Sisäinen ääneni tänään

Ladataan...
Bättre liv

"Sori, että mami on hieman stressaantunut, lupaan hengitellä ja rauhoittua ihan kohta", anteeksipyydellen kun hermostun palaverissa.

"Apua, minähän voisin horjahtaa tuonne liikenteen sekaan kun odotan valojen vaihtumista näin lähellä tietä", ja otan askelen taakse päin.

"Tänään mami ottaa maissia ja kaalikääryleitä, namnam", lounastauolla

"No nyt hengitellään oikein syvään raikasta happea verenkiertoon kun ollaan ulkona", kun käyn hakemassa välipalaa lähikaupasta.

"Ai sinä tykkäät tästä satulatuolista eniten!", kun alavatsan nippailu väheni satulatuolissa.

"Nyt ajetaankin tosi varovasti tätä hitaampien kaistaa ettei liukastella", kun koen yhtäkkiä liikenteen vaaralliseksi aamuliikenteessä.

Kuinka paljon sitä voikaan seota pienestä vain parissa päivässä? Kun elän, olen ja kävelen, tuntuu kuin kantaisin pientä salaisuutta mitä muut eivät tiedä. Ja maailma näyttää taas jotenkin niin erilaiselta kuin aiemmin.

Share
Ladataan...

Kommentit

Silkkitassu

Aww.. itsellä vähän samanlaisia tunnelmia vaikken vielä olekaan saanut positiivista tulosta, mut kovasti sitä odottelen et pääsee testaamaan kahden viikon päästä (toivottavasti...) Kokoajan varon etten heilu liikaa tai rasita itseäni liikaa. Ihan kuin mukana olisi kallisarvoinen lasti joka hajoaa vähäisimmästäkin töyssystä. Tiedän ettei pitäisi laittaa korkeita odotuksia, koska sit petyn pahasti kun näyttää negatiivista.. Eikä stressi asiasta ainakaan auta.. :/

Kommentoi

Ladataan...