Tuleeko teille milloin toinen lapsi?

Bättre liv

Viime aikoina ajatus toisesta lapsesta on työntynyt tajuntaani suunnasta jos toisesta. Samaan aikaan vauvavuosi on pyörinyt muistoissani, miten pieni tyttö vuosi sitten olikaan! Kuinka paljon hän onkaan kasvanut ja kehittynyt! Pitkästä aikaa näkemäni mammakaveri kävelee vastaan maha pystyssä. Ystävä saa toisen lapsensa syksyllä noin kahden vuoden ikäerolla. Miehen veljellekin on jo tuloillaan toinen. Aika monet tuntuvat pyrkivän noin kahden vuoden ikäeroon ja monet siihen, että kaksi lasta hoidetaan samoilla perhevapailla. Hetkellisesti olen uutisista kauhuissani, sitten taas ihastuksissani. Pieni vauva! Masussa! Kohta täällä! Ihanaa!

Asia on ollut tapetilla myös avoimessa päiväkodissa käydessäni, milloin muut mammat ovat keskustelleet aiheesta, milloin paikalla on ollut perhetyöntekijä puhumassa siitä kun toinen lapsi tulee taloon. Olen saanut myös vastailla useisiin kyselyihin tutuilta ja tuntemattomilta siitä, onko meille tulossa lisää jälkikasvua ja milloin. Keskusteluissa on pyörinyt mikä on se sopivin ikäero? Meneekö äiti välissä töihin vai ei? Onko vanhempi lapsi osaviikkoisesti hoidossa? Voin sanoa, että hieman on ahdistanut!

Nyt kun Salamatkustaja-blogin Satukin kirjoitti siitä miksi heille tuleekin toinen lapsi vastoin aiempia suunnitelmia, ajattelin miettiä miksi meille ei tule toista lasta lyhyellä ikäerolla. Ihan vaan muistuttaakseni itseäni :) Listaus ei ole tärkeys- vaan mieleentupsahtamisjärjestyksessä.

1. Oma elämä. Haluan ehdottomasti takaisin töihin, aikuisten ihmisten ilmoille, olemaan ihan vaan oma itseni. Tarvitsen aikaa ilman että jatkuvasti huolehdin toisesta. Aikuisten lounaita ja mahdollisuutta keskittyä keskusteluun. 

2. Työ. Alani kehittyy jatkuvasti, enkä voisi edes ajatella olevani poissa yli kahta vuotta kerrallaan. Haluan keskittyä kehittämään osaamistani, päästä tekemään uusia asioita, saada lisää kokemusta ja keksiä mitä haluaisin tehdä seuraavaksi.

3. Turvaverkkojen puute ei anna armoa, tiedämme rajallisuutemme ja tarvitsemme hetken hengähdystä.

4. Koirat, kaksi koiraa joista toinen alkaa olemaan jo aikamoinen vanhus vievät aikaa ja tuovat huolia. Yhden koiran kanssa elo olisi helpompaa, eikä siihen ole enää kauaa aikaa.

5. Parisuhde, se on todellakin kokenut kolauksen kaiken tämän väsymyksen, huolehtimisen ja oman ajan puutteen keskellä. En tiedä kuinka kestäisimme toisen vauvavuoden tähän putkeen.

6. Vauvakuumeen puute. Vaikka toinen käykin välillä mielessä, emme ole kokeneet nyt vauvakuumetta tai muutakaan pakottavaa tarvetta saada toinen lapsi. Mitä sitä hötkyilemään ennen kuin tuntuu siltä?

7. Rankka tie keskenmenojen, hankalan raskausajan ja vaikean synnytyksen kautta äidiksi ei voinut olla vaikuttamatta. Tiedän ettei matka olisi välttämättä helppo toisellakaan kertaa ja että paljon pahemminkin voisi mennä. En ole ihan vielä valmis ottamaan sitä riskiä, että olisin pitkään levossa tämän lapsi- ja koiraperherumban keskellä, väsyneenä ja huonovointisena.

8. Haluan kehoni hetkeksi itselleni. Olen ollut raskaana, toipumassa keskenmenosta, toipumassa synnytyksestä tai imettänyt viimeiset 2v 10 kk (ja imetys jatkuu ainakin toistaiseksi). Haluan kehoni täysin itselleni, vahvaksi ja hyvinvoivaksi. Haluan kehittyä joogassa, tuntea kehoni omakseni, syödä ja juoda milloin ja mitä lystään.

9. Isompi ikäero vaikuttaa helpommalta. Kun katson 3-4 vuotiaita näen ihanan omatoimisia lapsia joiden kanssa vauvavuosi vaikuttaa hurjasti helpommalle kuin toisen pienen vaippaikäisen kanssa. Isommalla lapsella on jo kavereita ja leikkitreffejä. Osaviikkoinen päiväkotiviikko helpottaisi myös kovasti menoa.

10. Meillä ei ole ollut suunnitelmia lapsiluvun suhteen. Joissain perheissä on päätetty tehdä kaksi tai kolme lasta, meillä katsotaan sen mukaan miltä tuntuu. Jos kaksi tai kolme tuntuu hyvältä ja on mahdollista niin mikäs siinä. Jos yksi niin onneksi olimme niin onnekkaita että saimme jo näin ihanan tytön! Meillä ei ole ollut suunnitelmia tai haaveita lapsiperhe-elämästä mahdollisimman monen lapsen kanssa emmekä oikein edes tiedä millaista se arki isompien lasten kanssa olisikaan. Katsotaan nyt miltä tämä elo näyttää tytön kasvaessa ja kuinka ystävät ja tutut handlaavat useamman lapsen perhe-elämän haasteet. Yksi kerrallaanhan näitä lapsia (yleensä) saadaan :)

Tästäkin huolimatta mietin, että ehkä me ei kuitenkaan myydä tuota turvakaukaloa telakoineen tai Tripp Trapin Newborn settiä, mahtuisivatkohan ne sittenkin jotenkin varastoon? Ja jos toinen lapsi tulisi, tyttö olisi jo isompi ja voisi siirtyä sellaiseen Ikean isompien lasten tuoliin. Lastenhuoneeseen mahtuisi varmaan toinenkin sänky kun se noin vuoden iässä sinne siirrettäisiin. Ja vähänkö vauvat on vaan ihania! 

Onneksi tässä on aikaa mennä töihin, kehitellä turvaverkot, hoitaa parisuhdetta, olla oma itsensä, vahvistaa kehoaan, päästä yli rankoista vaihteista, nähdä vanhuskoiran viimeiset hetket, nähdä tytön kasvavan ja kasvattaa vauvakuumetta. Ja lopulta huomata, kuten ensimmäisellä kerrallakin, että ei sitä vauvantuloa varten vaan koskaan ole aivan valmis. Ei vaikka kuinka listaisi mitä kaikkea haluaisi pistää valmiiksi, kuinka hyvässä kunnossa haluaisi kroppansa olevan tai kuinka helpoksi elämänsä haluaisi tehdä. Kaikki menee kuten on mennäkseen <3

Onnea kaikille ensimmäisen, toisen, kolmannen.. (ja näin päin pois) lapsensa saaville. Aikamoista ihmettähän tämä elämä on! Me puolestaan odotellaan vielä hetki ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan :)

<3 Eerika & Epeliina (1v 3kk äiti ja tytär)

Kuvissa tyttö nuorimmillaan 2vko (viimeisin), osassa noin kuukauden, postauksen ensimmäinen kuva parin viikon takaa. Ethän käytä kuviani luvatta!

Share

Kommentit

Omani ehti hädin tuskin täyttää 4 kuukautta niin jo udeltiin. Alussa utelut loukkasivat, mutta lopulta pistin piikit ylös. Saatoin vastata esimerkiksi että:

  • Ei niitä lapsia tehdä, niitä saadaan jos saadaan.
  • Et tiedäkään miten vaikeaa tämän yhden saamisessa oli joten mitä kuvittelen toisen olevan?

Nykyään ei kukaan enää kehtaa udella. Ja jos utelee niin sanon että yksi riittää. Ja niin riittääkin,  ei tämä yksikään ollut alunperin suunniteltu. Joten yritetään parhaamme mukaan saada elämän palaset edes jotenkuten kohdilleen (opinnot, työt jne).

Olen saanut unelmieni työpaikan ja sekin vain määräaikaisena. En iki maailmassa toivoisi toista nyt, ehkä sitten kun työpaikka on lopullisesti minun ja sopimuksessa lukee vakituinen. 

Kyllä minä kuumeilen, viimeksi edellisenä yönä näin unta jossa olin viimeisillään raskaana työelämässä. Kuumeilu on aivan eri asia kun oikea vauvakuume.

Jokaisella on oikeus saada tai olla saamatta lasta. Ja jokaisella on oikeus päättää ja lopetaa lukumäärään mikä parhaalta tuntuu. 

Ja vaikken nyt kakkosesta lämpenisikään niin on minulla tässä laskujeni mukaan vielä 15 vuotta aikaa yrittää tai olla yrittämättä kakkosta :)

Eerika
Bättre liv

Kaikenlaiset utelut näissä lapsiasioissa tuntuvat kyllä niin inhottaville, kyse on kuitenkin todella yksityisestä asiasta eikä sitä koskaan tiedä mitä siellä taustalla on. Kyllähän näistä jutuista parhaiden kavereiden kanssa keskustelee hyvässä hengessä, mutta puolituttujen kyselyt eivät oikein kuulu asiaan. Onneksi sentään sukulaiset eivät kysele! Tsemppiä sinne työpaikan kanssa ja iloa yksilapsiseen eloon :)

Uusia avauksia

Melko samankaltaisia fiiliksiä. Kiitos kun kirjoitat, oon seurannut sua siitä lähtien kun ekan keskenmenoni myötä blogisi löysin. <3

Eerika
Bättre liv

Hih, kiitos! 

Torey
Näissä neliöissä

Me tiesimme, että lapsia emme halua parin vuoden ikäerolla. Tämä reilun 3,5 vuoden ikäero tuntuu nyt näin viikon kokemuksella loistavalta! Esikoinen käy vessassa itse, syö itse, pukee itse, antaa vauvalle tuttia ja juoksee hakemassa vaippaa ja muita tarvikkeita äidin pyytäessä. :D

Tuon ikäiselle myöskin pystyy selittämään asioita. Miksi nyt vauva saa niin paljon huomiota, mutta että hän on silti ihan yhtä rakas. Plus kroppa oli ehtinyt palautua edellisestä synnytyksestä ja sen kivun oli ehtinyt unohtaa. :DD

Torey
Näissä neliöissä

JA HEI! Nyt jo me ollaan kuultu sitä "sit vielä se kolmas lapsi ni saatte ehkä yhden pojankin". Joo kiitos mut kyl tää varmaan oli tässä. :D

Eerika
Bättre liv

Haha, kyllä ne vaan jaksaa! :D

Eerika
Bättre liv

Loistoa kuulla! Ehkä kun pieni kasvaa ja elämä alkaa taas rullaamaan töiden ja päiväkodin pyörityksessä, tulee sen toisen lapsenkin mahdollisuus taas mieleen. Ainakin nyt on sellainen olo, että haluaisin kokea tämän joskus vielä toisenkin kerran. Välillä tosin tuntuu että meillä kello jo käy kun ollaan 34 v. ja ensimmäiselläkin kerralla tuli kaksi keskenmenoa ennen onnistunutta raskautta, mutta toisaalta eipä tässä auta hoppuakaan pitää jos ei siltä tunnu. Elämä menee niinkuin on mennäkseen :)

Vau mikä vauva!

Mä en oo koskaan oikein ymmärtänyt sitä kahden vuoden ikäeroa, musta se tuntuis kaikista vaikeimmalta :D vaikka niitä on tosi paljon, lapsen kerhoviemisilläkin huomaa että lähes kaikki muut on liikkeellä vaunujen kanssa. Mut jotenkin tuntuu että se esikoinen olis vähän iso mutta kuitenkin pieni, vähän pieni mutta kuitenkin iso. Pelkäisin myös, että tekisin 2-vuotiaasta "liian ison" enkä muistais/huomais/jaksais kohdella ja hoitaa niinkuin niinkin pientä vielä tarvitsee. Toisaalta toki uskon, että siinäkin ikäerossa on monia hyvä puolia, unohtamatta että kukin lapsi/lapset voi olla kuinka vaativia tai helppoja missä iässä vaan.

Mä oon aina aatellut sopivaks ikäeroks "noin kolme vuotta", nyt lapsille tulee 2v 10kk eikä tunnu yhtään liian pitkältä. Musta on ollut ihanaa, että on saanut hoitaa, kasvattaa ja seurata lapsen kasvua ihan kokonaan pois sieltä vauva-ajasta ennen seuraavaa, miellän jotenkin että on kivempi kun lapset on "yksilöitä" ihan eri vaiheissa eikä vähän niinkun samassa. Paitsi että nyt raskauden loppukolmanneksella ois kyllä helpompi kanniskella rimpuilevaa 1,5-vuotiasta kun rimpuilevaa 2,5-vuotiasta, se puoltais pientä ikäeroo ;D

Toisaalta mun on helppo aatella näitä kepeästi (nää kaikki on tietysti ihan vaan sellasia "ois kiva", "mun mielestä meidän tilanteessa ehkä näin" -ajatuksia, ei tietenkään että kaikille olis paras ja oikein näin, rautalankalisäys), koska meiltä ei juurikaan oo udeltu lapsiasioista. Osittain varmaan siksi, että muut on tiennyt mun haluavan saavan ainakin opinnot loppuun, joten tuskin odotettiinkaan että heti ois tarkotuksella uutta pukkaamassa. Lähinnä on esim mummulta tullut joskus sellasta, että ois se toinenkin kiva, kai teille vielä toinen/useampi tulee, ja ne oon pyrkinyt ohittaan ympäripyöreillä hymyillä.

Eerika
Bättre liv

Näin se taitaa vähän olla, että jokainen perhe ja lapsi on omanlaisensa. Yksi lapsi on vaativa vauvana, toinen uhmaiässä. Yhdelle on rankkaa saada lapset lyhyellä, toiselle pitkällä ikäerolla, kolmas tekisi vaikka joka vuosi ja neljäs on vallan onnellinen saadessaan sen yhden. 

Itselläni on niin monenlaista ikäeroa sisarusten kanssa (iästäni +7v, +6v, -2v ja -12v) ja olen saanut huomata, että ei se ikäero sitä sisarussuhdetta määritä. Lähimmät välit on 6 vuotta vanhempaan sisareeni, 2 vuotta nuoremman kanssa emme enää kouluiässä juuri touhunneet koska olimme vaan niin eri luonteisia. En siis lähtisi sisaruussuhteita luomaan ikäeron kautta, perheen sisäinen dynamiikka ja jokaisen luonteet määrittävät siinä mielestäni enemmän.

Tsempiä sinne tulevaan! :)

MillaCC (Ei varmistettu)

Heh, samat asiat pyörii päässä. Tosin olen päättänyt, etten liikaa asioita mieti. Näin on myös tosi hyvä. Tykkään olla töissä (kuukausi jo ollut!) ja tyttö nauttii selvästi päiväkodista. Kovasti kesää odottaen myös koko porukka :)

Mahdollisessa uudessa raskaudessa mua ei mietitytä mikään muu kuin tulevan lapsen terveys. Ja siitäkin tiedän, ettei asioita voi liikaa miettiä. Tai niihin juurikaan vaikuttaa. Mutta mulle riittäisi se, että joku voisi luvata, että ei hätää, kaikki menee tosi hyvin. Tai edes kohtalaišen hyvin. Tulee, kun on tullakseen (jos on), ja raskaudesta viis kunhan lapsi olisi mahdollisimman terve. Nyt kun ensimmäinen lapsi ja me vanhemmat on kaikesta ensimmäisen vuoden epätietoisuudesta, tutkimuksista ja huolista selvitty, niin mä oon osaksi sitä mieltä, että tää yksi riittäisi hyvin. Näin on tosi hyvä. Mutta totta kai me toisaalta toivotaan pienelle pikkusiskoa- tai veljeä. Niin tai näin, jokainen ratkaisu on hyvä :) voiko epäselvemmin asiaa ilmaista. Nykymaailmassa pitäisi vaan aina muistaa, että elämää ei todella voi etukäteen suunnitella :)

Eerika
Bättre liv

Oi vitsi, ihanaa että päiväkotiarki on lähtenyt rullaamaan hyvin! Vähänkö jo odotan sitä, vaikka toisaalta on niiiiin ihanaa nähdä tytön kaikki jutut :) 

Omat kokemukset tuovat varmastikin oman lisänsä näihin huoliin. Itse huolehdin enemmän mahdollisista keskenmenoista, loppuraskauden vuodelevosta ja aikaisista supistuksista sekä vaikeasta synnytyksestä ja siitä etten pysty siitä toipuessani hoitamaan lapsia. Läheisten kohdalla olen myös nähnyt refluksia, allergioita ja koliikkia mitkä vievät kaikilta unet. Lapsen vakavia terveyshuolia en jotenkin ole edes osannut pelätä.

Itsekin mietin, että olen onnellinen kun me saatiin tämä yksi. Näin on nyt hyvä! Katsotaan jos toive toisesta jossain vaiheessa kasvaa ja miten siinä sitten käy :)

Eerika
Bättre liv

Mun mielestä tuntuu hassulle, että lapsille tavallaan tehdään sisaruksia ja suunnitellaan niiden suhteita ikäeron mukaan, vaikkei sitten yhtään tiedetä minkä luontaisia lapsia sieltä onkaan tulossa. Itse ainakin teen sen mukaan mikä hyvältä tuntuu, lasta ei aleta tekemään ihan vaan tekemisen takia. Katsotaan nyt miten tässä vielä käy :)

Itsellänikin on monenmoista ikäeroa sisarusteni kanssa (meitä on 5) enkä koe olevani sen läheisempi 2 vuotta nuoremman kuin 6 vuotta vanhemmankaan siskoni kanssa. Tosin vanhimman ja nuorimman sisaruksen välinen 20 vuoden ikäero aiheutti sen, etteivät he asuneet yhtä aikaa kotona ja isoveli jäi nuorimmalle siskolle kovin kaukaiseksi. Eli voi se ikäero joissain tapauksissa vaikuttaa vähän enemmänkin ;)

Kiitos kommentista, kiva kuulla niistä jotka täällä käy lukemassa!

Karuselli

Kaikissa ikäeroissa on varmaan puolensa, ja aina niihin ei pysty ihan hirveästi itse edes vaikuttamaan.

Meillä on esikoisen ja keskimmäisen välillä 3,5 vuotta ikäeroa ja keskimmäisen ja kuopuksen välillä viisi vuotta. Olemme onnekkaita, meidän lapset tulivat suunnilleen heti kun niitä toivottiin, tosin yksi keskenenmeno mahtuu mukaan.

Itse olen ollut tosi iloinen näistä ikäeroista. Kukin lapsi on saanut vuorollaan olla rauhassa ihan pieni, ollaan ehditty puolison kanssa tehdä joka välissä töitä, palautua synnytyksestä ja univeloista, huolehtia myös itsestämme ja parisuhteesta. Puuhailla "isojen juttuja" ensin yhden pari-kolmevuotiaan kanssa niin että hän oli ainoa lapsi - ja sitten noiden kahden isomman kanssa monta vuotta ennen kuin kuopus syntyi.

Nautin kovasti siitä, että näihin vuosiin on mahtunut paljon tosi erilaisia vaiheita ja rytmejä. Ja nautin myös siitä, että kaikki lapsemme ovat vähän eri vaiheissa keskenään koko ajan. Elämä on hauskan monipuolista. :-)

Niin, ja trio on keskenään aivan mahtava tiimi. Plus kaikilla on vielä ihan omanlaisensa kahdenväliset suhteet: kahdella isommalla, jotka puuhaavat edelleen koululaisina paljon kimpassa, keskimmäisellä ja kuopuksella, joille on muodostunut tosi lämmin ja spesiaali suhde sekä paljon yhteisiä leikkejä - ja vielä esikoisella ja pienimmällä, sillä esikoinen hoitaa junioria tosi mielellään ja perheen pienin sulattaa hänen teininsydämensä silloinkin kun kaikki muu vaan ottaa päähän. <3

Pienemmissä ikäeroissa on sitten omat hyvät puolensa, tietty.

Eerika
Bättre liv

Kuulostaa ihanalta tuo " Kukin lapsi on saanut vuorollaan olla rauhassa ihan pieni, ollaan ehditty puolison kanssa tehdä joka välissä töitä, palautua synnytyksestä ja univeloista, huolehtia myös itsestämme ja parisuhteesta." Taidan jäädä vaan haaveilemaan tästä nyt :D Mutta siis kuulostaa mahtavalta. Jos tähän vaikka vielä uskaltaisi lähteä joskus toistekin :)

Hertta
Lilou's Crush

Kyllä sen aika kertoo, kun on sopiva <3  ja kaikissa ikäeroissa on puolensa. Me muuten säästettiin koko kuusi vuotta montaa tärkeää tarviketta. Täällä aiheesta kanssa: http://www.lily.fi/blogit/lilous-crush/iso-ikaero

Eerika
Bättre liv

Hitsi kun olisi kunnollinen varasto, soudan ja huopaan tuon turvakaukalon ja telakan myynnin kanssa juurikin tilanpuutteen vuoksi. Sen lisäksi on tuo newborn set viemässä tilaa. Imetystyyny sentään menee kaverille lainaksi ja vauvanvaatteita olen säästämässä Ikea-kassillisen ensimmäiseltä vuodelta. Pinnasänky ja syöttötuoli ovat tietty vielä käytössä :)

Isompi ikäero kyllä kuulostaa aika helpolta ratkaisulta, isommasta sisaruksesta on varmasti jo paljon apujakin kuten postauksessakin kerroit. Mutta meidän fiilisten mukaanhan nämä asiat menee, sen tietää jos ja kun toisen lapsen aika tulee kohdalle :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä mä kans luulen, että useampiin lapsiin kannattaa suunnata vasta sitten kun oikeasti itsestä (parisuhteen molemmat osapuolet) siltä tuntuu. Luulisin, että vanhemman hyvinvointi (jonkun ikäeroluvun sijaan) vaikuttaa eniten lapsen hyvinvointiin ja juurikin myös niihin sisarussuhteiden syntyyn.

Meille on tulossa toinen kahden vuoden ikäerolla ja juurikin siksi, että vauvavuodesta ei jäänyt traumoja. En kokenut olevani erityisen väsynyt tai alamaissa. Vaikka olisi toki ollut kiva olla töissä välissä, niin nyt on hirmu kiva ajatus, että mulla on kohta kaksi tyttöä tässä, joiden kanssa saa touhuta vielä hetken ennen paluuta loppuelämäksi täyspäiväiseksi työntekijäksi.

Jeba
Tuuliajolla

Multa on jääny tämmöne postaus iha häviksiin! Onneksi löysin! :)

Niin kuin Herttakin sen jo sanoi, niin kaikissa ikäeroissa on puolensa! Voihan se olla niinkin, että vaikka ikäeroa olisi neljä, viisi tai kuusi vuotta, niin se tuntuu vaikealta. Kaikki riippuu niin paljon lapsesta/lapsista ja vanhemmista itsestään. :)

Mä myönnän, että kahden pienen vaippaikäisen ja puolentoista vuoden ikäero on ollut välillä ihan yhtä helvettiä ja jäätävää sirkusta, mutta tyttö täyttää parin kuukauden päästä vuoden ja voin kyllä huokaista helpotuksesta, että selvittiin ensimmäisestä vauvavuodesta kahden pienen kanssa näinkin hyvin. Kömmähdyksiä ja väsymystä on ollut ilmassa välillä paljonkin, mutta vaikeuksien kautta voittoon ja tässä sitä ollaan! :)

Ymmärrän todella hyvin sun ajatuksia, joita postaukseen listasit. Todella, todella hyvin! Sillä, itse olen sitä mieltä, ettei meille enää tule kolmatta ja ajattelen kolmannesta juurikin noin mitä olin kirjoittanut siitä miksei teille juuri nyt vielä ole tulossa toista. <3

Kyllä se aika näyttää. <3

Kommentoi