollasta tuhanteen ja ärr!
  • herkkä olo, itkuherkkyys jos esim. ravintolassa saatu ruoka ei menekään alas kun se ällöttää
  • masupömppö mikä jo raskausmasua muistuttaa (ei vielä ei!)
  • tuoksut ällöttää niin että kakoo
  • hidas ruoansulatus

Kierreltiin lauantaina kaupoilla etsimässä mekkoa kummipojan ristiäisiin ja katseltiin samalla muutenkin vaatteita. Samaan aikaan piti miettiä josko tämä masu tästä kasvaa ja toisaalta varautua myös siihen ettei se kasva. Ostin uudet värikkäät jumppahousut (ekassa kummassa kuvassa päällä ja näkyy näistä aurinkolaseistakin) ja nuo ihanan siniset collegecaprit sekä uudet päheet aurinkolasit kesän lenkeille ja pyöräilyretkille. Näiden pitäisi mennä kesän ajan tuossa masun alla (ei siis noiden aurinkolasien!). Niin ja sen mekon joka toivottavasti mahtuu vielä kuukauden päästä päälle! Ainakin yritin jättää masulle varaa.

Keskustassa pyörimistä varjostivat jatkuva masuasian esillä olo, mieleeni nousseet hillittömät pelot, väsymys, pahoinvointi, nälkä, pissahätä, päänsärky ja mielialanvaihtelut sekä itkuherkkyys. Meinasi tosiaan itkua tuhertaa ravintolan pöydässä kun listalta ei meinannut aluksi löytyä mitään ruokavaliooni sopivaa ja sitten pöytään tullut annos oli jättimäinen ja ällötti niin etten pystynyt siitä puoliakaan nakertamaan. Jostain syystä mies ei ymmärtänyt miksi mua itketti. Jepjep, mutta onneksi sentään sen kamalan ravintolakokemuksen jälkeen saatiin toisaalta jälkiruoaksi mahtavat leivokset, miehelle pressokahvi ja meitsille haudutettu tee. Kyllä se elämä alkoi siinä vaiheessa jo hiljalleen voittamaan! Lopulta sain myös kotilukemiseksi matkaoppaita (oli -20%, ostin kolme!) ja vietinkin niiden parissa aika tovin viikonloppuna. 

Onneksi kotona saa kuitenkin just sellaista ruokaa kun haluaa. Tosin hieman huono omatunto tulee siitä, että jatkuvan syömisen tarpeen lisäksi tekee mieli kaikkea mättöä. Aamupalana herkuttelin sunnuntaina uunissa paistetuilla munakupeilla (kinkkua, tomaattia, basilikaa, mausteita, kananmuna), tai itseasiassa kahdella plus marjoilla ja puurolla. Illemmalla herkuttelin quesadillalla italian tyyliin (tortillalettuja, juustoa, pestoa, aurinkokuivattu tomaatti -tahnaa, tomaattipyrettä, kinkkua, tomaattia, rucolaa ja lisää juustoa) ja nam, jäätelöllä vohvelitötterössä! Ainiin, tuliko sitä syötyä vielä vähän irtokarkkeja leffaa katsoessa? Ihan hirveän huono omatunto kun en varsinkaan haluaisi tuon vatsapömpön tuosta kasvavan enempää kuin sen on tarpeen, siis ainakaan tämän ensimmäisen riskikolmanneksen aikana. Sen jälkeen saa pieni näkyä kun tietää toisen aika hyvällä varmuudella pysyvän kyydissä!

Liikuntapuoli on jäänyt kävelyihin koirien kanssa sekä satunaiseen iltajoogaan varovasti omalla matolla. Ryhti tuntuu huononevan kun vatsaa ei tee mieli venyttää vaan ennemminkin suojella kumaralla asennolla. Joogajutuissa pitää olla varovainen, mutta toisaalta olisi hyvä vahvistaa keskivartalon lihaksia jotta ryhti pysyisi kunnossa eikä kipuiluja tulisi. Käyn toki muutaman viikon välein vieläkin fyssarilla, mutta eipä se muuta tee kun avaa kehoa. Eli työt on kyllä tehtävä ihan itse! Toivottavasti pystyn ja jaksan sitä työtä tehdä myös tämän väsymyksen ja keskenmenon pelon keskellä.

Ilta-aurinko ja kuumailmapallot, uniset koirat sohvalla ja masussa hyvä olo. Kaikki on vielä tietääkseni hyvin ja pidän siitä toivosta kiinni kaksin käsin.

<3 Eerika ja mustikkatyyppi

Share

Kommentit

gabi (Ei varmistettu)

Heh, toi ravintolassa itkeminen.. on koettu! Tarjoilija ei ymmärtäny et mikä mulla on hätänä ja ehdotti et ottaisin edes juustokakkua :D Siitä mä sit pillitin vaan enemmän ku eihän sitä nyt ainakaan suositella..
Täytyy kokeilla tota quesadillaa, näyttää aika hyvältä :)
Jakselkaahan hyvin!

Eerika
Bättre liv

Hihi, en siis ole ainut joka sekoaa! En siis niin mene enää ravintoloihin ennen kun vähän normalisoidun, kotona on niiiiiiin paljon helpompi syödä laktoositonta, vähägluteiinista ja raskausaikaan sopivaa ruokaa mistä ei myöskään masu tule kipeäksi ;) Quesadilla muuten voittaa pitsankin ja on ihan sikanopea tehdä! Ja helpompi syödä käsin kun kuorta on molemmin puolin. Plus jokainen voi tehdä oman maun mukaan herkkunsa lempitäytteistään :) Onkohan mulla taas vähän nälkä.. ;)

Ihme

Heiaaaa, mikä normalisoituminen, ei sellasta olekaan raskauden aikana! ;) Ei mulla ainakaan...  Itku tulee milloin mistäkin. Yleensä kyllä useammin ilosta kuin surusta. :)

Minäkin yritin piilotella mahaani istumalla mahdollisimman kyyryssä, jotta ei kukaan vain huomaisi. :) Ei ollut onnistunut kuulemma työkavereiden mukaan.

Ja toivottavasti tyyppi on kovasti kiinni ja pysyttelee kyydissä pitkään. :)

gabi (Ei varmistettu)

Niin ja sitten imetysaikana itkettää.. sekä sen jälkeenkin. Nyt en ole kyllä tainnut vähään aikaan itkeä..
Leffassa itketti alkumainosten kohdalla.. suojatietä ylittävä pieni vilkuttava poika sai kyyneleet silmiin.. lista voisi jatkua loputtomiin.. Melkein vuosi sentäs imetyksen lopettamisestakin, mutta tosiaan tätä miettiessä huomasin ettei ole kyllä vähään aikaan edes itkettänyt! Josko sitä nyt sitten alkaisi olla "normaali"..

Se on jännä tuo ryhti ja masun suojeleminen, itse tein samaa ja nyt kroppani on huonossa kunnossa. Jotenkas, jos vain  mahdollista, niin pyydä fyssarilta kotijumppaohjeet, jotta vältyt tältä. Ja kyllä mieli on herkässä näin tuoreella äiteelläkin, tänään käytiin Linnanmäellä, ja se etukäteen odottamani idylli - eka kerta oman perheeni kanssa Lintsillä - ei vastannut pitkään haudottuja odotuksia. Tilitin tästä juuri omassa blogissani. Sita vain ruokkii niitä odotuksia mistä vain, äitiys on tämän suhteen kuninkuuslaji. Halitsut!

Vierailija (Ei varmistettu)

Juutuin koko aamupäiväksi lukemaan blogiasi, niin osuvasti kuvailet tunnelmia, etten kyyneleiltä voinut välttyä. Myös kaksi keskenmenoa kokeneena (ensimmäinen keskeytynyt km havaittiin vkolla 13 niskapoimu-ultrassa ja toinen tavallinen viikolla 6). Ja nyt samaisia ajatuksen polkuja kanssasi tallaan, varhaisen varovaisen raskaana, tänään 6+4. Ultraan ensi tai seuraavalla viikolla katsastamaan tilanne, toivottavasti kaikki hyvin. Toivon teille onnea ja onnellisuutta - haluan uskoa että meillä vaikeamman kautta kulkeneilla on nyt vuoromme :) -Alli-

Eerika
Bättre liv

yoslene, no voi hitsi. Ainakin loppuraskaudesta se syy mielialanvaihteluihin on selkeämmin näkyvillä! Tämä kyyryily tuntuu tulevan ihan luonnostaan, vatsan seudun venyminen kun tuntuu inhottavalta. Tämän pömpön piilottelu kun on tällaista vähän löysempää paitaa ja huivia tällä hetkellä, eiköhän herkimmät ole jo huomanneet ja osa ei huomaa kunnon vauvamahaakaan ;) Ja kiitos, vielä on kovasti pitänyt kiinni, tänään mennään 7+4 ja pahoinvointi on aikamoista!

gabi, voiei, se siis kestää ohi raskaudenkin! :) No ehkä tässä vaan on aika herkistyä..

DramaMama, juu pitää yrittää pitää itsensä kuosissa. Teen jonkin verran joogaliikkeitä varovaisesti ja venyttelen. Kotijumppaohjeita riittää, vielä kun joku tekisi niitä! Äitiys näköjään herkistää! Ja ehkä se Lintsikin on kivempi sitten kun pieni on vähän isompi ja alkaa innolla odottamaan Lintsi-reissua kuten äitinsä aikanaan :)

-Alli-, harmi että teilläkin on jouduttu käymään näin rankkoja asioita läpi, voimia sinne! Itse käyn nyt vielä toisessa varhaisultrassa rv 9+4 ennen tuota np-ultraa mikä on meillä rv 12+1 ihan juuri siitä syystä ettei sitä koskaan tiedä miten siellä masussa voidaan, vaikka raskausoireet kuinka jylläisivät. Ihanaa kuitenkin, että tekin olette saaneet uuden mahdollisuuden! Toivotaan, että pienet saa kasvaa ja kehittyä ja pitää tiukasti kiinni. Vielä me koetaan raskaus, mistä tuloksena on terve lapsi, ainakin vahvasti uskon niin! Ja suuresti toivon, että se tapahtuu juuri tästä raskaudesta. Paljon voimia, tämä on keholle ja mielelle aikamoista vuoristorataa.

Tyyne
Sukat makkaralla

Hih, en tiedä liittyykö tämä nyt mitenkään mihinkään, mutta näin diettailijan näkökulmasta: missä tuossa kuvassa on masupömppö? :D Näytät kyllä tosi hoikalta edelleen! Onnea odotukseesi!

Eerika
Bättre liv

Tyyne, usko pois, siellä se on! Nimittäin mitään housuja en pysty pitämään ilman hiuslenkkiviritystä napinlävessä ;) Iltaa kohden tämä pyöristyy, mutta on onneksi aamuisin normaalimman kokoinen. Mutta juu, hoikka tyttö olen kyllä vieläkin, en ole vaan tottunut siihen että tuo masu näyttää pyöreältä ja joku muukin saattaa sen jo bongata jos minut hyvin tuntee sillä kilot on mulla pysyneet samassa vuositolkulla :)

Silkki (Ei varmistettu)

Mun maha on iltaisin ihan hirvee pallo. Näyttää että oisin 6kk. Vaikka rv6+5 alla. Tää turvotus on ihan kamalaa :) Aamulla tosiaan kans suht koht normaali.

Eerika
Bättre liv

Hih, juu ei hirveästi tee mieli lähteä iltaisin ihmisten ilmoille tämän pallukan kanssa! Ehkä pitää alkaa valittamaan ihmisille huonosta ruoansulatuksesta tai jotain jos alkaa näyttää pahalta etteivät arvaa :)

Silkki (Ei varmistettu)

Ei kai se muu auta :)

Kommentoi