Synnytyssairaalaan tutustuminen, tsek!

Ladataan...
Bättre liv

No nyt on käyty norkoilemassa synnytysosastolla sekä lapsivuodeosastolla. Postaus ei yllättäen sisällä kuvia sairaalasta, synnärillä piti laittaa kännykkä pois päältä ja lapsivuodeosastollakaan ei tullut mieleen laittaa kännykkää päälle ja ruveta räpsimään :) Olin kyllä ihan positiivisesti yllättynyt käynnistä. Toki sairaalassa oltiin, muttei mielestäni edes haissut sairaalalle! Synnäriltä löytyy lämpögeelipusseja eli omaa lämpöpussia ei kannata ottaa mukaan sotkeutumaan (käytän sitä tosin varmastikin alkuun kotona), jokaisen huoneen yhteydessä on oma suihku missä voi olla, ammeita on valitettavasti tosin vain yksi eli se saattaa olla varattuna vaikka siihen muuten mahkuja olisikin. Akupunktiota osaa monet kätilöistä, joten jokaisesta vuorosta pitäisi sitä osaava löytyä, synnytysjakkaroita löytyy, samoin jumppapalloja ja säkkituoleja eli erilaisia asentoja voi kokeilla niin avautumis- kuin ponnistusvaiheessakin. Episotomiaa pyritään tänä päivänä välttämään, mikä kuulosti hyvälle. Epiduraalista varoitettiin, että sen laiton jälkeen joutuu olemaan puolisen tuntia sängyllä makaamassa ja senkin jälkeen pysyy kiinni monitoreissa eli kovin vapaasti ei pääse liikkumaan. Kyselin kuitenkin ovatko piuhat sen verran pitkät, että voi esim. nojailla sänkyyn tai olla jumppapallolla ja kätilö kertoi yksikön liikkuvan kyllä rullilla mukana eli jonkun verran pääsee kyllä liikkumaan jos haluaa/pystyy tämän puolen tunnin jälkeen.

Synnytyksen jälkeen synnytyssalissa ollaan vielä pari tuntia, jos kaikki siis on mennyt hyvin. Sen enempiä en kysellyt, mutta toivon itse että vauva saisi tulla heti ihokontaktiin ja ryömiä itse rinnalle ja napanuora saisi rauhassa sykkiä loppuun ennen kuin se katkaistaisiin. Kirjataankin tänään varmaan synnytystoivelistaa nyt kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa ja mielessä pyörii monenmonta asiaa. HUS:sin sivuilla oli lomake ja netistä näyttäisi löytyvän muitakin pohjia eli sieltä voi noukkia aiheita ja kirjata niiden pohjalta omia ajatuksiaan. Huojentava ajatus, että kaikkea ei tarvitsisi alkaa selittämään vaan mukana olisi lomake mistä kätilö saisi hyvän käsityksen synnyttäjästä ja hänen ajatuksistaan. Itse voisi keskittyä ottamaan supistuksia vastaan. Synnytystoivelista ei ole mikään ennakkosuunnitelma, ei myöskään mitenkään itsekästä tai käskylista että näin sen vaan pitää mennä! Synnytystoivelista on avuksi niin synnyttäjälle kuin kätilöllekin, kun asioita on etukäteen mietitty ja kätilökin tietää helposti mitä ajatuksia synnyttäjällä on synnytyksestä ja ymmärrys on parempaa ilman pientä kyselytuntia.

En tiedä mitä ihmettä olin odottanut sairaalalta, itse kun en ole koskaan osastolla ollut (mitä nyt kaksivuotiaana vakavassa keuhkokuumeessa, mistä selkeästikin jäin eloon pienen "älkää koskeko muhun"-kammon kera), mutta mielestäni perhehuonekin näytti oikein mukavalta. Kaksi sairaalasänkyä, vastasyntyneen "sänky", hoitotaso ja wc. Parasta perhehuoneessa olisi oma rauha, parempi mahdollisuus nukkua ja tietenkin oma mies vierellä. Harmi kyllä perhehuoneet ovat kovin haluttuja eikä niitä kaikille aina riitä, mutta toivotaan parasta! TV:tä me ei edes tarvittaisi sillä sähköisen viihteen osuuden hoitaisi tarvittaessa iPad mini ja kännykät. Luultavasti kuitenkin tuijotettaisiin pientä ja yritettäisiin välillä laskea lampaita. Valitettavasti osastolla ei ollut omille eväille jääkaappia, eli pelkillä sairaalaruoilla mentäisiin. Itse huolehdin lähinnä siitä, saanko varmasti laktoositonta jogurttia :) Se kun menee kylmänä helposti alas ja on hyvä välipala aamuin illoin. Kaikkea sitä oikeasti tuleekin mieleen, en tiedä voisiko tämä ajatus vähempää kiinnostaa sitten itse tilanteessa!

Viihtyvyyden puolesta enemmänkin huolettaa synnytyssalin puoli, sillä täysin valaistussa pelottavassa sairaalaympäristössä voi olla vaikeaa rentoutua ja olla pelkäämättä. Toivon, että valot saataisiin mahdollisimman himmeälle ja huone mahdollisimman turvallisen ja kotoisan oloiseksi. Pelko ja jännittäminen kun voivat ihan oikeasti vaikuttaa synnytyksen kulkuun hidastamalla sitä ja estämällä kehon "omien kipulääkkeiden" toimimisen. Henkilökunnan puolesta en ole jännittynyt, uskon että hoito on hyvää ja apua saa kun sitä tarvitsee. Mieskin rauhoittui käynnistä, hän kun on jännittänyt kovasti miten voisi minua auttaa ja mitä tehdä. Miten voisi hieroa tai helpottaa oloani. Mutta hänellekin tuli sellainen olo, että henkilökunta kyllä auttaa. Näyttää vaikkapa akupainantapisteitä ja ohjeistaa kuinka käydä lämmittämässä lämpögeelipussia. Läsnäolo ja tarvittaessa rauhoittava ja kipua helpottava kosketus riittävät varmastikin oikein hyvin! Niin ja tsemppaus sekä rauhallisuus. Paniikissa oleva puoliso ei ehkä hirveästi auta :)

Ei tässä enää oikein muu jännitä kuin se, ettei kukaan muu voi hoitaa itse synnytystä puolestani! Se mun pitää pystyä hoitamaan ihan itse. Et jos nyt pienen APUA sanoisi kuitenkin :) Mutta nyt taitaa olla aika käydä näitä synnytysasioita miehen kanssa läpi ennen kuin isä tulee yöksi. Käväisi päivällä, meni veljeni luokse käymään ja tulee vielä meille yöksi. Pikavisiitti kestääkin siis huomiseen aamupäivään saakka, tosi hassua kun ollaan oltu aika vieraantuneita toisistamme aina eikä olla kumpikaan yövytty koskaan toistemme luona (viimeksi 15-vuotiaana olen asunut samassa talossa). Kerran-kaksi vuodessa ollaan toki nähty, joskus lähetelty tekstiviestejä. Mutta nyt isi toi hirvenlihaa, jotta saadaan varmasti Jouluksi kunnon paisti ja olipa se ostanut meille söpöjä vauvanvaatteitakin (siis sellainen juro metsänmies!) ja tietty vaaleanpunaisena ja osoitti vielä että "katso miten söpöt pienet taskutkin siinä on". Vähänkö ihmiset pehmenee jo vauvan ajatuksesta!!

Katsotaan miten tässä käypi.. ja milloin!

<3 Eerika & Epeliina (rv 35+2)

Linkkejä aiheeseen:

HUS Vauvamatkalla - Pohdittavaa synnytyksestä

Bebesinfo - synnytystoivelista

Huvitutti - esimerkki synnytystoivelistasta

Aktiivinen synnytys ry - tietoa aktiivisesta synnytyksestä

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija2 (Ei varmistettu)

Olipa kiva lukea vertaiskokemuksia!

Mekin kävimme eilen tutustumassa Jorviin. Samanalaiset fiilikset jäi. Synnytyosaston puolella tosin, sellaisessa ikkunattomassa pienessä synnytyshuoneessa kätilöä kuunnellessa viiden muun pariskunnan kanssa, alkoi nousta pieni paniikki, että oho, kohta sitä täällä ollaan ja melkeinpä tuli fyysisesti hieman paha olo, vaikka kätilö ihanasti ja rauhallisesti kaiken selitti. Yläkerrassa päiväsalissa mieli sitten jo rauhoittui levolliseksi ja luottavaisin mielin siellä sitten ollaan. Jos ei saada perhehuonetta, niin eipä sille mitään mahda, mutta toiveissa se on toki kuitenkin. Ymmärsin, että joulunaika tulee olemaan hieman rauhallisempaa synnytysten määrien suhteen, joten hieman parempi todennäköisyys perhehuoneeseen voi olla silloin kuin joskus keväällä.

Vaikka muakin alkaa jo ärsyttää lausahdus "Nauti nyt, kun vielä ehdit", niin yritetään kuitenkin, vaikka mieli ja keho olisi jo kovin malttamaton. Siispä kirja käteen ja sohvalle. Mahdollisimman rentoja päiviä siis sinnekin!

Eerika
Bättre liv

Kiva että sinnekin jäi hyvät fiilikset Jorvista :) Välillä on kyllä vähän hankalaa tämä nautiskelu väsymyksen, kipujen ja kolotuksen kanssa neljän seinän sisällä, mutta onneksi on niitä ihaniakin hetkiä! Tänään pitäisi mennä kampaajalle, toivottavasti selviän sieltä omin avuin poiskin! Seuraavaa aikaa on muuten hieman vaikeaa tällä kertaa varata, ei ole sitten mitään hajua milloin sinne pääsisin ja päiväsaikaan ei varmaan vauvan kanssa kampaajalle juuri mennä! Entä jos en pysty sit heti istumaankaan? Ehkä joku ilta- tai viikonloppuaika siis parin kk päähän ja mies sit messiin kävelyttämään vaunuja :D

Rentoja päiviä myös sinne ja tsemppiä ilmeisesti viimeisiin viikkoihin! 

Vau mikä vauva!

"Epiduraalista varoitettiin, että sen laiton jälkeen joutuu olemaan puolisen tuntia sängyllä makaamassa ja senkin jälkeen pysyy kiinni monitoreissa eli kovin vapaasti ei pääse liikkumaan."

Joutuu tai saa, musta nimenomaan oli ihana kun olin avautumissupistuksia kärvistellyt ties missä kiemurassa ja ympäriinsä tepastellen, niin epiduraalin jälkeen pysty vaan makaan rentona sängyllä ja lepään. Ihan itse asiassa sinne loppupuserrukseen saakka, eli mun kohdalla epiduraalin vaikutukset oli vaan positiivisia :)

Vau mikä vauva!

Ja se piti vielä sanoo, että toivottavasti saatte perhehuoneen! Tampereella ei oo ollenkaan, ja kyllä tuntu kurjalta olla heti yöt vauvan kanssa "yksin".

Eerika
Bättre liv

Epiduraalin kohdalla on mielestäni tosi hyvä kertoa etukäteen, että se voi rajoittaa liikkumista. Jos vaikka se makuuasento tuntuukin pahemmalle kuin jokin muu niin vaihtoehtoja ei ainakaan siinä alussa ole. Mutta hyvä, että pakollinen lepotauko tuntui siellä vaan hyvälle :) Tampereella on kuulemma se potilashotelli, mihin voi myös synnyttäneet mennä jos kaikki on mennyt hyvin eikä ole mitään erityistä. Siellä on kuulemma kivat huoneet koko perheelle, jos sattuu sinne pääsemään. Mutta tylsää ettei osaston puolella ole perhehuoneita lainkaan!

Vau mikä vauva!

Joo totta, parempi tietysti infota etukäteen! Tarkotin vaan sitä, että välttämättä se makuuasento ei oo "joutumista", jos sitä perustellen epiduraali on esitetty jotenkin negatiivisena ja vältettävänä juttuna.

Ite luin kans just tosta hotellista, tosi hieno homma! Se on alkanut nyt viime kesänä, melkein tuli jo kateus kun ite synnytin aiemmin ja tod.näk oltas oltu just niitä jotka sinne ois päässy (vaatii siis ilman ongelmia sujuneen synnytyksen, täysiaikasen terveen vauvan ja kunnossa olevan äidin) :D mut toisaalta, ei mulla oo mitään sairaalakammoo ja me päästiin kotiin jo suht aikasin, synnytysyö ja toinen yö, eli eipä se sellanen pahemmin harmiteltava asia jälkikäteen oo :)

Eerika
Bättre liv

Ehkä tuossa oli mukana myös omaa ajatustani siitä, että haluaisin voida olla sellaisissa asennoissa synnytyksessäni joissa oloni olisi mahdollisimman hyvä. Pakollinen paikallaanolo ja liikkumisen rajoittuminen eivät omaan korvaani kuulostaneet kovin hyvälle :) Synnytyksen etenemisen kannalta myöskin sellainen asento, missä painovoimaa käytetään hyväksi (lantio alempana kuin yläkroppa) ovat keholle hyviä ja edistävät synnytystä. Mutta ilmeisesti piuhoista huolimatta asentoa pääsisi tuon puolen tunnin jälkeen vaihtamaan eli ihan sänkyyn sidottuna ei tarvitsisi olla jos ei halua :)

Ja meillä tosiaan juuri läheiset synnyttivät Tampereella ja pääsivät toisena yönä sinne potilashotelliin, mistä pitivät kyllä kovasti! Apuahan sinne ei saa yhtä helposti kuin osastolle, eli pitää olla itse aktiivinen jos jotain tarvitsee, mutta oli kuulemma tosi mukavaa olla siellä koko perheenä ja tilat olivat kuulemma tosi mukavat eivätkä lainkaan sairaalamaiset (näin jonkun kuvankin, aivan kuin hotellissa..). Mut hyvä että tällainenkin vaihtoehto nyt löytyy, kerran niitä perhehuoneita ei siellä ole!

Torey
Näissä neliöissä

Perhehuone olisi ihana! Mun mielestä oli kamalaa olla kolme yötä (tyttö kun syntyi 22.24) "yksin". Oli ihanaa olla vauvassa kiinni koko ajan, mutta esim. suihkun ja vessan ajaksi olisi mielellään jättänyt lapsen isänsä kanssa, eikä yksin sänkyyn.

Kovan ikävän lisäksi olisi perhehuone kelvannut myös hapankorppuja rouskuttavan naapurin takia. Kun heräät keskellä yötä sns takia kun toinen narskuttaa tai toisen lapsi meinaa huudollaan herättää sinun lapsesi, teki hormooneissa mieli huutaa. :D

Torey
Näissä neliöissä

*sen takia

Eerika
Bättre liv

Voi ei, hapankorppuja rouskuttava naapuri! En ole koskaan sairaalassa ollut, joten en osaa yhtään ajatella miten saisin siellä nukuttua, varsinkin jos vieressä olisi muita ja kuuluisi kaikenlaisia ääniä. Kuulemma isä saa olla kaikki päivät osastolla mukana, vaikka perhehuonetta ei saisikaan, yöt vaan pitäisi käydä kotona nukkumassa. Eli mulloin kuin öisin saisi kuitenkin pitää miehen siinä vierellä <3 Mutta perhehuone olisi kyllä kovasti toiveissa, kumpa niitä olisi sairaaloissa enemmänkin! Varmastikin vaikuttaisi suotuisasti niin äidin kuin vauvankin toipumiseen alkutaipaleella.

Tuulia9 (Ei varmistettu)

Tässä akupisteitä harjoiteltavaksi miehen kanssa: http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html

Tsemppiä matkaan, itsekin vielä matkalla!

Eerika
Bättre liv

Jes, kiitos! Osaa ei näköjään uskalla edes kokeilla vielä raskausaikana, mutta pitää käydä näitä läpi niin ovat edes vähän tuttuja sitten! Kätilöt osaavat varmasti myös auttaa ja onneksi siellä on akupunktiokoulutuksen saaneita jos siitäkin olisi apua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jurot veljet &lt;3
Sun ajatuksia on kiva lukea, ja ne suorastaan inspiroivat mua. Oma synnytys häämöttää vasta n. neljän kuukauden päässä, mutta jos aika menee yhtä nopeasti kuin alkuraskaudessa, sehän on ihan kohta. Iik!

Eerika
Bättre liv

Voi hitsi, sittenhän ehdit lukea myös miten meidän oikein käy tuolla synnytyksessä ja sen jälkeen ennen kuin siellä tositoimet koittaa. Toivottavasti siitä tulee onnentäyteistä luettavaa :) Iloa raskauteen!

Mmmm (Ei varmistettu)

Keväisiä kokemuksia Jorvista: Perhehuonetta ei saatu, yhden kerran vein vauvan kansliaan tädeille kun piti päästä suihkuun eikä mies ollut vielä paikalla. Kaikki meidän kohdalle osuneet kätilöt ja hoitajat oli ihania, naapurin kohdalle kuului sattuneen yksi hieman täpäkämpi tapaus, siinäkin taisi kyllä olla kyse enimmäkseen nuoren vastavalmistuneen virkaintoisuudesta;) Yhtenä yönä keinuteltiin vauvan kanssa päiväsalin kiikkutuolissa kun naapurin vauva piti meitäkin hereillä. Jääkaapissa oli laktoositonta jugua :)

Mmmm (Ei varmistettu)

Niin ja epiduraali oli ihana, kuten ylläkin kommentoitiin sen saamisen jälkeen todellakin teki vaan mieli kölliä paikoillaan ja höpötellä miehen kanssa, kun sitä ennen oli hetken jos toisenkin mykkänä kärvistellyt pystyssä.

Eerika
Bättre liv

Ja hyvä kuulla epiduraalista hyviä ajatuksia, vaikuttiko epiduraali sinulla synnytyksen etenemiseen? Hidastiko, vaikuttiko pienen sydänääniin, lisäsikö tarvetta nopeuttaa synnytystä tms? Vai oliko vain kaivattu rauhoittumisen hetki ennen ponnistusvaihetta?

Mmmm (Ei varmistettu)

Mun synnytys jouduttiin käynnistämään kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla, kun lapsivedet oli alkaneet mennä jo 1,5 vrk sitten eikä supistuksia kuulunut. No tuo oksitosiinimyrkky niitä sitten alkoikin tuottamaan, tauotta. Sorry tää on vähän pelottavan kuuloista, mutta voi kun mulle joku ois kertonut tuon etukäteen - luulin, että supistusten välissä on aina tauko :/ No joka tapauksessa avautumisvaiheessa huojuin reilun tunnin verran pystyssä, sitten sain epiduraalin ja ihanan tarpeellisen köllöttelyhetken. Kätilöopiskelija alkoi valmistella uutta epiduraaliannosta kun kivut taas yltyivät, mutta tilannetsek alakerrassa osoittikin, että ei tässä enää mitää lisälääkkeitä ehditä antaa, ponnistamaan vaan. 12 minuuttia ja kymmenen pisteen vauva oli rinnalla, eli eipä tuo epiduraali ainakaan hidastanut avautumista eikä vahingoittanut pientä :)

Eerika
Bättre liv

Ah, olenkin kuullut, että oksitosiini voi aiheuttaa niin kovia supistuksia ettei siinä tosiaan pysy kyydissä. Joskus luonnollisetkin supistukset voivat ilmeisesti tulla todella tiheillä väleillä, mutta se on harvinaisempaa. Mutta hyvä kuulla ettei epiduraali ainakaan hidastanut avautumista. Ilmeisesti jos kivut ovat kovat, voivat lihakset jännittyä ja hidastaa avautumista ja kipulääkitys taas auttaa rentoutumaan ja siten avittaa avautumisessa. Mutta kuulostaa kuitenkin siltä, että synnytys meni siellä kuitenkin loppupeleissä hyvin? 

Raissi
RetroPrinsessa

Mulla reagoi keho todella rajusti pieneenkin oksitosiinimäärään. Kipu on niin infernaalista, että taju lähtee. Avautumisvaihe 3 sentisä 10 senttiin kesti viimeksi alle 20 minuuttia, mutta se olikin yhtä helvettiä suoraan sanottuna.

Ekassa synnytyksessä en ehtinyt saada epiduraalia ja toisessa synnytyksessä huusin sitä kurkku suorana, mutta sen laittaminen ei onnistunut kovan turvotuksen vuoksi...

Minulla molemmat synnytykset ovat tuntuneet hetkittäiseltä kidutuskuolemalta. Harvemmille kuitenkaan synnytykset ovat niin helvettiä kuin minulle.

Suurin osa naisista kokee synnytyksen lähes miellyttävänä kokemuksena. Ei sitä kannata etukäteen pelätä, koska ei voi tietää miten kivulias tai kivuton juuri se oma synnytys on. Menee hyvät stressaamiset vielä hukkaan ;D

Mmmm (Ei varmistettu)

Hirveetä rytinää se oli, mutta tosiaan kaikki meni aivan erinomaisesti, ja aika kultasi synnytysmuistot pikapikaa:) Muistan kyllä salissa ihmetelleeni miehelle, miten ikinä olen tähän hommaan suostunut enkävarmastiikinäenää, mutta jo seuraaavana päivänä taisin olla eri mieltä ja enää en edes käsitä, miten sitä muka niin hirveänä pidin ;) Ja itse ainakin koin niin, että kaikki kivunlievitys edesauttaa kehoa rentoutumaan ja tekemään työnsä. Ja vaikka kuinka kamalaa hetkittäin olisi - ja nyt kliseevaroitus- niin lopputulos palkitsee :D Se tunne, kun ensimmäisenä yönä tuijotin mun iholla yökaavun alla nukkuvaa vauvaa &lt;3

Raissi
RetroPrinsessa

Se on kyllä tosiaan kaiken tuskan arvoista. Siksi naiset siihen varmaankin suostuu useammankin kerran elämässään <3

Eerika
Bättre liv

Hih, sitä on kyllä aina välillä tullut mietittyä että tuolla kadulla vastaantulevista niin hirmu moni on synnyttänyt ja useat vielä moneen otteeseen, joten kaipa siitä jotenkin selviää! Tai sit se on osaksi sitä, että se palkinto kultaa ne pahimmat kohdat :)

Vau mikä vauva!

Mun piti tähän vielä kirjottaa, että mulla meni ekasta annoksesta (sain kaks) epiduraalia aika tarkkaan kolme ja puoli tuntia tytön syntymään (koko synnytyksen kesto n. 9h). En tiedä onko se kauan vai ei, mut ainakaan missään vaiheessa mistään viivytyksistä tms ei mainittu. Epiduraalin vaikutusaikana taisin päinvastoin aueta eniten... mutta tietenkään näistä ei voi vetää johtopäätöksiä miten jollain muulla taas menee. Täältä muuten löytyy synnytyskertomus, jos tykkäät sellasia lueskella :) ei oo kauhutarina :D

Musta muuten tuntuu et kommentoin yhtämittaa sun postauksiin, mut sulla on niin jotenkin selkee ja keskusteleva tyyli, et on helppo tarttua ja kirjottaa :)

Eerika
Bättre liv

Hih, nää kommentithan on ihan parhautta! Pääsee keskustelemaan niistä ajatuksista mitä päästä pulppuaa ja vielä kaupan päälle saa aitoja kokemuksia siitä mitä se oikeasti voi olla. Että saa jatkaa kommentoimista :) Oonkin varmaan sun synnytyskertomuksen joskus lukenut, mutta pitääkin kerrata nyt kun ajatukset pyörii näin vahvasti päässä. Enää kuukausi laskettuun aikaan, baby on viikon päästä täysiaikainen!

Eerika
Bättre liv

Ihanan kuuloisia kokemuksia! Ja ei hitsi, tuo laktoositon jugu jääkaapissa pelastaa nyt kyllä mun päivän jos toisenkin, miten tällainen pieni ajatus voikin olla niin huojentava? ;) Kiitos!

Tahiti

Itselläni epiduraalista jäi vain hyvä kokemus ja auttoi koviin kipuihin -eikä sen laittokaan sattunut. Lisäksi seioin ponnistusvaiheen alun sängyn vieressä eli kylläne johdot ihan hyvin yltti ja sängynkorkeuskin saatiin nostettua/laskettua sopivaksi tilanteen mukaan. Ihania ja jännittäviä odotuspäiviä sinne :)

Eerika
Bättre liv

Jes, kiitos tästä! Sitä ei siis joutuisi olemaan aivan vaan yhdessä asennossa piuhoista huolimatta :) 

EWE
Familjen i frontmannahuset

Hei, Eerika :) en ole hetkeen mitään kirjoitellut, vaikka olenkin lukenut kuulumisiasi. Toivotetaan nyt vaikka aluksi onnea äitiysloman kunniaksi. :)

Edellisistä kommenteista ymmärsin, että olet menossa synnyttämään Jorviin? Itsellä ei ole sieltä synnytyskokemusta, mutta synnytyksen jälkeen minut ja poika siirrettiin sinne tilan puutteen takia Naistenklinikalta. Jouduimme molemmat olemaan tovin sairaalahoidossa, koska kummankaan tila ei riittänyt kotiuttamiseen heti synnytyksen jälkeen. Eli vietin Jorvin lapsivuodeosastolla (siellä ylimmässä kerroksessa) nelisen päivää viime syksynä. Ilman lasta tosin, koska poika joutui olemaan lastenosastolla toisessa rakennuksessa. Tästä huolimatta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa tuosta omasta osastostani. Henkilökunta oli mukavaa. Minua ehti hoitaa useampi kätilö, eikä yksikään heistä ollut epämiellyttävä. Ilmeisesti tuohon aikaan ei ollut mikään hirveä ryysis synnytysten osalta, sillä sain koko tuon sairaalassa oloajan olla yksin omassa kahden hengen huoneessa. Näin pystyin toipumiseni kannalta lepäämään ja nukkumaan riittävästi (käytin kylläkin korvatulppia, koska olen tosi, tosi herkkäuninen) :) Toivottavasti te saatte sen perhehuoneen, se antaa niin paljon omaa rauhaa.

On tosi harmillista, että olet supistelujen takia joutunut olemaan levossa ja rajoittamaan menemisiäsi. Onneksi teillä on kuitenkin kotona jo kaikki valmiina pikkuista varten. Me ei oltu yhtä onnekkaassa tilanteessa vuosi sitten, kun poika syntyi ennen aikojaan. Mulla kun oli tarkoitus laittaa, miehen avustuksella, kaikki lopullisesti valmiiksi ja kuntoon äitiyslomalla, mutta eihän se sitten toteutunut ollenkaan. Olin tuolloin jälkikäteen melko katkera, kun minulta vietiin ne reilut kuusi viimeistä viikkoa valmistautua kaikkeen. Kieltämättä se harmittaa vieläkin pikkasen aina ajoittain. Ehkä se johtuu mun vauvakuumeesta ja halusta olla taas raskaana. :)

Toivon sulle jaksamista ja kovasti tsemppiä viimeisiin viikkoihin. Ihan kohta se joulu on täällä, ja susta tulee vihdoin äiti. Paras joululahja ikinä :)

 

Eerika
Bättre liv

Kiitoskiitos :) Jorviin ollaan siis menossa (ellei jokin kohtalonoikku meitä muualle johdata, mutta näin olisi tarkoitus). Hienoa kuulla lisää hyviä kokemuksia osastolta! Meille tuo kyllä mielenrauhaa, että kaikki on valmiina jo nyt, aiemmin oli myös enemmän intoa ja energiaa touhata ja valmistella, joten tosi hyvä oli käyttää se silloin hyödyksi! Nyt tämä pakolla kölliminen ja oudot mielenliikkeet ovat vähän laimentaneet sitä intoa. Jotenkin sitä kai pitäisi saada tämä pääkoppakin valmiiksi pienen tuloon :) Mutta kaipa kaikki menee kuitenkin ihan hyvin, vaikkei elämä aina toiveiden ja suunnitelmien mukaan menisikään! 

Iloa sinne Joulun odotukseen!

Nanna.. (Ei varmistettu)

Jorvi on mahti paikka synnyttää. Onnea! Sieltä löytyy ihania kätilöitä ja hyvällä tavalla erilaisia. Yksi antaa akunastat korviin, vyöhyketerapoi synnytyksen käyntiin ja hoitaa ponnistuksen ammeessa. Toinen laittaa aikaisin epiduraalin, koko arsenaalin eikä turhaan mussuta, sössötä ja kysele (moni synnyttäjä arvostaa myös tällaisia kätilöitä!).

Jorvissa ammehuone ei ole edes päivittäisessä käytössä, joten sen saaminen itselleen on hyvin todennäköistä. Useammat synnyttäjät viihtyvät siellä avautumisvaiheessa tunnin tai pari - harvempi synnyttää veteen, mutta Jorvissa moni kätilö hoitaa myös vesisynnytyksiä &lt;3

Epiduraalissa on hyvät ja huonot puolensa. On ihan hyvä tutustua siihen etukäteen. Moni puudutuksen ottaa ja on siihen tyytyväinen. Erttäin tyytyväinen. Sitä ei käy kieltäminen :) Haittavaikutuksia on ja minusta niistä on aina synnytäjälle hyvä kertoa, vaikka moni kokee sen liioitteluna tai epiduraalin mustamaalaamisena.

Epiduraali voi hidastaa synnytystä. Ensisynnyttäjällä se on harvemmin muutenkaan kovin rivakkaa puuhaa. Puudutus sitoo makuuasentoon joksikin aikaa. Puudutus altistaa sikiön virhetarjonnalle ja toimenpidesynnytykselle (sektio, imukuppi, pihtisynnytys). Epiduraalin laittaminen ei aina onnistu. Sitä ei siis kannata pitää itsestäänselvyytenä, vaikka sen lähes aina halutessaan saa. Lähes aina epiduraalin laiton jälkeen aloitetaan oksitosiinitippa. Jos siis toivoo luomua, mutta päätyy epiduraaliin, niin sen mukana voi tulla muitakin hoitoja. Nämä haittavaikutukset harvemmin ketään enää kipeässä tilanteessa estävät epiduraalia/spinaalia ottamasta. Hyvin vakavat haittavaikutukset taas ovat erittäin erittäin harvinaisia. Fysiologisen ja luonnollisesti jouhevimman ja riskittömimmän synnytyksen kannalta epiduraali ja synteettinen oksitosiini eivät ole missään nimessä kannattavia, mutta hallitsemattomalla kivulla tai hysteerisellä synnytäjälläkään ei pitkälle pötkitä.

Moni synnyttäjä on hyvin tyytyväinen puudutukseen. Se antaa useimmille kaivatun lepotauon pitkässä synnytyksessä. Jorvissa annetaan myös paljon pudendaalipuudutuksia ennen ponnistuvaihetta. Suosittelen. Huomattavasti vähemän invasiivinen. Voi ottaa epiduraalin lisäksi!!

Hyvä synnytyskokemus on monen tekijän summa. Puudutettu tai ei, aktiivinen voi aina olla. Ottakaa selvää ja kyselkää hoitavalta kätilöltä. Lempeää ja ymmärtävää porukkaa.
Luota itseesi ja kroppaasi. Naisen keho on tehty synnyttämään. Uskon puute iskee kaikkiin. Se kuuluu asiaan. Sinut tsempataan eteenpäin. Synnytys on mieletön ja mahtava kokemus. Täysin kivutonta siitä ei millään saa, mutta elossa siitä selviää. Jos matkaan tulee mutkiat ja suunnitelmat muuttuvat niin pidä mieli avoinna. Tärkeintä on pieni lapsi ja sinun terveytesi.

Suuri onnentoivotus ihanalle ja kamalalle matkalle. Olet hyvissä käsissä.

T. Kätilö

Eerika
Bättre liv

Oi, kiitos tästä tosi kattavasta kommentista ja tietopaketista. Tästä on varmasti apua monelle muullekin!

Toivon, että pystyisin itse pysymään rauhallisena ja rentona kaiken keskellä ja kuuntelemaan omaa kroppaani, keskittymään omaan olooni, hengitykseeni ja ottamaan asiat vastaan niin kuin ne tulevat. Pahinta olisi, että hätääntyisin, panikoisin ja pelkäisin. Sillä haluaisinkin mahdollisimman rauhallisen ja kotoisan ilmapiirin synnytyssaliin, luottamuksellisen ja hyvän kontaktin hoitavaan kätilöön ja sellaisen olon että tämä on minun synnytykseni ja minulle kerrotaan missä mennään eikä tehdä toimenpiteitä tai tutkimuksia ennen kuin minulle on kerrottu mitä on tulossa (ellei tietty hengestä ole kyse, milloin on toimittava nopeasti, silloinkin mielellään kerrotaan mitä tapahtuu). Tärkeää oliskin turvallinen olo läpi synnytyksen :)

Kiitos vielä sinulle :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tutkimuksen valossa epiduraalin yhteys sektioon päätymisen kannalta on kiistanalainen. Vanhemmissa tutkimuksissa tämä on huomattu, mutta näissä tutkimusasetelma on ollut virheille altis. Uudemmissa, prospektiivissa ja satunnaistetuissa tutkimuksissa yhteyttä ei ole havaittu. Sekoittavana tekijänä toimii mm. se, että virhetarjonta saattaa aiheuttaa voimakkaampia kipuja ja aiemmin kuin normaali tarjonta.

T. anestesialääkäri

Inka S. (Ei varmistettu)

Mä olin kans ajatellut hyvin aktiivista synnytystä, että käyttäisin just jumppapalloa ja venyttelisin ym liikkuisin paljon. Oikeasti meni sitten niin että kun tyttö syntyi klo 13 aikaan, olin ollut hetken torkkuja lukuunottamatta nukkumatta 52 tuntia. Synnytys meni rättiväsyneenä sängyssä maaten ja epiduraalin ansiosta sain nukuttua hetken ennen ponnistusta. Tietenkään synnytyksen jälkeenkään en saanut nukuttua sairaalassa kuin tunnin pari yössä. Olin kuin elävä kuollut kun tultiin kotiin. Parempia kokemuksia sulle siis :) vaikka synnytys itsessään olikin ihan kiva kokemus.

Eerika
Bättre liv

Oon kyllä vähän pelännyt kuinka väsyneenä tulenkaan synnyttämään kun hyvät unet on nytkin olleet harvassa.. Toivotaan kuitenkin parasta, se on sit vaan mentävä tilanteen mukaan vaikka kuin harmittais! Toivottavasti unensaanti on ollut nousujohteista tuon kokemuksen jälkeen. 

Kommentoi

Ladataan...