Talviset viimehetket

Bättre liv

Huh mikä viikonloppu! Fiilis on parantunut huomattavasti, mutta juu, silti vähän pelottaa ja jännittää. On ehditty ihmetellä Itsenäisyyspäivää, miehen veljenpoika on saanut nimensä, on siivottu, tehty monenmoista herkkuruokaa, laitettu jouluvalot parvekkeelle, ulkoiltu koirien kanssa, saatu joulutähti ikkunaan, valkoinen liina pöydälle, joulukoristeita maljakkoon, pidetty tuoreiden ja tulevien mammojen pienimuotoiset pikkujoulut sekä tarjoiltu herkullista brunssia appivanhemmille ja miehen veljelle. On halittu ja pusittu, pidetty toisiamme lähellä, katsotu leffaa, availtu Lego-joulukalenterin luukkuja, pohdittu pienen nimen kirjoitusasua, huolestuttu siitä miten koirat tulee keskenään toimeen, saatu hoitopisteen seinälokerikko paikoilleen, lisätty heijastinteippiä vaunujen runkoon ja juteltu vähän vauvajuttuja. (Toim. huom. suurimman osan touhotuksista on toki tehnyt mies, minä olen ollut hengessä mukana ja pikkuapurina voinnin mukaan.)

Olen jutellut vauvalle, että "milloin meinasit muuten olla sieltä sitten tulossa?" ja kuumassa suihkussa nautiskellessani "tänne äiti sitten tulee sun kanssa kun meinaat olla tulossa, että voidaan rentoutua molemmat". Laitoin myös miehen lupaamaan, että muistaa sitten synnytyksen aikana mahdollisen paniikin iskiessä sanoa minulle, että "se on vaan meidän Epeliina joka on tulossa meidän luokse, ei mitään hätää". Yritän jotenkin saada siirrettyä ajatukset itse synnytyksen tapahtumien miettimisestä meidän pieneen, jotta tunnetila vaihtuisi pelosta hellään huolenpitoon. Paino sanalla yritän!

On ollut ihanaa, että olen pystynyt vähän käymään ulkonakin. En mitään pitkiä reissuja, mutta pienikin happihyppely tekee ihan superhyvää! Täällä etelässäkin on nähty hieman valkoisia hippuja maassa ja pikkupakkasta joiden mukana talvinen ja jouluinen fiilis tulevatkin paljon helpommin kuin syksyisessä pimeydessä ja kosteudessa. Kirjoitin jopa kaksi joulukorttia valmiiksi (toivottavasti saadaan ne vielä lähetettyäkin..). Saas nähdä, ehkä näitä joulukoristeita tuijottelemalla saan hoidettua joululahjatkin pois päiväjärjestyksestä, en osaa jotenkin olla ajattelematta niitä. Olen näköjään just tällainen todo-listojen yliviivausta kaipaava tyyppi, joka ei vaan voi jättää asioita tekemättä.. mutta kyllä mä vähän meinasin silti tämän Joulun alla oikaista ja päästä helpommalla. Eli klikklik verkkokaupat ja tsek tsek todo-lista! Kumpa aivot vielä osaisivat jotenkin toimia, niin että saisin päätettyä että mitä klikklik.

Tänä aamuna heräsin soittoon äitiyspolilta. Neuvolasta laitettu lähete pelkopolille oli tullut käsittelyyn ja sainkin ajan jo keskiviikolle. Tämän tarkoittaa samana päivänä olevan neuvola-ajan siirtoa/perumista, kuulemma samat perusjutut voidaan katsoa samalla siellä eli se on vaan neuvolan tädistä kiinni käynkö tällä viikolla vielä hänenkin luonaan vai menenkö sitten vasta ensi viikolla (jos Bebe ei tahdo tulla sitä ennen). Lähettävät minulle ykköspostissa tulemaan jonkun lappusen (mitä ei ollut sähköisessä muodossa, krääh), mikä toivottavasti ehtii perille huomenna. Sitten pitäisikin osata lääkärin kanssa jutella, että mikähän minua siinä synnytyksessä niin pelottaa. No ööö, se synnytys? Tosi typerä olo, mitäköhän osaan siellä sanoa? Ja vielä enemmän mietin, että mitä ihmettä se lääkäri voisi sanoa, mikä vähentäisi näitä pelkoja? Faktoja minulla kun on jo tiedossa. Tosin tekevät ilmeisesti myös ultralla tutkimuksen, joten on sinänsä ihan huojentavaa saada lisätietoa pienen koosta ja asennosta sekä kohdunkaulan tilanteesta. 

No nyt heijastaa kuten kuvasta näkyy! Kaikki alumiiniset kohdat rungosta on teipattu saman värisellä heijastinteipillä, siistin näköinen eikä jää liikenteessä huomaamatta.

Äidiltä kysyin vielä kerran (aiemmat vastaukset jo unohtaneena), milloin me kaikki oltiinkaan synnytty. Kuulemma vain nuorempi siskoni oli syntynyt päivän lasketun ajan jälkeen, kaikki muut olimme ehtineet juuri ennen laskettua aikaa (päivän-pari ennen). Olisikohan meilläkin toivoa, että pieni tulisi ennen Joulua? Jostain syystä mielessäni pyörii, että pieni tulisi 20.12. (eli 2 päivää ennen laskettua aikaa), enkä tiedä yhtään miksi. Ehkä se on vaan toiveajattelua. Kuka siitä tietää, vaikka tulisi kaksi viikkoa jälkeenkin..

Joka tapauksessa koko homma alkaa olemaan pelottavan lähellä, toisaalta haluaisi sen olevan jo ohi jottei tarvitsisi pelätä ja jännittää, toisaalta haluaisi vielä jokusen hetken lisää aikaa. Mutta mihin? Montako kertaa tässä enää jaksaa käydä kaverin tai tutun kanssa kahvilla tai pukea vaivalloisesti ulkoiluvaatteita päälleen? Kaikki vauvan jututkin ovat valmiina jo aikoja sitten pedattua petiä ja pyykattuja ja viikattuja vaatteita myöten. Yritän viimeistään pelkopolin käynnin seurauksena saada kirjoitettua synnytystoivelistaani muutakin kuin otsikon. Ensi vuoden uuden verokortin voisi myöskin tilata kuun puolivälistä alkaen. Ja ainahan tässä voi fiilistellä viimeisiä hetkiä tätä raskausmahaa ja pienen liikkeitä. Kaikkea tätä ihmeellistä mitä onkaan saanut kokea. Yksi ihme tämä raskaus, miten tätä onkin jo valmiiksi ikävä. En haluaisi luopua tästä! Ja silti olo jättimasun kanssa alkaa olemaan jo hieman tukala.

Aurinko paistaa ja pakkanen kipristää vielä ennen loppuviikon lauhoja kelejä. Maassakin on vielä jäätä ja jokunen lumihippu. Tänään käyn autohyppelyllä hakemassa TENS-laitteen lainaan ja ihmettelen hetken sitä. Ehkä ulkoilen koirien kanssa sen jälkeen niin tulee tämä päivän pieni valoisa hetki hyödynnettyä mahdollisimman hyvin. Pimeää iltaa kun onkin sitten ihan reilusti taas tiedossa, tänään vielä tylsästi yksikseen kun mies on harrastuksissaan. Mutta onneksi on jo nuo jouluvalot!

Terkkuja masulta <3 Eerika & Epeliina (rv 38+1)

Share

Kommentit

Positiivista

Voi vitsi kun olen onnellinen teidän puolesta! Eipä mulla muuta tällä kertaa :)

Meillä on kans täällä houkuttelut masun läpi käynnissä jotta saataisiin pikkuinen ulos ennen joulua. ;) Ja miten hauska sattuma, me laitettiin miehen kanssa eilen meidän Bugaboihin heijastintarrat kiinni, nyt kyllä näkyy ja kelpaa rullailla!

Kiva että vointi sallii siellä pienet happihyppelyt, se auttaa jaksamaan. Tsemppiä ajan kuluttamiseen, se onkin tässä vaiheessa aika haastavaa kun ei millään malttais! Kyllä se odotus kohta palkitaan ja onni huipentuu. :)

Silkkitassu

Jänskättää! :) Muhun iski pelko vasta sitten kun supistukset alkoi kovenemaan kotona. Sairaalassa sit tuli sellanen levollinen olo et nyt voi ottaa rauhassa. :) 
17.12. on hyvä päivä syntyä. ;)

Nintin (Ei varmistettu)

Kylläpä nyt vaunut hienosti hohtelee pimeässä! :)

Odottavat tunnelmat on täälläkin. Kaikki on ihan valmista, vaikken itse taas yhtään usko, että vauveli tulee ennen joulua. Välillä meinaa mennä synkistelynkin puolellekin, kun yöt alkavat olla yhtä pyörimistä eikä nukkumisesta meinaa tulla mitään. Kysyin myös omalta äidiltäni tuosta syntymäajankohdasta ja meidän pesue on syntynyt melkein 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen. Siskon lapsetkin ovat tulleet "myöhässä", joten olen ihan varma, että tässä voi hyvinkin mennä vielä kolmisen viikkoa.

Epeliina taitaa keretä vielä hyvin ennen meidän Minityyppiä joulua viettämään. Minityyppi on niin ihastunut yksiöönsä, ettei osoita mitään intoa lähteä kohti maailmaa. Ei ole kaveri kiinnittynyt, hyörii ja muljaa menemään edelleen minkä kerkeää. :D

Nintin ja Supermyllääjä 39+0

Millla (Ei varmistettu)

Hei sattuipa sopivasti, voiko kysellä mistä heijastintarrat hankitte?:)

Eerika
Bättre liv

Ostettiin ihan apteekista (oli kassan vieressä)! Sieltä sai tosi hyvän väristä ja leveää teippiä mikä ei erottunut väriltään alumiinista. Myös Clas Ohlsonilla näytti olevan kapeampia teippejä, mutta ne oli eri värisiä (valkoista ja värillisiä). Teipin saa muuten myös laitettua vaatteisiin, kunhan muistaa sitten poistaa ennen pesua! Ainakin meidän aikuisten ulkoilutakit pestään harvoin, joten niihin ajateltiin myös laittaa kunnon teippaukset :)

Kommentoi