Touhuviikko, neuvola ja muutoksen haikeus

Ladataan...
Bättre liv

Hupsanhei ja vihdoinkin pieni blogipostaushetki, tällä kertaa junamatkalta ja pädiltä. (Kiva kun teksti ei muuten näy, eli on kirjoitettava muualla ja kopsattava sitten tähän.) Tämä 30. raskausviikko onkin ollut vauhdikas . On käyty fyssarilla ja reiki-hoidossa, oltu ylienergisiä ja vailla puhtia, mies on käynyt koulutusreissulla ja minulla kävi kaveri iltaseurana. On selvitelty äitiyspakkauksen hakemusta ja saatu postissa turvakaukalo ja doomoon imetystyyny, touhattu taloyhtiön hallitusjutuissa, ostettu Tripp trapp Newborn Set, käytetty koiraa eläinlääkärissä ja käyty neuvolassa. Jossain välissä ehdin ostaa ystävälle lahjan, pakata ja työntää itseni ajallaan junaa.  Jossain välissä on myös tehty ruokaa, käyty kaupassa, pesty pyykkiä, lenkitetty koirat ja käyty töissäkin eli ne perusjutut.. Niin ja yritetty saada nukuttua hyvin ja riittävästi!

Neuvolassa meni kivasti, kaikki arvot olivat kunnossa ja vaikka pelkäsin, että minua pidettäisiin liian innokkaana tiedonjanoni suhteen, sain puolestaan kehuja hyvästä asenteesta ja kuinka kätilöidenkin on helpompi tehdä työnsä kun äiti edes vähän tietää missä mennään ja mitä haluaa. Punnituksen jälkeen kysyttiin, olenko kenties herkutellut viime päivinä, olin ihan äimänä! Ei minulla ole tapana mässätä kiloja sisään. Ehkä muutaman viikon liikkumattomuus kipujen vuoksi on hidastanut aineenvaihduntaa. Siltikään ei kroppa ole muuttunut kuin pallomahasta ja rinnoista eli hei ja kamoon. Ei se täti silti mitään pahaa tarkoittanut ja ohittikin aiheen nopeasti, itselläni jäi vaan mieleen, että olenkohan tehnyt jotain väärin? Kiloja on siis tullut jo 10, vaikkei ikinä uskoisi kun katsoo peiliin. Rakastan muuttuvaa kehoani, se on juuri sellainen kaunis pallomahainen, mistä olen aina haaveillut!

Neuvolan mitat rv 29+5  (suluissa rv 26+3 )

Paino: 67,8 kg (65,6 kg )

Verenpaine: 93/68  (105/66)

B-Hb: 117 (122 rv 23+2)

U-Prot: - (-)

U-Gluk: - (-)

Kohdunpohjan korkeus: 27,5 ( 24,5)

Lapsiveden määrä: Normaali (N)

Sydämensyke: D+ 145 (135)

Liikkeet: ++ (++)

Tarjonta: raivotarjonta

 

Rautaa olen ottanut noin jokatoinen päivä, nyt sain ohjeen ottaa joka päivä, jos vatsa vaan kestää. Tarjonta voi vielä muuttua, mutta on nykyään suurimman osan ajasta pää alhaalla ja jalat kylkiluissa. Syke oli hieman korkeampi ja hieman vaihteli, kun piti taistella omaan tilaan tunkeutuvaa doppleria vastaan ;) Mikä epeli! Kaikki hyvin ja varailtiin pari seuraavaa hoitajan käyntiä sekä neuvolalääkärin käynti, jolloin kai katsotaan jo synnytystapa-arviotakin. Se käynti on myöskin jo äitiysloman aikana!! Enää hammashoitajan tsekki ja kaksi hoitajan käyntiä työaikana, sen jälkeen ajat onkin helppo varata kun käy ihan milloin vaan ja mielellään just keskellä päivää niin saa nukkua! Enää viisi viikkoa töitä siis, what ja wau!

Vaikka olenkin laskenut päiviä äitiysloman alkuun ja ihmetellyt miksen voi jo jäädä kotiin, tuntuu lähtemisen läheneminen jotenkin niin lopulliselta. Minulle kun ei tule sijaista samoihin hommiin minulle paikkaa pitämään vaan työpiste menee sitä kärkkyneelle kaverille (avotoimiston haluttu rauhallinen ikkunapaikka) ja työnjako muuttuu tiimin sisällä. Sijaisen rekrystä ei ole vielä päätetty, mutta jos sijainen tulee, tulee hän hieman eri tehtäviin. Minua ei siis odota sama paikka ja samat projektit, toisaalta töissä saattaa tapahtua ties mitä muitakin muutoksia seuraavan vuoden-puolentoista aikana. Takaisin tullessani olisin siis kuin uusi työntekijä. Nämä ovat siis todella hyvästit tälle kaikelle, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja minä kun en edes kaivannut tuonne takaisin, nyt alkaa haikeus ja todellisuus kuitenkin iskeä päälle kun tulevaisuus yksi iso tuntematon kaikin puolin. Juuri sellaiseksi kai halusinkin sen, vaan aika isolta muutokseltahan kaikki nyt tuntuu. 

Ihania syyshetkiä ja -retkiä, menen nyt viimeiselle itsenäiselle matkalle pieneen toviin ja nautin ystävien seurasta ja hyvästä ruoasta. Takaisin tullessani voisin kaivaa hetken kuvatakseni innostukseni aiheet, uudet ihanat vauvan hankinnat :) Sitten voisikin jo olla enemmän kuvia, vähemmän tekstiä! Masussa möyritään ja ympärillä on paljon vauvoja  ja taaperoita, taisin valita vahingossa oikean vaunun ;)

<3 Eerika & Epeliina (rv 29+6)

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Jeba
Tuuliajolla

Mua harmittaa, ettei mulle tehty synnytystapa arviointia. Niistä oltiin juuri luovuttu hieman ennen kun se olisi ollut itselleni ajankohtaista. :( olisin niin halunnut että semmonen oltaisi tehty ja pidän sitä tärkeänä. :)

Eerika
Bättre liv

Voihan, kai meillä siis tehdään kun ainakin lääkäriaika on varattu tuonne rv 36+1, josko pieni olisi sitten kiinnittynyt hyvin valmiusasemiinsa? Vielä pieni pyörii, vaikka yleensä onkin pää alaspäin ja koivet kylkiluissa :) 

Love Every Minute Of It

samoja fiiliksiä oli itellä töistä lähtiessä kesäkuussa: http://www.lily.fi/blogit/love-every-minute-it/crybaby-out-office-2015 eikä minunkaan työni odota ainakaan ihan samanlaisena sitten kun päätän palata.. Onneksi siellä voi käydä välillä moikkaamassa työkavereita ;)

Eerika
Bättre liv

Voihan hitsi, miltäköhän se viimeinen päivä sitten tuntuu? Edellisestä viimeisestä työpäivästä onkin jo 2,5 vuotta, tosin on se vaan jotenkin eri juttu lähteä äippärille kuin vaihtaa kokonaan duunipaikkaa. Aina se vaan on yhtä kummaa ja haikeata tehdä asioita viimeistä kertaa niinkuin on rutinoituneesti tehnyt kuukausia tai jopa vuosia. 

Love Every Minute Of It

se on todennäköisesti ihanankamala ;). toisaalta ihana päästä äippikselle mutta hyvästit on aina haikeita ja vaikeita. Vaikkei ne lopullisia olisikaan.

EWE
Familjen i frontmannahuset

Hyvä juttu kuitenkin, että sulla on työpaikka, johon palata vaikka tehtävät muuttuisivatkin. Kaikilla äideillä kun asiat eivät ole yhtä hyvin. Tuo äitiyslomalle lähtö tuntuu varmaan haikeelta mutta toisaalta myös jännittävältä. Itse suunnittelin hyvin etukäteen, mitä tarjoisin läksiäiskahveilla. Ne kahvit jäi lopulta juomatta, kun jouduin yllättäen sairaslomalle ja heti sen perään sairaalaan hoitoon ja synnyttämään ennenaikaisesti. Tuo juttu harmitti silloin pitkään, kun ei saanut kunnolla sanoa kaikille: "Heippa, nähdään sitte joskus!" Olin kuitenkin synnytyksen jälkeen lähimpiin työkavereihin yhteyksissä sähköpostitse ja tekstareiden kautta. Ja mieltä lämmitti paljon, kun sain myöhemmin koko porukalta lahjan kortteineen kotiin toimitettuna :)

Eerika
Bättre liv

Se on kyllä jännä, että vaikka mulla on asiat periaatteessa niin hyvin kuin vaan olla voi, niin silti muutos jännittää ja pelottaa. Pärjätäänkö me? Mitä tässä nyt oikein tapahtuu? Että pointsit vaan niille, jotka joutuvat elämään vielä reilusti suuremmassa epävarmuudessa. Meillä on yleensä äitiyslomalle jääneet käyneet näyttämässä pikkuista jossain vaiheessa ja osa piipahtanut aina silloin tällöin muutenkin kahvilla turisemassa. Eli vaikka ei ehtisi läksiäiskahveja juomaan, voisi aina tulla vauvan kanssa kahveille. Toivottavasti pystyn nyt kuitenkin olemaan loppuun asti, vaikka taas tänään ollaan lääkärille menossa eikä sitä voi tietää miten loppuaika menee. Olisi kuitenkin kiva olla sinne viimeiseen työpäivään asti ja hyvästellä hiljalleen työnsä, työkaverinsa ja työpisteensä. Tärkeintä tietty olisi, että pieni pysyisi pesässään riittävän pitkään, jotta olisi mahdollisimman valmis maailmaan. Ja mami valmis pienen tuloon :) 

EWE
Familjen i frontmannahuset

Tuo on ollut tuttua meilläkin, että vauvoja on käyty näyttämässä työpaikalla. Olen itsekin menossa taas jossain vaiheessa pojan kanssa näyttäytymään, kun olen nyt palannut takaisin kotiin hoitovapaalle parin kuukauden töissä olon jälkeen. Ja se helpottaa, ainakin mulla, jollain tapaa töihin paluuta pitkän poissaolon jälkeen, kun on käynyt jossain välissä pistäytymässä työpaikalla.

Toivon kyllä todella, että sun raskautesi kestää sinne loppuun saakka, eikä pikkuinen päätä ilmestyä ennen aikojaan. On se vaan sellainen henkinen ja fyysinenkin kokemus, kun raskaus loppuu odottamatta ennen aikojaan, etten soisi sitä kenellekään. Siitä huolimatta, vaikka synnytys olisi mennyt hyvin ja vauva voisi mitä parhaimmin. Sillehän ei tietenkään voi mitään, jos asiat lopulta kuitenkin päätyy tapahtumaan erilailla kuin mitä oli odottanut. Mutta pidän täällä siis peukut visusti ojossa ylöspäin, että teillä kaikki menee hyvin :)

Eerika
Bättre liv

Jes, kiitos :) Ainakin kohdunkaula oli vielä kiinni ja supistuksetkin ovat levolla jo vähentyneet. Maanantaihin mennessä pitäisi labroista saada vastausta (kävin aamulla, tsekkaavat ettei ole tulehduksia). Ainakin oma äitini on synnyttänyt kaikki lapsensa lasketun ajan tienoilla, joten ehkä meilläkin saadaan odotella odottamisen ilosta sinne Joulun tienoille :)

Kommentoi

Ladataan...