Toivo, odota ja jaksa

Bättre liv

Täällä vielä ollaan. Kivut välillä vähenevät ja vuotokin saattaa lakata pariksi tunniksi. Silloin tuntuu, että elämä voittaa. Välillä puolestaan tulee pikkuisen vuotoa tai sattuu enemmän. Kipulääkettä en ole ottanut, vaikka välillä käy mielessä.  Haluan kuitenkin tietää kivun määrän, jotta osaan varoa ja tiedän missä mennään. Välillä olo on hyvä, välillä toivoton. Pelkkä vuoto ei näin paljoa ehkä pelästyttäisi, mutta tämä hemmetin kipu.

Jossain vaiheessa tajusin syöneeni tänään todella vähän ja kaivoin kaapista kaikkea mitä sieltä löysin. Lopputuloksena oli pohjaton feta-kasvispiirakka pikkuvuoissa, siis piirakka ilman pohjaa. Ei yhtään hullumpaa. Kaiken lisäksi pystyin keskittymään hetken ruoanlaittoon tämän kaiken sijasta. Koirat käytin ulkona aivan liian myöhään ja aivan liian lyhyellä lenkillä. Väistelimme autoja lumipenkkaan, nuorempi oli intoa täynnä ja kiskoi, mutta toisaalta ylämäessä sain vetoapua kuin mikäkin joulureki. Auto odottaa aamua lumen keskellä ja irtoaa toivottavasti siitä lumimössöstä että pääsen kahdeksaksi lääkäriin. Hieman pelottaa myös moneltako ja minne saan ultra-ajan ja mitä teen sen välisen ajan, voisinkohan levätä lääkäriasemalla?

Tuttu hengitysharjoitus Voi Hyvin -lehdestä rauhoittaa.

Miehen kanssa ollaan viestitelty, tekee tosi pahaa myös sen puolesta. Siellä se valmistautuu työreissulla tärkeisiin palavereihin ja yrittää saada nukuttua hotellissa kun vaimo on kotona eikä hän voi mitenkään auttaa. Tekee pahaa myös töiden kannalta, sillä joudun luultavasti olemaan huomisen pois töistä. Ja niiden ihmisten kannalta, jotka eivät ehkä saa meiltä joulukorttia. Ja miehen vanhempien kannalta, jotka eivät välttämättä saa ilouutista ja jos saavat, saavat sen erittäin varauksella. Itse olen jotenkin turta, ihmettelen kuinka jotenkin vaan jaksan ja pärjään. Katsoin itseäni hissin peilistä ja ihmettelin kuka tämä vahva nainen oikein on? Töissä oli vaikea pidätellä itkua, itkin kotimatkalla autossa, itkin kotona niin että koko sydämeni meinasi räjähtää. Sen jälkeen olen keskittynyt pärjäämiseen, tekemään päätöksiä, varaamaan lääkäriaikaa, tekemään ruokaa, hoitamaan koirat. Yritän aivopestä itseni uskomaan hematoomaan tai johonkin muuhun ja siihen, että pieni se siellä kivun vieressä polskii ja sillä on kaikki ok. Silti jokainen kivun kouraisu tuntuu siltä kuin joku tappaisi elämää sisältäni. Sen onnen ja toiveen, mikä minussa syttyi uudelleen tämän raskauden myötä. Sen halun kertoa ihmisille ympärilleni ilouutisia.

Vihreää teetä, pehmeä sohva, ihanan lämmin villainen viltti, koirat leposeurana ja Reema Dattan albumit rauhoittavana soundtrackina. Lähettäkää energiaa pienelle, rakkautta ja voimaa olla vahva, pysyä mukana ja tulla valmiina tähän maailmaan. Namaste.

<3 Eerika & pikku-e

Share

Kommentit

Eerika
Bättre liv

Kivut voimistuvat, nyt ei enää kestä ilman särkylääkkeitä. Otin täyden annoksen panadolia (2 x 500mg), laitoin pedin valmiiksi ja toivon, että pystyn nukkumaan. Tämä kivun määrä ei lupaa hyvää, vaikea enää toivoa parasta. Nyt lähinnä toivon, että pääsen aamulla liikkeelle ja saan itseni puettua, koirat pisutettua ja ajettua lääkäriin. Ja sieltä vielä toiseen lääkäriin. Ja takaisin kotiin. Armoa?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ajatukset kanssasi vaikka ei se varmaan auta.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Voi ei! Olen täällä sormet ja varpaat pystyssä ja toivon että kyse olisi jostain helposti hoidettavasta vaivasta! Toivottavasti kaikki olisi hyvin!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi, olet ajatuksissani ja lähetän sinulle paljon voimia! Toivon, ettei kivut voimistuisi ja saisit nukuttua. Voisitko mennä taksilla lääkäriin, niin ei tarvitsisi lähteä itse ajamaan?

M

Paljonko vuotoa tulee? Sillä pieni tuhrutteluvuoto on vielä ihan ok, eikä aina enteile mitään pahempaa.
Jos vuoto on runsaampaa, kuukautisiinkin verrattavaa ja kipua niin soittaisin sairaalaan. Naistenklinikalla ollaan auki 24h vuorokaudessa joten soittoa vaan. Olet käynyt jo kerran ultrassa joten kohdun ulkopuolisestakaan raskaudesta ei ole kyse.

Pientä nippailua voi esiintyä, mutta kivun määrä on jo puheesi mukaan niin kova että suosittelen kovasti soittamaan päivystykseen nyt heti. Pääset tutkittavaksi, mieluiten jo tänään. Kerrot olevasi yksin kotona, ja että puolisosi on matkoilla. Älä turhaan huomiseksi sitä venytä! 

 

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Voi ei, jos vaan jaksaisit soittaa päivystykseen. Täällä on myös ajatukset sun kanssa <3.

Mä uskon että ei se tilanne kotona olemallakaan paranee, ja päivisyksessä ne osaa auttaa. Ja pääset tutkimuksiin jo ennen aamua! 

Areev (Ei varmistettu)

En tiedä mitä sanoa, mutta tuli olo, että täytyy jättää kommenttia. Olette ajatuksissani! &lt;3

Eerika
Bättre liv

Pieni meni kesken. Kivut yltyi koviksi enkä pystynyt millään nukkumaan, vaikka koirat olivat jo änkeneet viereen ja saanut minut rauhoittumaan. Oli ihan pakko nousta vessaan. Hetken kipuilun jälkeen tuli ulos pienenpieni n. 2cm pitkä tyyppi ja napanuorajuttu (9 viikolla myös suolisto on napanuoran pussissa). Tyypissä näkyi silmä ja ainakin jokin käden alku. Olin hetken aivan äimänä. Siinä vaiheessa tajusin ottaa kipuihin lisäksi 2 x 500mg ibumaxia. Sen jälkeen kivut ovat aaltoilleet ja jotain on tullut vielä ulos, verta ja muuta. Oksettaa.

En usko, että päivystykseen menosta on enää mitään apua. Mennä nyt sinne asti odottamaan, viime kertaisen perusteella he eivät voi tehdä juuri mitään. Voin yrittää kotona nukkua ja ottaa lääkkeitä, aamulla kahdeksalta olisi oma työterveyslääkäri ja voidaan katsoa menenkö samantein gynelle tsekattavaksi vai kotiin lepäämään ja tsekkiin vasta myöhemmin. Ihan hullua, mutta juuri nyt on hieman huojentunut olo, ehkä kivut nyt lievenevät ja saan nukuttua? Viimeksi ne kestivät aivan tolkuttoman kauan ja olivat vähintään tätä luokkaa, koska keskenmeno piti tehdä lääkkeillä kun se ei ollut kunnolla alkanut. Nyt pieni oli ollut elossa, sydän oli sykkinyt ja kokonsa puolesta se oli luultavasti elänyt vielä viime viikon. Epäilen sen menehtyneen viikonlopun korvilla, silloin vatsa alkoi tuntumaan hieman aralle ja sunnuntaina tuli ensimmäisen kerran tuhrua.

Tällä hetkellä on sellainen olo, että tekee mieli pistää säästötili tyhjäksi ja lähteä kauas pois tästä kaikesta. Mutta edessä on yksinäisiä päiviä kotona, mahdollisesti loppuviikko saikkua (vaikka töissä olisi ollut kaikkea kivaa) ja niin.. joulu. Tapahtuiko tämä todellakin taas? Ei h*lvetti, mitä mä nyt teen?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

:(

Ei ole reilua. Eikä ole sanoja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eih. Mä oon kyllä nyt sanomattoman pahoillani sun ja teidän puolesta :(
Eikai tähän voi mitään järkevää sanoa, mutta todella toivon sulle voimia päästä tästä eteenpäin ja uskoa että joskus vielä onnistaa.
Halauksia ja mielettömästi myötätuntoa täältä &lt;3

Voi ei, olen todella, todella pahoillani! Kannattaa huomenna käydä lääkärissä, ja tarkistamassa. Ettei mitään jää kohtuun ja aiheuta tulehduksia.
Teidät varmaan ohjataan jatkotutkimuksiin myöhemmin, tulevia raskauksia ajatellen. Ja toivottavasti syy, kahteen edelliseen löytyy! Aina syitä ei edes tutkimuksilla löydetä, mutta varmasti teidät ohjataan jatkotutkimuksiin jos suinkin itse haluatte. 

 

Saman kokenut (Ei varmistettu)

Voimahalaus! Koita jaksaa. Minulla kolme ensimmäistä raskautta päättyivät alle 12 viikon keskenmenoihin. Kamalaahan se oli. Mitää selitystä ei ikinä löytynyt Väestöliiton klinoikoiden tutkimuksissa. Lääkäri lohdutti, että hyvä merkki on kuitenkin se, että tulee raskaaksi. Minulla on nyt kaksi tervettä lasta, vaikka luulin, etten ikinä saa lasta.

Jos vuoto on voimakasta eikä lopu, niin ota viipymättä yhteys sairaalaan. Minulle jouduttiin tekemään kaavinta muistaakseni ainakin yhdessä keskenmenossa. Keskenmenot ovat todella yleisiä. Ihmiset eivät vain puhu niistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

en oo aikasemmin kommentoinu mihinkään blogiin mitä seuraan mutta nyt on pakko. tuli kyyneleet silmiin kun luin keskenmenosta, oon niin pahoillani sinun puolesta! innolla odotin aina uutta odotuspostausta ja toivoin että kaikki menis teillä hyvin tällä kertaa. todella epäreilua ja surullista :( voimia sinne &lt;3

Perhe Koossa

Voi ei... Olen niin pahoillani! Tässä tilanteessa ei ole sanoja, mutta ajatukseni ovat luonasi. <3

Kommentoi