Tammikuun uusi arki

Bättre liv

Tammikuu iskeytyy siihen samaan sarjaan kuin syyskuukin, aloitetaan arki ihan uudella tarmolla lomien jälkeen. Harrastukset alkavat jälleen rullata ja tehdään uusia suunnitelmia. Aloitetaan uutta, jätetään taakse vanhaa. Meillä tähän vuodenvaihteeseen osui myös tytön kasvaminen kertaheitolla isommaksi. Joulun tienoilla kun tuli täyteen ensimmäinen vuosi, muutettiin omaan huoneeseen ja opittiin kävelemään. Arki tuollaisen touhutaaperon kanssa on aikasta erilaista kuin vielä syksyllä. Täällä on siis osteltu kenkiä ja katseltu valjasreppuja!

Kun viime keväänä vielä aloiteltiin ensimmäisiä harrastuksia, ollaan me nyt jo ihan konkareita uusien harrastusten aloittamisessa. Tähän mennessä ollaan käyty äiti-vauvajoogassa kahdessa eri paikassa, äiti-vauvatanssissa, vauvauinnissa sekä vauvasirkuksessa. (Note to self: näistä vauvaharrastuksista voisikin tehdä postauksen!) Nyt meillä alkoivatkin uudet harrastukset ja sana vauva jäi samantein pois. Me siis käydään taaperojumpassa touhuamassa kerran viikossa. Se onkin meidän ainoa säännöllinen harrastuksemme.

Lisäksi treffataan tuttuja äitejä ja lapsia, käydään puistossa, asukaspuistossa, avoimessa päiväkodissa ja erilaissa tapahtumissa. Lisäksi ilmoittauduimme kuukauden pituiselle taaperosirkuksen lyhytkurssille. Säännöllisten harrastusten lisäksi pääkaupunkiseudulta löytyykin hyvin erilaisia yksittäisiä tapahtumia missä pääsee leikkimään, musisoimaan, tanssimaan, teatteriin.. Itselleni tietyn arkirytmin lisäksi vaihtelu on poikaa joten mieluiten käydään vähän kokeilemassa kaikkea uutta.

Tammikuuhun on kuulunut myös neljä (!) uutta hammasta! Aamuyöt ovatkin olleet viimeaikoina hieman levottomampia. Samoin päivärytmi alkaa muuttumaan, välillä on vain yhden päiväunen päiviä, välillä taas itketään väsyneinä jo puoli yhdeltätoista.. Aamupäivisin ollaan yhä useammin ehditty touhuta jotain ennen ensimmäisiä päiväunia. Nälkäkin tulee touhatessa joten useamman imetyksen ja myöhäisen aamupalan lisäksi onkin lisättävä päivärytmiin lounas ennen päiväunia. Lisähaastetta äidille, sillä väsyneenä ruokailu on aina hieman haastavaa. Syömisessä menee muutenkin puolisen tuntia kun tyttö syö itse joten aikaakin on varattava. Ajattelinkin antaa helpommin mukana kulkevan välipalan kunnon lounaan sijaan silloin kun on enemmän touhua ja/tai ollaan menossa niin ei mene ihan mahdottomaksi. Unien jälkeen voikin sitten taas tankata.

Talvisina päivinä ollaan käyty lähipuistossa pulkkailemassa ja ollaan tutustuttu paremmin lähitalojen vanhempiin ja lapsiin. Oli jotenkin niin superidyllistä kuin lumentäyteisenä sunnuntaina vedettiin tyttö pulkalla leikkipuistoon, seisoskelin aidan toisella puolella koirien kanssa ja jutustelin naapuritalon perheen kanssa, tyttö kiiti isin kanssa pulkalla alas viereistä nyppylää ja kävi keinumassa kilvan naapurin tyttöjen kanssa. Viereisistä taloista löytyy useita 1-2-vuotiaita, joista aika harva kylläkin on enää kotihoidossa, mutta ainakin viikonloppuisin tuntuisi seuraa riittävän! Leikkipuistoelämä onkin nyt vasta alkamassa meidän kohdalla, loppukeväästä ollaan varmaan jo konkareita kun pienikin saa puistoilusta vähän enemmän irti. Kotipäivinä mennään kelin salliessa puistoon aamupäivällä, palataan kotiin evästämään ja parvekkeelle unille <3 Onneksi ei ihan heti tarvitse ulkoilla säällä kuin säällä, pian sekin on kai edessä..

Vaikka töihin paluuseen on vielä useampi kuukausi, on töihin paluu monesti mielessä. Tällä hetkellä se enemmänkin haamuilee ja kummittelee mielen perukoilla. Fiilis on tosi haikea kun vauvavuosi jää taakse ja pieni kasvaa. En voi käsittää että pian pikkuinen sanoo heihei ja jää päiväksi hoitoon! Taidan olla niitä äitejä jotka vaan haluaisivat halia pientä ja kieltää kasvamasta ;) Tosin nautin aivan vietävästi tytön uusista taidoista ja puuhista, en minä enää takapakkia haluaisi mennä! Haikeus on silti vaan niin suuri.

Olen myös puuhastellut yhtä pientä työprojektia minkä sain tutun kautta, viikon sisään tulee tehtyä parisenkymmentä tuntia duunia kotoa käsin. Viikonloppuna sain kohtuu rauhassa painaa hommia, mutta viikolla töiden ja arjen yhdistäminen on ollut vaikeampaa. Ei ihan hirveästi houkuta enää se niin ideaalilta tuntunut vaihtoehto, että yhdistäisin freelancer-hommia ja tytön kotihoidon! Realiteetit: päiväuniaikaan olisi muutakin tekemistä eikä iltaisin meinaa ehtiä ja jaksaa.

Olen siis onnellinen kun saan tämän homman viikon lopulla päätökseen ja vieläkin onnellisempi kuin jokunen euro kilahtaa tililleni ;) Ja pidän suuni kiinni kaikista hommista! Ellei sitten jotain tosi pientä tule vastaan minkä tekisi ihan helposti tässä ohessa.. (olen toivoton, tiedän!). Sain muuten elää kotitoimistolla kauhun hetkiä kun oma kone hajosi juuri kun olisi pitänyt alkaa hommiin. Sinne se meni huoltoon viikoksi-kahdeksi. Onneksi lähelläni on maallisia enkeleitä joten hommat hoituivat. Sain ystävältä koneen lainaan ja koneen huoltokin saattaa mennä valmistajan piikkiin. Ehkä koko duunin palkkio ei siis mene huoltolaskuun, fingers crossed!

Lisäksi tyttö oli tällä viikolla ensimmäistä kertaa kuntokeskuksen lapsiparkissa ja meillä meni niin hienosti että otetaan ihan tavaksi! Ei kuulemma olisi uskonut, että oli ihan ensimmäistä kertaa. Sinne se vaan meni leikkimään eikä taaksensa katsonut. Kävin tunnin treenin, pikasuihkun ja kiidin lapsiparkkiin. Siellä toinen ihastutti hoitajaa, äitejä ja lapsia. Hoitaja oli todella mukava ja tila myös. Mennessä oli vain yksi isompi lapsi piirrettyjen äärellä joten pieni sai hoitajan jakamattoman huomion. Hakiessani hoidossa oli yksi reilun puolen vuoden ikäinen vauva ja tulossa toinen alle puolivuotias. Isompi vauvoista itki lähes kokoajan ja meidän pieni toi hänelle palloa lohdutukseksi <3 Empaattinen pieni! Meinasi ihan sydän sulaa kun tyttö kävi myös moikkailemassa pienempää vauvaa sitterissä, silitteli ja heilutteli sitteriä.

Sinne se meinasi jäädä vaan leikkimään, mutta lähti kuitenkin kanssani ihan hyvillä mielin lelujen luota katselemaan kuntokeskuksen käytävien kylttejä ja moikkailemaan kaikille vastaantulijoille. Minä vaan sanon, että sydän sulaa tuon pienen kanssa. Mistä me ollaankin saatu noin ihana pieni! Äiti sai siis hyvän treenin ja on nyt aivan kipeänä kahvakuulailusta. En olisi sitten yhtään uskonut, pelkäsin aivan valtavasti että tyttö vaan itkee ja fiilistelin jo paskamutsifiiliksiä. Mutta siis ensi viikolla uudestaan! Käydään niin kauan kun homma on tytöstäkin kivaa <3

Aikamoista luksusta kyllä saada yhdellä maksulla treeni, suihku ja sauna sekä lapsenhoito. Olin kuin uudelleensyntynyt ja leijuin pilvissä lopun päivää! Lisäksi meitsillä on ohjelmassa yin-, hatha- ja ehkä pitkästä aikaa myös astanga-joogaa sekä kehonhuoltoa ja pilatesta. Kahvakuulailu ja muu lihastreeni tekee kyllä oikein hyvää pehmeämpien lajien ohella. Tavoitteena olisi saada tämän kevään aikana keho kondikseen jotta jaksan leikkiä, tehdä istumatyötä ja puuhastella ilman turhia kremppoja ja väsymystä. Aika paljon on vielä tehtävää jotta pääsisin raskautta edeltäneeseen kuntoon ja sen yli, mutta ainakin on kivaa tehdessä kun valitsee iloa tuovat lajit!

Katsotaan muuten saanko kännykällä lisättyä kuvia tähän postaukseen - lainakoneella kun ei ole kuvan kuvaa - mutta ehkä te jaksatte välillä lukea myös tekstiä tekstin perään?

Tammikuisin touhuterveisin,

Eerika & Epeliina (1-v taapero ja äiti)

 

Share

Kommentoi