Tänään ollaan kuin ei oltaiskaan

Ladataan...
Bättre liv

Tänään.

Halittiin ennen kun noustiin ylös sängystä. Tuli aiheeseen, sillä yöllä riideltiin väsyneenä eikä tiedetty enää miksi ollaan yhdessä kun ei olla enää omia itsejämme vaan pelkkiä kuoria jotka toimii kuin koneet.

Olin yöllä tajunnut, etten oikeastaan elä juuri nyt. Menen vain päivästä toiseen. Menetin sen elämän minkä olisin halunnut elää kun menetin pienen. En tiedä mitä välielämää tämä töihin ja suorittamiseen uppoutuminen oikein on.

Vatsakivut iskivät aamupalan jälkeen meikatessani, kivuilta en pystynyt jatkamaan, oli luovutettava ja siirryttävä sohvalle. Onneksi on kaksi karvaista ystävää, joista toinen nukkui peppu olkapäälläni. Väsymys oli tolkuton niin monen huonosti nukutun yön jälkeen.

Kivut eivät hellittäneet ja oli luovutettava, laitettava viestiä etten pääsekään tänään töihin ja soitettava työterveyteen aika. Haudutin pitkään kaurapuuroa ja sain sitä hieman syötyä.

Työterveydessä sairaanhoitaja suositteli tähystystä vatsaongelmieni takia, jotka ovat jatkuneet koko ikäni, ruokavaliolla olen saanut ne pysymään kohtuullisen hyvin aisoissa. Nyt stressi, väsymys ja sekalainen syöminen tosin ottivat voiton. En haluaisi millään mihinkään tähystykseen, eikö tässä voi olla ihan rauhassa vaivojensa kanssa ja diagnosoida itsensä miten huvittaa?

Takaisin kotiin. Astioita ja kattiloita pursuaa keittiössä. Koirankarvoja leijuu lattioilla. Pyykkikorit ovat täynnä. Viime viikolla hajosi pesukone ja pölynimuri, uskallanko koskea astianpesukoneeseen vai laukeaako sekin pian?

Pitikin tästä tulla tällainen päivä. Onneksi näin myös auringon, ihania muuttolintuja kaakattamassa taivaalla ja saan olla rakkaimpien karvapallojeni kanssa niin lähekkäin, että kaiken on vaan väistämättä muututtava paremmaksi. Lepään.

Share
Ladataan...

Kommentit

Uusia avauksia

Lepoa, toipumista ja koirantassuja lähellesi!

Kommentoi

Ladataan...