Tuhat tulimaista sairastuvalla!

Bättre liv

Tuhat tulimaista! Nimittäin käsissä, jaloissa ja muutama kasvoissakin. Pienen sairastama enterorokko siis saavutti tällä viikolla minutkin. Ihmekään kun olin kärsinyt kipuilevasta kropasta ja varsinkin selästä jo melkein viikon eikä siihen auttanut mikään. Ei yin-jooga, venyttelyt, kävely, core-treeni, kipugeeli, särkylääke, kipukoukku, kuuma suihku, sauna tai fyssari/naprapaatin käsittely. Siihen auttoikin sitten kahden päivän 39 asteen kuume mitä toki laskettiin lääkkeillä jotta pysyin jotenkin tolpillani.

Kolmantena päivänä kärsittiin nielussa olevista paukamista, jotka estivät tehokkaasti nielemisen ja olivat pirkuleen kivuliaita. Illalla alkoi käsiin satelemaan kipeitä näppyjä, sormenpäihin, nivelkohtiin, kämmeniin. Muutama jalkoihinkin, kantapäähän, pottuvarpaan kylkeen. Suun vierelle, poskeen. Tuntuu kuin kusiaislauma olisi juuri pistänyt sinnetänne! Niinpä neljäntenä päivänä ei tehdä juuri mitään kun kädet eivät sitä kestä, mutta onneksi aivot toimivat ja läppäriä pystyy käyttämään kunhan näppäilee varoen. Josko tämä vaikka olisi nyt tässä niin onneksi ei pahemmaksi äitynyt! Käsiin levittelen vuoroin hydrokortisonia ja kookosöljyä, näistä jälkimmäinen kun paransi pienen näpyt ihan parhaiten. Niin ja toivon etteivät kynnet lähde, se kuulostaa jo liian extremeltä! Kiitos instagramin tsemppiviesteistä, täällä ollaan jo oikein hyvällä fiiliksellä ja ollaan leikitty, päristelty ja pusuteltu pienen kanssa :)

Aivojen heräiltyä huomasin kuinka hyvää pieni off-asento niillekin teki. Pariin päivään en pystynyt pitämään huolta kuin itsestäni ja hieman pienestäkin. Pääsin pakosta irti kaikesta siitä huolehtimisesta mikä normaalisti pääni täyttää. Vähänkö se teki hyvää! Mies oli kaksi päivää kotona ja teki päivät etätöitä joten sain apua myös pienen kanssa vaikka hän olikin usein kiinni pitkissä puhelin-/videoneuvotteluissa. Olin myös pistänyt maanantaina kotona kaiken kuntoon, joten kämppäkään ei aivan räjähtänyt. Pieni on leikkinyt sisällä, nukkunut päikkärinsä parvekkeella, koirat ovat päässeet vähän lyhyemmille lenkeille ja pakastimesta on kaivettu pikkuiselle valmiiksi tehtyjä eväitä ja aikuiset on syöneet myös pitsaa. Kaikki kivat menot peruuntuivat ja missattiin taas vauvasirkus, mutta josko ensi viikolla olisimme taas uudessa vireessä. Emme taida olla ainoita syyspöpöjen valtaamia!

Nyt pää on taas täynnä intoa ja todo-listoja ja tekisikin jo mieleni juosta puuhastelemaan! Keittiön valaisin tarjouksesta, testailemaan turvaistuimia, käymään Ikeassa.. mutta aloitan varovaisesti etsimällä verkkokaupasta miehen veljenpojalle 1-vuotislahjaa ja makoilemalla sohvalla pienen päiväuniajan. Jos jotain niin sen olen huomannut miten rentouttavaa on vaan makoilla sillä aikaa kun pieni nukkuu.  Kun ei tarvitse lähteä mihinkään, ei myöskään tarvitse valmistautua mitenkään. Ei tarvitse näyttää ihmiseltä, vaihtaa vaatteita, laittaa pienen vaatteita ja eväitä valmiiksi, pakata hoitolaukkua, tyhjentää pesukonetta, laittaa pienen ruokia valmiiksi, laittaa itselleen lounasta ja yrittää jumpata vielä jos ehtii.. Eihän meitsistä mökkihöperöitymään olisi, mutta ehkä taas hetken ajan muistan miten hyvä on ihmisen vähän rauhoittua ja lakata touhottamasta niin pään sisä- kuin ulkopuolellakin. Ehkä joskus vielä opin, että vähempikin riittää? Ja sitten taas unohdan sen, hah.

Innostukseni johdosta myös blogissa saattaa pian vilahtaa pari pientä sisustusprojektia. Nimittäin olohuoneen seinälle ilmestyvät miehen kesällä dyykkaamat akustiikkalevyt ja niiden DIY-tuunaus, keittiön uusi valaisin ja uusin suunnitelmani matalasta säilytysjärjestelmästä olohuoneeseen mihin mahdutettaisiin työhuoneen kirjahyllyn sisältö. Vanhat valkoiset kirjahyllyt miehen lapsuudesta saisivat siis väistyä siinä vaiheessa kun olemme valmiita siirtämään pikkutytön sänkyineen työ-/lastenhuoneeseen nukkumaan, sniff! Koirat saisivat samalla siirtyä työhuoneesta olohuoneen puolelle yöunilleen. Enpä tiedä pahastuvatko.. Katsotaan nyt, ehkäpä tämä sisustusvillitykseni tosiaan laajenee näkymään tänne blogiin asti! Hassua kuinka moni itselleni tärkeä asia on rajautunut blogin ulkopuolelle, osaksi ajatuksella, osaksi vahingossa. Mutta ehkä tämä on sellainen puoli mikä täälläkin voisi näkyä?

Mutta nyt ihan mahtavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille! Meitsi tästä parantelee ja iskee kätensä taas pian elämään kiinni. Teksti saattoi olla vielä hieman sekavaa, mutta pistetään se vielä rokon piikkiin ;) 

Sohvanpohjalta tuhisevan koiran ja hurisevan läppärin alta,

<3 Eerika & Päiväuni-Epeliina (9kk äiti ja tytär)

Share

Kommentoi