Söpö kasvaa ja elämä kirkastuu

Bättre liv

"Moi, mä olen söpö ja viime aikoina me ollaan isin kanssa osakestoiltu, kantoliinailtu, höpötelty, pelailtu pleikkarilla, katseltu koirakuvaa hoitoalustalla, ilmakylvetelty peppusillaan, autoiltu ja shoppailtu. Äitin kanssa on keskitytty enemmän täysimetykseen, perhepetiin, ihokontaktiin, tuijotteluun ja vähän myös vaunuiluun turvakaukalon kera kun ollaan käyty asioilla. Tilasin alkuviikosta isompia maitoannoksia ja välillä sitä tulee niin paljon, että äitin paita kastuu, maidonkerääjä täyttyy toisen tissin ohivuodosta ja meinaan köhiä ja saada raivareita tissille. Viime yönä sitä tuli jo aika sopivasti, piti vaan kouluttaa niitä tissejä just oikeaan määrään. Aamuyöllä tosin oli jo niin kova nälkä, että piti ottaa hyvät huikat vielä toisestakin tissistä sen jälkeen kun olin imenyt ja  nuokkunut toisen tissin kanssa pitkän tovin. On se vaan vaikeaa mennä nälkäisenä nukkumaan ja toisaalta olla niin uninen ettei meinaa jaksaa imeä!"

Söpöjä pienenpieniä lahjoja siskoltani, nuo pienemmät sukat tosin ovat jo liian pieniä meidän jättijalalle!

Meidän pienellä on ikää jo 2,5 viikkoa, huimaa! Vastahan tämä kaikki tapahtui. Jos edellisessä postauksessa elämään oli tullut värejä, nyt siihen on tullut sitä valoakin. Tosin tämän päiväinen "Oi ihanaa, aurinko paistaa, olinkin unohtanut miltä sen näyttää!"-hetki loppui lyhyeen harmaiden pilvimassojen vyöryessä taas päälle. Mutta silti, valoa, elämässä, kyllä, jee! Pystyn istumaan ainakin pehmeillä tuoleilla varovaisesti. Pystyn kävelemään ainakin jonkin aikaa ja matkaa. Ollaan käyty koko porukalla apteekissa, sisustusliikkeessä ja jopa kahvilassa! Niin ja neuvolassa ja mieskin kävi pienen kanssa kaksin shoppailemassa sillä aikaa kun olin tunnin ihan yksin psyk. hoitajan kanssa jutustelemassa (ja istuin penkillä, juuhuu!). En enää nappaile kipulääkkeitä kuin karkkia, joskus harvoin saatan ottaa yhden. Luen taas joka päivä Hesarin, syön jossain vaiheessa (tai vaiheittain) aamupalan ja saan joka päivä (ainakin jossain vaiheessa) pestyä hampaat, naaman ja laitettua päivä- ja yövoidetta. Olen laittanut muutakin kuin ihanat veluurihousut päälleni ja kaivanut kaulakorunkiin kaulaani. I'm alive! 

Pieni takaisku oli hässäkkä virtsatietulehduksen ja labroihin pääsyn kanssa, lopulta tuli kolmet väärät ohjeet, labrojen kiinni menot pitkäksi viikonlopuksi, yksityislääkärikäynti, alustava tieto ettei tulehdusta ole, lopullinen tieto että on, antibiootit mille olen allerginen, soittoaikaa seuraavalle päivälle, seuraavat mitkä eivät sovi alle 1 kk ikäistä imettävälle, selvittelyä apteekista lääkärille joka ei ollut paikalla, uusi resepti toiselta lääkäriltä, huutava pikkunen autossa ja lopulta ne antibiootit mitkä sain aloitettua eilen (eka soitto asiasta viikko sitten). Toivottavasti pikkuisen masu ei saa kipristyksiä antibiootista, viivästytetään hieman D-vitamiinitippojen aloitusta tämän takia, jotta voidaan seurata tilannetta (muuten ei tiedettäisi kumpi aiheuttaisi masukiprut jos niitä tulisi). Juu, strömsö!

Lisää lahjoja, nämä ovat vähän isompaa kokoa eli ehtivät hyvin vielä päälle.

Mutta hyvin siis pyyhkii joka tapauksessa. Vaikka meillä ei mitään tarkkaa rytmiä pienen kanssa olekaan, voi pienen nukahtaessa arvioida, että unta riittää keskimäärin 2,5 tunniksi kerrallaan ennen seuraavaa nälkää. Nukkumaan mennessä tankkaus on aina vähän eri aikaan, joskus tankataan paljon kymmeneltä ja otetaan normitankilliset puolen yön jälkeen, joskus tehdään päinvastoin. Aamuyöstä klo 4-5 aikaan tankataan taas reilusti, saatetaan siis ottaa huikkaa myös toisesta tissistä. Seiskan korvilla otetaan tissillinen, kympin aikaan seuraava. Yleensä tämän jälkeen me isot ihmiset noustaan. Pieni nukkuu meidän välissä, päivisin ottaa nokosia milloin tissittelyyn nukahtaneena keskellä meidän sänkyä, milloin omassa unikeinussaan (yritetään nyt totuttaa pientä myös siihen, pitää vaan odottaa hetki ennen kuin siirtää jotta pieni ei heräisi siirtelyyn). Ehkä tänään kokeillaan vihdoin vaunuilua kun kelikin on vielä mukavan lämmin siihen hommaan. On tässä pitänyt, mutta on tässä ollut kaikenlaista..

Tänään käytiin muuten neuvolassa, aamulla.. hyvä kun kuudelta on saanut taas nukahdettua niin vähän seiskan jälkeen piti sitten herätä aamupalalle ja laittamaan itsensä kuntoon, antamaan yksi tissillinen ja roudaamaan pieni kopassaan neuvolan tädin luokse. Itselläni hemoglobiini oli noussut sieltä synnytyksen jälkeisestä 85:stä jo 115:n, sen kyllä huomaa olossakin. Ei enää meinaan huippaa ja hengästytä niinkuin alussa! Pieni oli kasvanut kohisten. Se on ihme juttu kun joka tuutista kysellään saako pieni varmasti riittävästi maitoa ja ollaan siitä niin huolissaan ja mietitään, että pitäiskö antaa lisämaitoa. Meidän kohdalla voisin jo sanoa, että antakaa nyt hemmetti olla, kyllä tuollaisista sitten huolestuu ihan varmasti jos on aihetta, mitä sitä aiheetta kyselemään? Pieni on nimittäin myös kasvanut reippaasti, pituutta on komeat 54,7 cm (syntymäpituus 51) ja painoa 4125 g (syntymäpaino 3785 g). Painonnousua oli jopa 344 g/vko! Tuon kokoiselle aikamoinen saavutus. Pipon koko (36,5 cm) oli myös kasvanut sentillä parin viikon takaisesta, toisin se mitta taasen oli puoli senttiä vähemmän kuin syntymämitta, tiedä sitten onko syntyessä ollut turvotusta tai pää jotenkin hassun mallisesti. 

Eipä tässä siis oikein muuta kuin hiljalleen aloittelemaan D-vitamiinitippoja (yksi tippa ekana päivänä ja siitä hiljalleen kohti viittä tippaa päivässä), harjoittelemaan vaunuilua ulkoilmassa ja harjoittelemaan omassa unikeinussa nukkumista. Meitsin pitää harjoitella lisää pienen hoitotoimenpiteitä, ettei sormi mene suuhun miehen lähtiessä ensi viikolla töihin ja ehkä lähiaikoina kokeillaan myös tuttipullosta juomista isin kanssa. Maidonkerääjistä tulee sen verran maitoa, että sillä voi hyvin alkaa harjoittelemaan. En halua pumpata vielä jottei nämä meitsin maitotehtaat alkaisi tuottaa yhtään enempää maitoa kuin on tarvis, selkeästikin sitä tulee juuri sopivasti pienen tehdessä tarvitsemiaan tilauksia. Hyvä kuitenkin harjoitella, jotta pieni voi helpommin jäädä isin kanssa hetkeksi kotiin ilman että imetyksiä pitää niin kovasti suunnitella. Ihan jo vaikka silloin kun käyn koiran kanssa ulkona tai terveyskeskuksessa psyk. hoitajan kanssa juttusilla, mistä sitä tietää vaikka nälkä yllättäisi sillä aikaa. Muutenhan pidän pienen kyllä mielelläni mukana kun kodin ulkopuoliset hyppelyt alkavat lisääntyä. Nyt ne ovat tosiaan vain pieniä hyppelyitä, mutta ehkä jo ensi viikolla kokeillaan äiti-vauva-treffejä lähikahvilassa?

Hetki menee vielä siihen, että lähtisin yksin vaikkapa jumpalle :) Mistä tulikin mieleeni, että minkä ikäisen kanssa / minkä verran aikaa synnytyksestä olisi paras aika aloittaa äiti-vauva-jooga jos sellaiseen halajaa? Nimimerkillä osa kursseista alkaa nyt (liian aikaista?) ja osa vasta maalis/huhtikuussa. Haluaisin mielelläni aloittaa joogan tunneilta, mitkä on tarkoitettu raskaudesta & synnytyksestä palautuville, mutta jos menisin kurssille vasta maalis/huhtikuusta eteenpäin, tulisin varmaan sitä ennen tekemään jotain muuta joogaa. Itseasiassa maaliskuun puolivälissä meinasi jo osallistua joogan viikonloppukurssille (voihan sen tietty aina perua jos ei ole kunnossa). Jälkitarkastus on noin kuukauden päästä, sen jälkeen voisi olla sopiva hetki aloittaa kehonhuolto ja vahvistaminen lempeästi. Yhdessä paikassa olisi viikkotunteja, mutta sinne on hieman haastavaa liikahtaa ja tunnit ovat aika kalliita. Toisessa paikassa voisi aloittaa myös kesken kurssin kun olo on sopiva, sinne pääsisi myös helposti, mutta tunnit ovat aika kalliita. Kolmannessa hinta ja sijainti olisivat täydelliset, kurssi tosin alkaa jo nyt muttei ekojen kertojen väliin jääminen tällä hinnalla haittaisi, vaan ilmoittautuessani pääsin vain varasijalle. Neljännessä olisi hinta kohdillaan, aloitus vasta huhtikuussa ja sijainti hieman haastava, ilmoittautuessa pitäisi jo maksaa. Aivot, pliis! Vauvauinti päätettiin jättää väliin (miehen kanssa kumpikaan ei oltu innostuneita ajatuksesta) joten tämä olisi se ainoa vauvaharrastus mitä kaavaillaan tälle keväälle ja sellainen mikä tekisi myös meitsin kropalle hyvää. Sellainen, missä voisin käydä vauvan kanssa päivällä. Ehkä mä vaan ilmoittaudun kaikkialle? Eikös se ole hyvä ratkaisu jos ei osaa tehdä päätöstä? 

Niin ja edellisestä kuvasta vielä sen verran, että nokkelimmat ovat Instagrammin puolelta havainneet, että meille on saapunut aivan ihana hoitolaukku, vihdoinkin! Se on niiiiiiiiin ihana! Ja iso! Ja ihana! Ja vaunut ovat aivan mahtavat, ainakin rungon ja turvakaukalon kanssa liikkuessa. Josko pienen seuraavien nokosten aikana lähdettäisiin kokeilemaan ihan vaunukopalla.. aika moneen hankintaan ollaan kyllä supertyytyväisiä. Vaunut ainakin tällä kokemuksella, Tripp Trapp Newborn Set, unikeinu, turvakaukalo, hoitopisteen systeemit, imetystyyny(t), maidonkerääjät ja desinfioija, kestovaipat (paitsi että niitä villakuoria pitäis kyllä saada jostain), Ikean pienet pyllypyyhkeet, Bravadon imetysliivit, kestoliivinsuojat.. kaikki on kyllä toimineet oikein loistavasti :) Joka viikko testaillaan taas jotain uutta!

Ihanaa viikkoa täältä meiltä, mies pelaa pleikkaria, meitsi istuu keittiössä kirjoitellen blogia ja juoden mehua ja pieni välillä önähtelee omassa pedissään vielä nukkuen. Koirat vetää sikeitä pitkin poikin sohvatyynyjä ja vilttejä kuin maastoutuen pehmoisuuteen. Josko kohta seurusteltaisiin pienen kanssa jonkin aikaa ennen seuraavia unia. Kyllä tämä tästä, lyhyillä yöunillakin ja vaikka harmaalla kelillä. Aina välillä tietty itketään ja ollaan epätoivoisia, välillä jopa vähän kiukutellaan toisillemme, mutta näin pääpiirteittäin homma alkaa hiljalleen luonnistua ja elämä voittaa päivä kerrallaan. Parasta on tuntea olonsa taas omaksi itsekseen!

<3 Eerika & Epeliina 

Share

Kommentit

Kiva kuulla hyviä kuulumisia! Teillä on kyllä ihana vauva! :) Suosittelen molemmille maitohappobakteereja tuon antibioottikuurin takia, ettei pienellä ihan niin huonoon kuntoon masu menisi :)

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Jo kahdesti apteekissa käyneenä harmittaa, ettei apteekin täti sanonut mitään että vauvallekin olisi omia maitohappobakteereitaan.. ostettiin sitten vaan minulle. Pitänee vielä hakea pikkuisellekin!

pälä (Ei varmistettu)

Voit aukaista sellaisten "aikuisten" kapselin ja sekoittaa sen jauheen (tai puolet pikkumäärään vauvan maitoa ja antaa vauvalle :) paljon halvempia kuin ylihintaiset rela dropsit.

Eerika
Bättre liv

Oi, voinko, wau, jee! Ei tartte lähteä taas apteekkiin :)

Jeba
Tuuliajolla

Kiva kuulla, että kaikki on hyvin. :) Onko siitä ollut apua kun olet käynyt nyt juttelemassa? Ootko saanut helpotusta omaan oloon? Itselleni se ainakin oli suuri apu ja pelastus. :)

Ja todella suloinen tyttö teillä, voi että. <3 kävin eilen katsomassa ystäväni alta kahden viikon ikäistä poikaa ja voi vinde, miten pieniä vauvat ihan oikeesti onkaan - miten sitä unohtaa aina sen! Oma poika näytti miehen sylissä jo niiiiin isolta pojalta, huhhuh. Iski jopa pieni paniikki, että kohta meilläkin on taas semmonen pieni tuhiseva patukka, ihanaa ja niin pelottavaa samaa aikaa - että miten kaikki sitten menee pojan, vauvan ja Brunon kanssa, ja miten itse jaksan. Poika olisi nytkin halunnut hakata vauvaa autonovella päähän ja hoki vaan: Aava, aava! Ja suuttui kun kielsin, ettei vauvaa saa lyödä ovella. :D

Eerika
Bättre liv

Olen ehtinyt käydä vasta kerran tällä tutulla hoitajalla ja ennen synnytystä kävin kerran toisella. Vaikka ei olla vielä päästy puusta pitkälle, on tosi huojentavaa tietää että tukea on tarjolla ja voin käydä näitä ajatuksiani läpi jonkun kanssa. Katsotaan miten tämä tästä etenee :)

Ja kiitos :) Omissa silmissään hän on tietenkin niiiiiiiin täydellinen pieni valloittava ihminen <3 Muiden 3 kk ja 4 kk vauvat näyttävät aivan jättimäisiltä eli voin kuvitella miten pikkiriikkiseltä meidän pieni näyttää isompien vauvojen vanhemmista. Ja voi hitsi, on se kyllä jännää ja ihanaa tuo pikkuisen saaminen, varmastikin ihan erilaista nyt toisen kohdalla. Josko se poika oppisi sitten kun vauva on joka päivä läsnä, miten vauvan kanssa ollaan. Ainakin koirien kohdalla oman vauvan kanssa homma on mennyt niin paljon helpommin kuin muiden vauvojen kanssa. Toivoa voi :D

Jeba
Tuuliajolla

Huojentavalta se puhuminen tuntui mustakin. :) kyllä se siitä... :)

No nii-i, saa nähdä mitä mieltä poika vauvasta on. Itteeni ei jännitä läheskään niin paljoa pojan reaktio mitä Brunon. Mutta, kaipa se siitä sitten. Turha stressailla etukäteen..

Mä sain muuten varattua itelleni paikan joogan alkeiskurssilta! Olen niin odottanu että saan jonkun oman jutun itelleni. Saa nähdä mitä siitä tulee tän pallomahan kanssa... heh. :)

Eerika
Bättre liv

Kiitos :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, että vointisi alkaa helpottaa. Tulee NIIN vauvakuume tuollaisen söpöyden kuvaa katsoessa ja muutenkin tuo teidän elo kuulostaa niin idylliseltä: nautitte vauvasta, oma toipuminen on vauhdissa ja kaikkea uutta ja ihmeellistä on edessä. :) Itse inhoan synnytyksen jälkeisiä kahta ekaa viikkoa. Kaikki tuntuu silloin niin kaoottiselta ja baby blues saa tunteet läikkymään koko ajan yli äyräiden.

Vaikka rankka synnytys on ollut varmasti toipumisineen todella raskas, on siinä selvästi ollut yksi todella hyvä puoli: miehesi on päässyt täysillä mukaan vauva-arkeen ja vauvaan tutustumiseen.

Ihania hetkiä teille jatkossakin!

Maarit

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Niin ja pahoittelut etten vastaillut aiemmin viesteihisi, oli vähän mieli myllerryksessä ja tilannetta päällä, mutta ehdottomasti niillä oli merkitystä! On tässä rankkaakin ollut ja juurikin nuo kaksi viikkoa meni, ennen kuin elämä alkoi voittamaan. Kyllä sillä keholla ja mielellä vaan menee aikaa toipua, vielä on pitkästi matkaa jäljellä, mutta onneksi olo on jo valoisampi!

Se on kyllä jännää, että mies tuntuu hoitavan vauvaa niin reippaasti ja luonnostaan ja minulla on kovin epävarma olo hoitotoimenpiteiden suhteen otteissani. Toki toinen on puuhastellut tässä jo pari viikkoa minun vain levätessä, että kaipa se on ihan luonnollistakin. Ovatpahan nyt kuin paita ja kakkapeppu ennen kuin miehen työt ehtivät alkaa! 

Kiitos, ihanaa alkuvuotta ja vielä kiitokset tuesta :)

Eerika
Bättre liv

Noniin ja hups ja tadaa! Menin laittamaan mailia siitä aikuinen-vauvajoogasta, mihin olin jonossa, että milloinkas saa tietää jos paikan saakin. Meidän ekalta vaunulenkiltä palattuamme meitsiä odotti sähköposti, että minulla onkin paikka kurssilla, joka on puoli-ilmainen, meidän lähellä ja kestää pitkälle kevääseen! Heti sen jälkeen tuli kukkalähetys ovelle <3 Tänään kyllä loksahtelee asioita paikalleen ihan huolella!

Ella F.
Siperian Ella

Mä olisin kans kommentoinut noista maitohappobakteerikapseleista. Että jos vaan saat hujautettua ne purut kapselin sitältä bébén suuhun, niin ei tule maksamaan niin paljoa kuin ne tipat. Toisaalta, eipä niitä tippoja kauaa tarvii, 3 kk:n ikäisenä ainakin mun lapsen vatsa alkoi normalisoitua, olkoonkin, että siinä oli refluksi välissä...

Ja jos alkaa kipristämään niin Leiraksen KuplaStop on vallan erinomainen, eikä tarvii sitten erikseen maitohappobakteereja. 

Sillon kun mä etsin vauvajumppa/-tanssiryhmää, niin niissä oli monessa ohjeistuksena, että 3kk:n ikäisen nappulan kanssa voi tulla. Mutta menin sitten sellaiseen, jossa oli pienempiäkin, se oli tosi kivaa, suosittelen!

Mä en nyt halua kauhistuttaa, mutta kun teilläkin kuuluu olleen aika vauhdikas tuo alku... Mä olin tauotta jollain tapaa sairas koko imetyksen ajan. Kuumeessa, ripulissa, oksennustaudissa, flunssassa, selkä kipeänä niin että pääsin lanssilla terkkaan jne... Ja lopulta siinä 7kk:n kohdalla, kun olin jo niin loppuun räytynyt, että en tiennyt miten päin olla, lääkäri sanoi, että mitäs jos vaan lopettelet sitä imetystä. Ja kas, se auttoi. Että tuota heikohtoa olotilaa voi olla luvassa vielä pitkään.... Mutta onneksi sitä ei itse sillä tavalla osaa ajatella, kun on niin hyvässä hormonipöllyssä koko ajan, nimenomaan sen imetyksen ansiosta :D

Eerika
Bättre liv

Jes, taidetaan laittaa lusikkaan vähän maidonkerääjillä kertynyttä rintamaitoa, sekoittaa jauhetta siihen ja hörpyttää pienelle :) Mitään masuongelmia siis ei ole vielä ollut (kopkop), mutta tuon antibiootin vuoksi olisi hyvä niitä myös ennaltaehkäistä. Ilmeisesti myös syömäni maitohappobakteerit auttavat pientä rintamaidon kautta, mutta eivät välttämättä riittävästi eli varman päälle! Pidetään tuo KuplaStop mielessä jos masuongelmia ilmenee :)

Tässä äiti-vauva-joogassa oli merkattuna 0-1 vuotiaille, katsotaan jo ensi viikolla miltä se homma näyttää. Kurssi kestää kuitenkin niin pitkälle kevääseen, ettei haittaa vaikka käytäisiin siellä vain hengailemassa näin alkuun tai jätettäisiin kertoja väliin. Vähän jänskättää mennä sinne ihan itsekseen vauvan kanssa, mitä jos me vaan päädytään imettämään koko kerran ajan? Ei siitä pienen rytmistä ikinä tiedä!

Ja voi hitsi, toivotaan ettei meitsille kävisi noin huonosti terveyden suhteen, pitää nyt ainakin yrittää pitää itsestään parhaani mukaan huolta. Olisi ihanaa voidan nauttia pienen pikkuvauva-ajasta ja päästä vähän näiden seinien ulkopuolellekin yhdessä :)

Ella F.
Siperian Ella

Hihii, voi kun nyt naurattaa, sen vauvajumpan jälkeen kun kaikilla oli pukkarissa pieni maitovampyyri rinnassa ja mä en onneksi ollut ainoa, jonka maidoneritystä liikun stimuloi, että siellä me hekoteltiin kun tissit olivat kuin suihkulähteitä, maitoa vaan ruiskui joka suuntaan :D Ja tietty meidän jälkeen oli joku aamupäivän HC-hiki-rääkki-kuulantyöntö, jonka osallistujat vaan yrittivät puikkelhtia sieltä paljaiden, maitoa joka suuntaan suihkivien tissien ja pungertelevien vauvojen välistä hikoilemaan.

Mutta siis, et varmaan ole ainoa, jonka jooga keskeytyy silloin tällöin :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Meidän vauvajoogassa ainakin on ihan normaalia imettää tai vaihtaa vaippaa kesken tunnin, kaikki tekee sitä vuorollaan! Ja täällä yleensä neuvotaan, että äidin 6 viikon "lopputarkastuksen" jälkeen voisi aloittaa kävelyä kummemman liikunnan. 

Se mua kummastuttaa, että jos sulla on aika antelias maidontulo, kuinka voit käyttää kestoliivinsuojia. Mä kovasti yritin, mutta jopa meikäläisen vaatimaton maidontuotanto sai muovittomat suojat litimäriksi alta aikayksikön... Oli sit niin kiva kulkea julkisilla paikoilla läntit rinnoissa, että vaihdoin aika pian kertiksiin. 

Supersuloinen typy! :)

Ella F.
Siperian Ella

Mun kestoliivinsuojissa oli, ihan samoin kuin kestovaipoissakin, sekä imuosa että kosteussulku. Ne siis tehdään samoista materiaaleista :)

Eerika
Bättre liv

Se jälkitarkastuksen jälkeinen neuvo taitaa olla aika validi joka puolella. Käydään kuitenkin ekalla kurssikerralla visiitillä niin tiedetään miten jatketaan :) Jälkitarkastukseen on vielä reilut kolme viikkoa. Ei sitä tosin tiedä josko siellä voisi jotain rentoutusta puuhastella vauvan kanssa jo aiemminkin :)

Saas nähdä miten tulevaisuudessa, mutta nyt olen laittanut tarvittaessa vaikka kaksi kestoliivinsuojaa siihen enemmän fuskaavaan rintaan. Toisaalta sekin fuskaa lähinnä toisesta imettäessä, jolloin käytän maidonkerääjää. Ne kertakäyttöiset tosiaan rikkoivat ihon, eli mieluummin vaikka märkä paita tällä hetkellä ;) Hirveästi en vielä tuolla kylillä liiku enkä niin tiedä millaisia märkäpaitahetkiä on tulossa, mutta sens näkee sitten, voihan se olla että kertakäyttöiset jossain vaiheessa käyvät myös.

Ja kiitos typyn puolesta! :D

Eerika
Bättre liv

Oi vähänkö me naurettiin tälle tarinalle miehen kanssa tänäaamuna! Maitovampyyrit ja maitoa suihkivat tissit <3 Voi että mitä hommaa tämä vauvailu onkaan, tästä saa vielä niin hienoja tarinoita! Näillä fiiliksillä siis mennään kurkkaamaan joogailua ensi viikolla :)

gabi (Ei varmistettu)

Mulla on villahousuja vaippojen kuoriks, jos sellaisia tarttet. Muistaakseni 3kpl niitä ihan pieniä, ja jotain hoitoainetta niihin. Tre, mut posti on keksitty.

Eerika
Bättre liv

Moi, laitatko mulle sähköpostiin tietoja/kuvaa/hintapyyntöä näistä tänne eerika.battreliv(at)gmail.com :) Saattais mennä ihan kirjeenäkin nämä? Tai jos menee pakettina niin smartpost on edullinen kyl!

gabi (Ei varmistettu)

laitoin.

OdotuksestaOnneen

Ihana lukea teidän "pesimisestä" ! Tänään saan oman vauvani kotiin ja voidaan pikku hiljaa vauvan voinnin mukaan aloitella pesimistä myös <3 On ollut toisaalta loputtoman pitkä 5viikkoa mutta toisaalta se on mennyt silmänräpäyksessä!

Hienoa että sun vointikin alkaa olemaan jo valoisampi! Hyviä vointeja koko perheelle! <3

Eerika
Bättre liv

Oi ihanaa että saatte teidän pienen vihdoin kotiin! Varmasti aivan ihana tunne, vaikka epäilemättä rankkaakin tulee olemaan. Paljon pusuja pikkuiselle!

Vierailija (Ei varmistettu)

Menin joogaan 4kk ikäisen kanssa ja vauvoja oli 2-6 kk ikähaarukalla. Ohjaaja oli joku tosi-jooga-guru ja heti ensimmäisen tunnin alkuun ilmoitti, että vauvat tulee olla ruokittu ja kesken tunnin ei kannata reagoida jos vauva haluaa seurustella, sillä muuten ne oppii että ne voi hyppyyttää teitä ihan mielensä mukaan. Tämä ei oikein ollut lähellä minun omaa näkemystä, mutta aiheutti sen, että kun vauva ensin jokelteli viereisellä patjalla ja kun ei saanut huomiota alkoi turhautua ei kukaan uskaltanut ottaa lastansa syliin yms. Tunnilla oli aina kauhea huutokonsertti, koska kenenkään vauva ei nukkunut/nukahtanut sinne. Kurssi kesti 4 kertaa enkä kertaakaan saanut tehtyä mitään asanaa alusta loppuun, sillä halusin huomioda vauvaani jos hänellä oli joku huonosti. Olin jopa helpottunut kun kurssi päättyi eikä kurssia ei ole sen koomin järjestetty.
Toivon teille todellakin paljon parempaa kokemusta! :)
p.s teidän vauva on supersöpö!

Eerika
Bättre liv

Ohhoh, sehän kuulosti vauvaystävälliseltä joogalta! Tässä kyllä oli kurssikuvauksessakin huomioitu vauvat ja opistolla on näitä kursseja joka kevät ja syksy joten aivan surku tämä kurssi ei luultavasti voi olla ;) Olen ainakin kuullut, että näillä yleensä vauvat köllöttelevät mukana ja vauvojen mukaan mennään. Me ollaan tosiaan aika ajoissa tälle kurssille nyt menossa, mutta käydään nyt 3 viikkoisina ekalla kerralla piipahtamassa ja juttelemassa ohjaajan kanssa, tullaan sitten vaikka jälkitarkastuksen jälkeen joogailemaan lopuksi kevättä jos se tuntuu parhaalta. Toivottavasti tämä on rento kurssi :) Ja ps. kiitos <3

Kommentoi