Terveydenhoitoa ja lepohetkiä

Ladataan...
Bättre liv

Sitä voisi kuvitella, että joutuessaan heräämään väkipakolla lepoon tarkoitetulla sairaslomalla mennäkseen klo 8 alkavaan hammashoitajan tsekkaukseen, lähtisi päivä käyntiin jotenkin heikosti. Vaan mitä vielä! Aamu alkoi eilen haudutetulla riisipuurolla, selkeästi mieleni alkaa jo tekemään talvisempia makuja. Kanelin kanssa matkamme alkoi tosin syksyisillä mauilla, viikkotolkulla olen nauttinut omenalohkoista puuron ja/tai jogurtin kera, päällä iso ripaus kanelia ja loraus vaahterasiirappia. Riisipuuron himo kanelilla ja voisilmällä on siis luontainen jatkumo tähän kun yöpakkaset alkavat puremaan. 

Hoitaja tsekkasi hampaani ja kaikki näytti hyvältä. Putsasi ja kiilloitti sekä antoi fluoria tablettimuodossa (ilmeisesti sen verran yökin kaikista aineista, ettei laittanut hampaiden pinnalle). Lopuksi sain vielä suloista Muumi-hammastahnaa pienelle ja vihkosen odottavan perheen suun hoidosta. Saatoin saada tämän jo aiemmin kun käytiin miehen kanssa neuvontakäynnillä, mutta otin kuitenkin mukaan varmuuden vuoksi. Hoitaja oli tosi mukava ja jutusteltiinkin iloisesti aina kun välineitä ei ollut suussa. Silloin meinasinkin puolestaan nukahtaa :) Aamu oli kuulas ja raikas, ruskan värit upeat ja fiilis mahtava.

Ennen kotiin paluuta kävin vielä terveyskeskuksella labroissa. Lisääntyneiden supistusten vuoksi haluttiin varmistaa, ettei minulla vaan olisi mitään tulehduksia päällä. Tämän jälkeen tekikin jo mieli johonkin kahvilaan istumaan ja lukemaan lehteä, mutta viereisen kahvilan ollessa vielä kiinni, päädyin tulemaan kotiin. Eikä kotieväisiin tarvinut juuri pettyä, hukutin hapankorput ihaniin täytteisiin, näiden lisäksi jaksoin melkein syödä koko jogurtin, napsin muutaman vitamiinin, tuoremehua sekä ihanaa verigreippiteetä. Näiden voimalla ollaankin jaksettu makoilla tuntitolkulla sohvalla sekä kirjoitella blogipostauksia. 

Varasin myös meille tutustumisajan synnytyssairaalaan heti äitiysloman alkuun. Helpompi mennä silloin niin ei tarvitse töistä karata. Pistin myös vielä pankille pari tarkentavaa kysymystä lainan tiputtamisesta pelkille koroille, näyttää siltä että sen saisi tehtyä vain maksimissaan vuodeksi kerrallaan ja tästä perittävä palvelumaksukin olisi järjettömän suuri. No, katsotaan. Kiva vaan kun ei vielä tiedä kauanko sitä vanhempainvapaan jälkeen olisi hoitovapaalla, ehkä lyhennysvapaa kannattaakin aloittaa hieman myöhemmin kuin olin alunperin kaavaillut.

Yllä vielä päivän Lassista ja Leevistä löytyvä kasvatusvinkki. Juuri tuollaisia nuo meidän terrieritkin välillä tuppaavat olemaan, tosin ei niille välttämättä tarvitse mennä huutamaan jos sana ei meinaa mennä jakeluun vaan usein riittää "se katse" tai sormen heristys ;) Ei kannata ruveta, sillä äiti voittaa kuitenkin aina. Josko sama toteutuisi edes jotenkin lapsen kanssa ;)

Välillä mietin, miten ihmeessä me pärjätään, entä jos en vaan osaa, pysty ja kykene. Ja sitten tulee mies ja sanoo, ettei yhtään ymmärrä miten voin edes epäillä sellaista. Että olenhan aivan luonnonlahjakkuus pienten ihmisten kanssa, ne ovat kanssani kuin sulaa vahaa ihan pikkuisesta teini-ikäiseen. Tulen kuulemma vaan niin hyvin toimeen ja olen niiden kanssa samalla aaltopituudella. Osaan käsitellä niitä ja touhuta niiden kanssa. Lukea satukirjaa tunteella ja heittäytyä leikkiin. Itse tunnen silti oloni hieman epävarmaksi varsinkin sen lapsiperheen arjen kanssa. Onneksi mies kuitenkin uskoo että olen luonnonlahjakkuus ja kuin äidiksi tehty. Vaikka sitä ei itse satavarmasti uskoisikaan, tulee ihan tippa linssiin kun toista kuuntelee. Miten toinen voikin nähdä minut noin rakastavasti ja ajatella minusta noin upeasti, haluta juuri minut äidiksi lapselleen <3

Ihanan aurinkoista keskiviikkoa ja varokaa postausryysistä, kirjoitin tähän samaan syssyyn yhteensä kolme..

<3 Eerika & Epeliina (rv 30+3)

Share
Ladataan...

Kommentit

Lilleri78
Tuttitango

Onneksi se pieni vauva tarvitsee aluksi vain rakkautta ja huolenpitoa, muttei mitään ihmeempiä kasvatusviisauksia :) Siitä se sitten pikkuhiljaa lähtee käyntiin, se vanhemmuus. Olet varmasti ihan loistavaa äitiainesta, kuten miehesikin sanoo! Lapsesi ei voisi saada parempaa :)

Eerika
Bättre liv

Mutta voi vitsi kun olen kuullut, että ne kasvaa ihan kohisten! Että aluksi ne vie mehut (lue: maidot ja unet) yötä päivää ja sitten ne alkaa kolhimaan itseään ja tiputtelemaan kaiken hyllyiltä ja tasoilta ja uhmailemaan ja sit ne on päiväkodissa ja sinä tulet väsyneenä töistä ja kaikki huutaa yhteen ääneen ruuhkavuodet ja kiukkuilee! Tai sitten ehkä ei ;)

Ja kiitos, josko se äiteily luonnistuisi ja me löydettäisiin pienen kanssa se yhteinen sävel ja rakkaus <3

Lilleri78
Tuttitango

No, onneksi on ne hormonit ;) Ja jos lapset kasvavat kohisten, niin kyllä siinä vanhempanakin kieltämättä melko vauhdilla kasvaa. Minä ainakin olin ihan eri ihminen jo synnäriltä palatessa - katsoin peiliin ja naureskelin, ettei voisi vähempää kiinnostaa miltä näytän kun on tuo toinen tärkeämpi juttu huolehdittavana :) Uhmaikää en oo kyllä vielä joutunut kohtaamaan, sitten kai se tiukka paikka voi tulla :O Mutta meillä ainakin on sattunut sellainen tuuri, että lapsi on ollut terve, hyväntuulinen ja nukkunutkin, ei olla jouduttu pulaan. Ja kun on vielä sellainen harkitsevainen tapaus, ettei pahemmin aiheuta tuhojakaan, mitä nyt just esim. pitää kieltää kääntelemästä hellan nappuloita, mutta kohta sekin varmasti unohtuu. Päätäänkään ei ole pahemmin kolhinut.

Että niinkin voi käydä, että kaikki sujuu oikein hyvin! :)

Kommentoi

Ladataan...