Se, mitä oikeataan eniten..

Ladataan...
Bättre liv

Se, mitä oikeastaan eniten pelkää, on epäonnistuminen. Itsetunto on kiinni siinä mitä teet, ei siinä mitä olet. Vaikka sitä kuinka tietää ettei niin pitäisi olla, se vaan jotenkin on ja pysyy siellä. Se, miten se itsetunto sinne meni, onkin jo ihan toinen tarina. Sanotaan, että pitäisi tiedostaa ne syyt, muttei syyttää niitä. Että elämässä nyt vain tapahtui näin ja pistää piste siihen. Todellisuutta on, että sitä voi sanoa monia asioita. Itsekin voin sanoa, että toista ei pitäisi syyttää omista virheistään tai ettei riidellessä pitäisi alkaa huutamaan. Silti teen tosi sujuvasti molempia.

Se, mitä sitä oikeastaan eniten tekee, on juoksemista. Sitä voi etsiä rauhaa joogasta tai hyvästä ruoasta, luonnosta ja elämän pienistä asioista, rakkaudesta ja ystävistä, lukemisesta ja matkustamisesta. Silti olo on sekava. Loppujen lopuksi sitä kuitenkin tekee samalla mitä aina ennenkin, suorittaa niin ettei kuule ääntään. Ei  kuule sitä tyhjyyttä mikä sisällä kumisee kun pitää katseensa päämäärässä. Viettää tämän hetkensä ajatellen tulevaa. Elää siinä luulossa että saavutukset toisivat täyttymyksen. Lopulta se kalvava tunne tulee läpi, se tunne ettet pysty hallitsemaan kaikkea, muttet vaan pysty lopettamaan yrittämistä.

Se, mitä oikeastaan eniten haluaa, on sisäinen rauha. Se ihana olotila mistä voi joskus hetkeksi saada kiinni, kun ei enää pinnistele. Kun voi päästää irti ja antaa elämän tulla. Mieli ei ole enää rauhaton, tämä hetki on todellisuus, ei tuleva. Turhat huolet voi päästää menemään, eikä itseään tarvitse kokoajan arvottaa. Sitä voi itsekin antaa helposti neuvoja kuinka yksinkertaista sen saavuttaminen. Mutta helppoa siitä ei tee se totuus, että se on vain sinusta kiinni.

 

 

 

Share

Kommentoi

Ladataan...