Takaisin arjessa

Ladataan...
Bättre liv

Sisustuslehtiä kampaajalla, oikealla sivulla on yhden blogaajan koti.

Takaisin töissä, apuva! Ensimmäinen päivä oli täynnä ihmettelyä, kuten loman jälkeen aina. Saikun syystä kyselevät kyselivät niin ympäripyöreästi, että vastaamisen pystyi väistämään. Jossain vaiheessa juteltiin läheisen työkaverin kanssa kahdestaan elämästä ja kaikesta. Päätin kertoa hänelle keskenmenosta, jotenkin helpotti kun pystyi edes jollekin kertomaan totuuden, sellaiselle kenen kanssa oikeasti puhuu läheisesti asioista. Otti asian ihanan hyvin, pahoitteli, ymmärsi, ei lässyttänyt eikä neuvonut. Tosin ehkä tuli vähän yllätyksenä, että oltiin edes haluttu tulla raskaaksi jo nyt. Olen pitänyt yllä "ehkä sitten joskus" hämäystä, ei sitä halua kaikkien tietävän mitä haluaa.

Iltapäivällä lähin esimieheni tuli luokseni ja pyysi juttelemaan. Mentiin kahdestaan huoneeseen ja istuttiin alas. Hän kysyi, olenko varmasti kunnossa. Sanoi, että tiedänhän ettei minun ole pakko kertoa sairaslomani syytä, mutta hän vaan haluaisi tietää onko kaikki ihan ok. Ettei sairaslomani syy vaan liittyisi työpaikan ongelmiin?  No, mietin hetken ja ajattelin kertoa kuitenkin totuuden, vaikka meillä on ongelmamme ollut. Hän oli niin pahoillaan ja sanoi moneen otteeseen, että minun tulisi huolehtia että jaksan. Jos milloinkaan tuntuu sille ettei jaksa niin sanon vaan ja voin lähteä kotiin. Antoi vielä halinkin! Ihmeellistä miten paljon ihmiset lopulta välittävät. Jäi vähän raskas olo tosin, yritän olla ajattelematta näitä töissä. Pitää työasiat työasioina ja henkilökohtaiset henkilökohtaisina. Avautuminen kuitenkin aina herkistää hetkeksi.

Muuten elämä töissä jatkuu kuten ennenkin, yritän tehdä miljoonaa asiaa yhtä aikaa enkä saa juuri mitään aikaiseksi. Kiirehdin aamulla viimetingassa töihin ja lähden kuitenkin ajoisa. Ahdistun kun tiedän liukumien liukuvan hiljalleen miinusten puolelle tätä menoa. Väsyn herkemmin kuin ennen, enkä tiedä mitä merkitystä millään on. Mutta onneksi on ihania työkavereita. Ja illalla voi vaikka lähteä pyöräilemään miehen kanssa meren rantoja ja tuulettamaan mieltä maailman parhaaseen terapiaan; lenkille. Kävellen, juosten, pyörällä. Parasta on päästä liikkeelle, katsoa ulapalle ja nuuhkia tuulta. 

Tänään, aivan loistavan aurinkoisena päivänä, menin suoraan töistä kampaajalle. Olin paljastanut raskauteni myöskin raskaana olevalle kampaajalleni joten nyt oli paljastettava mahansa kanssa häärivälle kampaajalleni myös keskenmeno. Hän kertoi myös kokemastaan keskenmenostaan ja ihmettelimme yhdessä miten terveydenhuolto voi jättää ihmisen siinä tilanteessa niin yksin. Vielä ilman minkäänlaista jälkitarkastusta. Hän kertoi tulleensa heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen uudelleen raskaaksi ja saaneensa siitä poikansa. Toivoi, että saamme pian hyviä uutisia. Tuli vähän outo olo, että apua, entä jos olenkin pian taas raskaana? Siihen suhtautuisi varmasti ihan eri tavalla kuin aiemmin. Alkuraskaus olisi jo tuttua, kiellettyjen ruokien lista takaraivossa ja lääkäriaseman numero pikavalinnassa. Mutta pelot voivat olla pahemmat ja keskenmeno tulla varmasti mieleen vielä monenmonta kertaa. Tein sen päätöksen, että katsotaan miten tässä pelissä käy. Eli kaikki ehkäisyyn viittaavakin on jätetty pois ja katsotaan milloin seuraavan kerran natsaa. Nyt siis jännitetään, että milloin se tapahtuu, milloin pitää mennä apteekkiin ostamaan raskaustestejä kuin salaa?

Ihana kävelylenkki, safkaa ja leffa. Pienet suloiset koirat nukkuu ihan vieressä. Näitä hetkiä mahtuu onneksi arkeenkin. Josko minä näillä jaksan?

peeäs. Jos oli sekava postaus, se johtuu vain arkiväsymyksestä ja sohvan vetovoimasta. Nyt unta nuppiin!

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...