Terveiset lämmön keskeltä

Bättre liv

Kun on ollut eletystä kohta 35 vuodestaan noin 19 parisuhteessa joista viimeisimmät 2kk + 13,5 v + 4 v yhteen putkeen, ei sitä oikein osaa olla muuta. Tottakai olen tehnyt asioita myös yksin ja ystävien kanssa, mutta suurin osa asioista on tehty yhdessä. Käyty leffassa, syömässä, ostoksilla ja matkusteltu. Itseasiassa olen matkustellut vain entisen aviomieheni kanssa, en koskaan yksin tai ystävän kanssa. Pari reissua on tehty ystäväporukalla - pariskunnittain.

Että mitä tämä nyt oikein on, olen sinkkuna (!!) yh-mutsina (!!!) upeassa pariskuntaresortissa Thaimaassa ja jotenkin käyn pääni sisällä ne keskustelut siitä mennäänkö tuonne vai tänne, nyt vai kohta. En jaksa enää sanoa, että vain yksi pyyhe kun pyydän pyyhettä altaalle, otan sitten sen toisen aurinkotuolilla ja pyyhin toiseen itseni. Täällä tulee kyllä kyselyitä, että alone? Sitä on vaan että jepjep. Kumpa vaan tietäisit. 

Alun järjettömän tunnevyöryn, itkemisen, epätoivon ja väsymyksen jälkeen alan selättää pahinta ja alkaa nauttimaan lomasta. Samalla päässä pyörii kuinka tästä lomasta pitää nyt nauttia ja samalla kai jotenkin kasvaa ihmisenä, kadottaa stressi ja ahdistus, oppia olemaan ja matkustamaan yksin ja ties mitä muuta. Etten saisi katsoa resortissa liikkuvia pariskuntia ja tuntea alemmuutta kun en pystynyt pitämään avioliitostani kiinni, kuinka mieheni päästi minusta irti sanoen että näin on tosiaan parempi kaikille (ollen varmasti aivan oikeassa) ja kuinka uusi rakas ei vaan pystynyt tähän. Ja samalla on upeaa kuinka olemme ex-mieheni kanssa niin hyviä ystäviä ja toistemme tukiverkko vieläkin. Se paine olla väkisin rakastavaisia on kadonnut meidän väliltä, ollaan saatu omaa tilaa ja kaikkien on parempi olla ja hengittää. 

Koh Samui on aivan upea. Tämä resortti on aivan upea. Jos olisin varannut matkaa vain itselleni, olisin ottanut majoituksen lähempänä elämää ja palveluita, mutta on täällä ihanan rauhallista (ja upeaa, siistiä, ihanaa). Ei hälinää, vain allastasoilta tippuvan veden lotina, linnut, kallioihin iskeytyvät aallot ja hieman ääntä viereiseltä tieltä.

Ilta juuri pimenee ja istun yksin infinity poolin äärellä Mojito kädessäni päälläni ihanan viileät kosteat bikinit ja paita. Vihdoin en meinaa pökerryä kuumuudesta! Illallisvaihtoehtoina on pöytä yhdelle hotellin ravintolasta tai 800 metrin päästä kalaravintolasta. Illallisen syöminen yksin on ehkä pahinta koko reissulla. Aamupala, lounas, kahvila ja drinkit yksin vielä menee, mutta illalliselle mennään yhdessä rakkaan, ystävien tai perheen kanssa. Kotona se ei niin haittaa, itse tehty ruoka omassa kodissa ei tunnu niin yksinäiseltä kun seurana on kuitenkin joko lapsi tai koirat. Mutta nyt, huokaus. Toivottavasti löydän vielä seuraa. Joogasta löysin neljä latvialaista naista keiden kanssa söin hieman vaivaannuttavan kasvisruokaillallisen joogaresortin buffetista. Ehkä yksinolo on kuitenkin vähemmän vaivaannuttavaa kuin vaivaannuttavat hetket porukassa? 

Näihin mietteisiin terveiset uskomattoman lämmön ja kosteuden keskeltä mitä Suomi-tytön on vaikea päivisin sulattaa, vehreyden, meren, auringon ja hemmottelun keskeltä. Lepo tekee hyvää kaiken stressin, surun, sairastelun, arjen pyörittämisen ja paineiden keskeltä. Ja wuuhuu, kun tulen takaisin odottaa minua aso-kolmion näyttö(!) ja oman elämän pala palalta rakentaminen. Kyllä siihen vähän lepoa ja mielenrauhaa kaivataankin. 

Kevättä rintaan, 

<3 Eerika

Share

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Mukavaa kuulla kuulumisia matkalta, olkoon reissu mahdollisimman rentouttava <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos, täällä ollaan irti arjesta joka tapauksessa, kuulostaa lomalta!

Tahiti

Ihanaa lomaa sinne. Uskon että jokaisen olisi hyvä joskus mennä yksin reissuun. :)

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Vähän heikoilla lähtökohdilla lähdettiin liikenteeseen, mutta kyllä sitä yksinkin voi reissusta näköjään nauttia. Vähän vaatii kyllä vielä harjoittelua! 

Murju (Ei varmistettu)

Kaikkea hyvää sinulle! Luen niin mielelläni ajatuksiasi tuossa elämäntilanteessa, sillä voi olla että minulla tulee olemaan samanlainen prosessi tulevaisuudessa jossain vaiheessa, kunhan saan tarpeeksi voimia repäistä itseni irti. Oletko katunut vielä eroasi, siis siitä edellisestä pidemmästä suhteesta? En itse haluaisi erota, mutta voi olla että näin en voi elää loppuelämääni.

Eerika
Bättre liv

Kiitos! Luopuminen avioliitosta on vaikeaa ja olen todella surullinen. Mietin välillä oliko varmasti niin ettei mitään olisi ollut tehtävissä. Kaikki lopulta tapahtui niin nopeasti. Ja taas kun puhumme, ex-aviomies sanoo että tähän tarvittiin kaksi. Tiesimme molemmat ettei näin voinut jatkua ja näimme vihdoin silmät auki sen kuinka pitkään meidän väliltämme oli puuttunut se mitä puolisoiden välillä pitäisi olla. Hän tietää luovuttaneensa jo aikaa sitten minun vielä yrittäessä, minä tunnen piston sydämessäni rakastuttuani toiseen. Vaikka sydämet olivat vapaat jo aikaa sitten. Ehkä vuosia sitten jotain olisi ollut tehtävissä, ehkä meidän kahden välille ei olisi voinut tulla mitään enempää kuin mitä oli, kukaan ei tiedä. Onneksi välillämme on vahva side ja ystävyys, vanhemmuuden jakaminen ja luottamus. Kaiken tämän jälkeenkin. 

Katumusta en tunne, mutta toki toivoisin että asiat olisivat voineet mennä toisin. Välillä sitä löytää itsensä tilanteista, joissa on tehtävä jokin päätös, on valittava yksi monesta vaikeasta polusta ja kuunneltava sydäntään mikä on silloin oikea tie. Eikä sitä sittenkään tiedä kuinka astella. Vaan välillä raskas tie vie parhaaseen määränpäähän. Luin tänään Vastaisku ankeudelle -blogista tänään lauseen: "Pyri kokemaan jokaisella solullasi, että tälläkin asialla on onnellinen loppu". Lopulta näin sitä on vaan uskottava ja mentävä eteenpäin, elämässä ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan. 

Paljon voimia rankkaan päätökseen ja siihen mitä elämä tuokaan tullessaan. Elämä menee eteenpäin joka tapauksessa, pysytään kyydissä!

Kommentoi