Tipaton Juhannus kaikin puolin

Bättre liv

Ensimmäinen Juhannukseni ilman tippaakaan alkoholia 15 vuoteen. Ja sehän onnistui oikein hienosti! Onneksi ei vietetty Juhannusta mökkeillen rymyporukalla, vaan onnellisesti kotosalla merenrantoja pyörien päältä tutkaillen. Vieraskaan ei antanut mitään "Oletko raskaana?"-kysymyksiä kun ohimennen vaan heitin että olen vielä lääkityksellä sairastelun jälkeen. Vielä olis parina viikonloppuna kekseliästä "miksi et juo alkoholia"-kysymysten väistelyä edessä, kun ystäviä on tulossa syömään ja mökkeilyäkin on edessä. Voin sanoa, että on hieman kummallista, etten ota ruoan kanssa viiniä tai saunaan vehnäolutta. Toivottavasti menee yhtä jouhevasti, koska en tiedä kuinka hyvin osaan valehdella jos joku kysyy ihan suoraan.

Oli siis tipaton Juhannus kaikin puolin. Tyyppi on vielä mukana ja alan jo odottamaan sitä, että raskaus näkyy ja uskallan sanoa tästä ihmisille. Aluksi ajattelin töissä kertomista, sitten mietin anoppia, mutta lopulta tajusin, että tästähän pitää kertoa myös kauempana asuville perheenjäsenilleni joita näen harvoin. Jotenkin on mukavampi kertoa tällaisesta kasvotusten. Mutta jos kerron yhdelle, kertooko hän heti muille? Haluaisin itse kertoa uutisen. Isoveli ei ole vaimoineen voinut saada yhteistä lasta, isosiskoni on tietääkseni yrittänyt jo muutaman vuoden, vaikkei asiasta puhukaan. Pelottaa kuinka he suhtautuvat. Meidän kummankaan sisaruksilla ei ole vielä lapsia, joten tehtäisiin neljä isovanhempaakin samalla. Voi tuntua hassulta muuttua yhtäkkiä mummiksi. 

Toivoisin, että päivät ja viikot kuluisivat nyt nopeasti ja pääsisin siihen vaiheeseen, että uskallan oikeasti ostaa jonkun äitiyspaidan tai housun tai pikkuiselle nutun. Että uskallan kertoa ihmisille. Kamalinta olisi, että kaikki jo tietäisivät ja itsekin valmistelisin pienen tuloa ja tämä menisi kesken. Kumpa joku voisi varmasti sanoa, ettei niin käy. Mutta vaikka kävisi kuinka monessa tarkastuksessa, ei koskaan voi sanoa varmaksi. Elämä ei vaan mene niin. Pitää vaan oppia elämään tämän pelon kanssa. Kumpa vielä saisin tajuttua mitä saan syödä ja mitä en. Jos pehmeä juusto on tehty pastöroidusta maidosta, onko sitä ok syödä? Esimerkiksi mozzarellaa mikä on tehty suomessa pastöroidusta maidosta tai tuorejuustoa? Entä kun me tehdään graavilohi aina itse tiskiltä ostetusta kalasta, saako sitä syödä? Ei se ole tyhjiöpakattua. Mitenkäs tuo suolan määrä, salmiakkia saa varmaan (lue: toivottavasti) syödä vähäsen silloin tällöin. Juhannuksena on tullut herkuteltua makkaroilla, sipseillä ja karkeilla. Tunnen oloni ihan vastuuttomaksi. Toisaalta en koskaan syö eineksiä, me tehdään kaikki ruoka itse ja normiruokavalioni on terveellinen joskin rento eli herkutellakin saa mutten koskaan syö paria suklaapalaa enempää ja jäätelöäkin kerralla pienen kipollisen, en koko pakettia. Ostin myös apteekista raskausajan vitamiineja sekä kasiumlisän, neuvola-aikaa soitellessani suosittelivat ainakin d-vitamiinilisän aloittamista. Tuntui helpommalta ottaa suoraan valmiste mikä sisältää kaiken mitä tarvitaan. Monipuolisesta ruokavaliosta riippumatta taidan tarvita nyt vähän extraa. Ainakin olo oli vähän energisempi kun aloitin nämä.

Ehkä minusta tulee vielä ihan hyvä raskaana oleva nainen, kunhan vähän tähän totun.

Share

Kommentoi