This too, shall pass.

Bättre liv

”Kerrotaan, että erään itäisen maan hallitsija haastoi viisaat neuvonantajansa keksimään lauseen, elämänohjeen, jota voisi pitää aina esillä ja joka olisi pätevä ja sovellettavissa kaikkina aikoina ja kaikkiin tilanteisiin. Viisaat toivat lopulta hänelle seuraavat sanat: Ja tämäkin asia menee ajallaan ohi.

Se tunne kun lomasuunnitelmat kaatuvat yksi toisensa perään, vettä sataa eikä ole tietoa saadaanko lomareissua siirrettyä sitten millään. Istut pöydän ääressä ja puret kynsiäsi odotellen miestä kotiin. Soitat sinne sun tänne yrittäessäsi sopia uusia päivämääriä ja kiroat mielessäsi ne ihmiset jotka pilaavat pitkään odotetun kesäreissun kai ajattelemattomuuttaan. Tajuat ettei muita reissuvaihtoehtoja juuri ole kun koirillekaan ei ole hoitajaa, juuri kun olisit halunnut karata kotoa muihin maisemiin.

Se tunne kun tajuat pelkääväsi että pienelle käy jotain, että pienellä on jotain hätänä, että pieni kuolee. Välillä elän haaveissa ja unelmissa täynnä vauvahöttöä, nuttuja, lämpöä ja pehmeyttä. Ja pian pelästyn omaa intoani, onneani, suunnitelmiani, hiippahatun ostamista. Ei auta kuin itkeä hetki ja odottaa että raskausviikot etenevät ja näyttävät ajan kanssa että kaikki menee tällä kertaa oikein hyvin.

Kuka korjaisi rikkinäisen kesäloman? Rikkinäisen mielen? Rikkinäisen sydämen? Kasvava rakkaus pientä kohtaan ja pelko uudesta menetyksestä painavat tätä sydäntä. 

<3 Eerika & Pikku-Epeli (rv 18+0)

Share

Kommentit

Kollega 17+5 (Ei varmistettu)

Tiedän tunteen, kun omat odotukset on olleet korkealla ja joku ajattelemattomuuttaan peruu tai muuttaa suunnitelmia niin ettei se enää itselle käy. Tulee olo, että olinko minä höntti kun latasin turhia odotuksia tälle vai mitä ihmettä.. Lisäksi tämä tila vaikuttaa varmasti, "viimeinen kesäloma kahdestaan".
Itse olen aina vihannut vappua. Miehen tuoma vappupallo on silti ollut vuosia perinne. Kun odotin esikoista, sain vappuna aivan uskomattomat itkukohtaukset siitä, kuinka en ikinä enää voi viettää vappua (ihan kuin olisin aiemmin halunnut edes), ja mieskin ostaa jatkossa vappupallon lapselle minun sijaan. Itkin autossa yksin aivan älytöntä byääääähhhh-itkua, jossa ei ollut mitään järkeä. Menin silmät turvonneina ostamaan itselleni pallon, ja päätin että ostan sen vastedeskin, jos siltä tuntuu.
Pienistä asioista isoja, muttei niiden kokoa tai tärkeyttä voi vähätellä. Se mikä tuntuu pahalta, saa tuntua, oli se jonkun muun mielestä miten hölmö juttu tahansa. Ja ymmärrän huolesi pikkutyypin puolesta. Ihan kohta on seuraava ultra, ja soisin sulle kyllä jonkinlaisen luottamuksen omaa kroppaasi kohtaan. Se hoitaa tilanteen ihan varmasti, pitää huolta teistä molemmista. Anna palaa vaan ja anna itselles lupa nauttia, mene kirpparille ja fiilistele tulevaa. Se on ihan mahtavaa! :)

Eerika
Bättre liv

Voi että, en siis ole ainoa kummallinen! Sitä tuli eilen itkettyä kaikki asiat kerralla ja itkuahan riitti. Onneksi jätettiin päätöksen tekeminen aamuun ja sieltähän se tuli kun nousin ylös, siirretään ensi viikkoon! Sain siis siirrettyä hotellin ja sovittua tapaamisen siskoni kanssa. Yksi välietappi reissulta jää nyt välistä, mutta sovitaan ihan oma reissu kaveriperheen luokse alkusyksylle eli hätä ei ollutkaan enää tämän näköinen! Saadaan siis nauttia tulevista helteistä lähiseuduilla ja ehditään vielä ensi viikolla autoretkelle :) 

Olin niin odottanut paria hotelliyötä miehen kanssa, ei ole yhtään varmaa että mahdollisuutta sellaiseen enää olisi tiedossa! Niinpä oli aikamoinen pettymys kun viimeiset hemmotteluyöt ja hotelliaamiaiset näyttivät katoavan tuhkana tuuleen. Onneksi asiat ovat lopulta helpompia kuin luulikaan, piti vaan päästä siitä itkuilusta yli ja levätä hetki ;) Ja voi hitsi, pitääkin pyytää miestä normaaliin tapaan lahjomaan minua Hello Kitty -ilmapalloilla synttärinä ja Vappuna, ostaa sitten vaan lapsellekin oman pienen pallon!

Tuletule jo rakenneultra ja näytä kuinka hyvin pienellä on asiat :) Jokin siinä vaan on, ettei edes dopplerin kautta kuullut sydänäänet vakuuta kun tiedän että kaikki on kyllä juuri nyt hyvin, mutta kun koskaan ei voi tietää huomisesta. Mutta pakotin itseni peloista huolimatta kirpparille enkä löytänyt mitään! Vaan onneksi siellä oli myös myymäläpuolella kestovaippoja ym. mitä sain hiplailla livenä vihdoin ja näyttää miehelle miten ne toimii! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Minulle nousi tätä lukiessa tosi vahvasti omat raskausmuistoni mieleen, juurikin noilta samoilta viikoilta. Olin suorastaan pelosta mykkänä, tunteeni kulkivat vuoristorataa, välillä oli päiviä kun jäin vain kotiin itkemään ja pelkäämään pienen puolesta. Tuleva kälyni lahjoitti ystävällisesti meille tuolloin ison laatikollisen pienen pieniä vauvanvaatteita, enkä uskaltanut katsoa niitä ollenkaan. Jälkeenpäin olen todella monta kertaa miettinyt, että miksi en saanut ammattiapua pelkojeni käsittelyyn, sillä se olisi voinut tehdä raskaudestani hyvin erilaisen kokemuksen. Onneksi sinulla tuntuu olevan hyvin juttelutukea saatavilla.

Ymmärrän todella pelon tunteesi. Ja myös ihan hirmuisesti toivon sinulle rauhallista oloa, luottoa asioiden järjestymiseen ja hyviin asioihin. Ennen kaikkea toivon sinulle uskallusta nauttia raskaudesta ja siitä kaikesta vauvapumpulista ihan "luvan kanssa", ettei sinuakin jäisi harmittamaan jälkikäteen!

Minulla omakohtaisesti helpotti ihan hirveesti rakenneultran jälkeen. Silloin se oli jotenkin pakko uskoa todeksi, että siellä vatsassani möyrii pienen pieni terhakka pojan alku. Lintsasin ultrapäivän lopuilta luennoilta ja menin Stockalle ostamaan tuutulaulua soittavan ankkapehmolelun ja pienen myssyn. 

Tsemppiä ja onnea! <3

Eerika
Bättre liv

Okei, en siis ole ihan outo, olen vaan raskaana! Jutteluapua löytyy tällä hetkellä miehestä ja läheisistä ystävistä (puhelimen välityksellä). Neuvolan kautta olisi kuulemma mahdollisuus neuvolapsykologin kanssa jutusteluun jos tarvetta tulee. Keväällähän käytiin jo näitä pelkoasioitakin läpi kun kävin useamman kerran psyk. hoitajalla keskustelemassa keskenmenoistani ja viimeisillä käynneillä olinkin jo uudelleen raskaana. Pitää katsoa miten tämä vuoristorata heiluu, jos on tarvetta niin pitää ottaa puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä josko neuvolapsykologin kanssa pääsisi juttelemaan.

Välillä on hyviä päiviä, välillä on huonoja päiviä. Onneksi hyviä päiviä on paljon enemmän kuin niitä huonoja! Masu tuntuu kasvavan joka päivä, vielä eilen hyvin mahtunut t-paitani ei enää tänään yllä masuni ylitse vaan paljastaa siitä kaistaleen. Yritän antaa itseni iloita ja olla täynnä intoa, vaikka välillä pelot nousisivatkin pintaan. Pelkoa päin vaan, sanoin tänäänkin kun otettiin suunta kohti lastenkirppistä. 

Himppa sitä rakenneultraa kyllä täällä odotellaankin! Siitä se toinen puolikas sitten alkaa ja yllättävän pian myös viimeinen kolmannes :) Ja oi, sitten onkin alettava hiljalleen tekemään pienelle tilaa, uusimaan kevyellä kädellä työhuoneen sisustusta ja viikkailemaan pieniä vaatteita paikalleen. I can't wait!

Kiitos <3

 

pienisisko
Spin off

Voi että, toivottavasti kaikki järjestyy. Ja mitä vielä, ainahan kaikki järjestyy eli miksei nyttenkin!

Tuo koiranhoito-ongelma on kyllä ikävä, tuntuu että hoitopaikkoja on kovin vaikea löytää. Siksi haluaisinkin kovasti pistää rappukäytävän seinään ison lapun että meille voit tuoda koirasi hoitoon. Harmi vaan ettei rapussa taida olla koiria. Mutta samallahan meillä nyt aina kaksi koiraa menisi kuin omakin rasavilli :)

Eli jos kaipaat hoitopaikkaa joskus niin laitahan viestiä. Minä touhuilisin mielelleni useammankin veijarin kanssa! :)

Eerika
Bättre liv

Onneksi tänään kaikki tuntui niin paljon selkeämmältä ja saatiin pistettyä suunnitelmat uusiksi, vaikkakin kesäreissu hieman lyheni alkuperäisestä. Ensi viikolla siis päästään miehen ja koirien kanssa pariksi yöksi hotelliin, jeee! Silitetyt lakanat ja valmis aamupala! Saunakin lämpiää aamuin illoin :)

Koirien hoito on nämä pari täällä pääkaupunkiseudulla vietettyä vuotta hoitunut koirahoitolassa, aiemmin meille tuli koiranhoitaja kotiin reissujen ajaksi ja se oli tosi superia. Löydettiin kuitenkin täältä kiva pieni paikka missä koirat saa juosta vapaana ja leikkiä ja tykkäävät olla. Hinta on toki korkea verrattuna ystäväapuun, mutta toisaalta koirat ovat varmasti turvassa. Näiden kanssa kun on ollut jos jonkinmoista hankaluutta joten en näitä uskalla juuri mihinkään antaa hoitoon. Eivät oikein tule toimeen muiden koirien kanssa, varsinkaan tuo 13-vuotias ärhäkkä ja dominoiva terrieriuros. Tyttökin on aika napakka tapaus ja aivan superenerginen, niin ja toki suloinen! Ihania siis ja parhaimmillaan oikein lutusia, mutta harvoin olen nähnyt kahta näin vaativaa tapausta yhdessä huushollissa ;) Pitää siis tosiaan osata lukea terrejä jotta näiden välille ei tulisi kilpailua tai jännitteitä ja jotta eivät pompota kanssaihmisiään mennentullen tai rupea häiriökäyttäytymään lenkillä. Jostain syystä kasvattajat ovat ilmeisesti katsoneet luonnettani ja pistäneet riittävästi luonnetta mulle seuraksi.. meillä eletään siis koirien kanssa tiukassa kurissa ja nuhteessa sekä ilossa ja rakkaudessa :D 

Kiitos kuitenkin, toivottavasti sopivia hoitokoiria löytyy, luulisi hoitopaikan tarvetta monella olevan!

pienisisko
Spin off

Kiva kuulla että ajatukset ja suunnitelmat kirkastuivat! 

Mutta onko tämä hoitopaikka joku ihan yleisillä markkinoilla oleva? Jos on niin kuulisin mielelläni ilmaisen mainoksen siitä, mikä paikka on kyseessä :) Googlettamalla monet paikat tuntuu meinaan aika epäilyttäviltä...

Eerika
Bättre liv

Juu on tässä lyhyen ajomatkan päässä pk-seudulta, laita mulle vaikka mailia (osoite tossa sivussa) niin pistän sulle henk. koht. suosituksia ja infoa kun ollaan paria eri paikkaa kokeiltu :) 

Ja jee, ensi viikolla minilomalle! Mutta vähänkö nyt on turhautunut olo istua kotona ja odottaa että pääsisi pois, epämääräiset kelitkin vähän hidastavat liikehdintää ja on jotenkin tosi pysähtynyt olo.. pakko keksiä jotain pilvisen päivän piristystä än yy tee nyt! Anteeks, miks me maataan kaikki vieläkin tässä sohvalla? ;)

Kommentoi