Ultra-aikaa "poikkeustilanteessa"

Bättre liv

Hesari päätti sitten vastata kysymyksiini synnytyssairaaloiden osalta. Naistenklinikan remontti on alkamassa keväällä (huhti-toukokuussa?) ja suurin osa synnytyksistä siirtyy Kätilöopistolle ja Jorviin. Tämän vuoksi tutustumiskäyntejä saatetaan vähentää, perhehuoneita karsia, Haikaranpesän omista synnytysvalmennuksista on jo luovuttu, eikä erikoisjärjestelyiden aikana Haikaranpesässä pystytä keskittymään aiempaan tapaan luonnonmukaisuuteen, oma-aloitteisuuteen ja perhekeskeisyyteen. Suurimman osan Naistenklinikalta siirtyvistä synnytyksistä ottaakin vastaan Kätilöopisto, jossa syntyvien lasten määrä nousisi reilulla 2000:lla yli 8000:n vuosittain. Jorvi puolestaan ottaisi noin 400 synnyttäjää enemmän eli vuosittain runsaat 4000 synnyttäjää. Remontti rajoittaa myös vapautta valita synnytyssairaalansa. Jos pääkaupunkiseudun kaikki synnytyssairaalat ovat täynnä, voidaan synnyttäjiä myös joutua ohjaamaan muihin Husin synnytyssairaaloihin Porvooseen, Lohjalle tai Hyvinkäälle. Jorviin ja Kätilöopistolle rakennetaan uusia synnytyssaleja ja lapsivuodeosastopaikoja. (Lähde HS 10.12.2012, A9)

Miten tämä nyt ei kuulosta kamalan hyvältä? Parin vuoden pituisen remontin aikana on vaan ymmärrettävä, että kyse on poikkeustilasta. Sitä pitää siis vaan toivoa, että sattuu ihana kätilö vuoroon ja pääsee läheiseen sairaalaan synnyttämään. Että sattuu saamaan perhehuoneen, jotta oma mies voisi olla ihan lähellä tukena. Että joku kuuntelisi ja tukisi. Tosin toivoahan saa myöskin, että kaikki menee hyvin. Siihen eivät paljoa remontit vaikuta. Tämä teki lopulta päätökseni helpoksi, eiköhän me siis Jorvilla mennä ihan suosiolla! Olen kyllä kuullut, että sielläkin on perhehuoneita, ammeita ja mahdollisuus myös luonnollisempaan synnytykseen jos siltä tuntuu. 

Otin siis tänään puhelimen kauniiseen käteen, menin rauhalliseen huoneeseen ja soitin puhelun. Kuuntelin aluksi sitä piippipiiii-ääntä jonkun aikaa, mutta luovutin. Soitin Jorvin vaihteeseen, jonotin ja minulle sanottiin sen piippipiiin olevan jonotusääni! Sehän oli sama kuin se ettei saada yhteyttä? Yritinpä uudelleen, jossain vaiheessa ääni muuttui tavan tuuttaukseksi, se tuntui aina välillä vaihtuvan toiseksi tuuttaukseksi, sitten "Keskussairaala, pieni hetki" ja taas tuuttausta parilla eri sävelellä ja lopulta tädin ihana ääni: "Ultran ajanvaraus". Saatiin ultra-aika heti uuden vuoden ekalle arkipäivälle 2.1.2013. Kolmisen viikkoa siis jännäillään! Huomasin myös, että fyssarilla pitäisi käydä rv 10-12 aikoihin joten josko tässä joku päivä soittelisi sinnekin aikaa. Ihanaa tietää, että pieni oli oikealla paikallaan, hyvän kokoinen ja reipas sydän sykki. Nyt vaan toivotaan, että sama jatkuu ja seuraavassa ultrassa saadaankin nähdä reipas pikkutyyppi. Sitä odotellessa oliskin tiedossa pari pikku juttua, kuten Joulu ja Uusi Vuosi!

Ihanaa Joulun odotusta <3 Eerika & pikku-e

Share

Kommentit

Eerika
Bättre liv

Peanut: Ihana kuulla :) Ihmiset ovat kyllä niin tärkeitä, saavat olon joko hyväksi tai huonoksi todella helposti. Yritän suhtautua tähän lähes pakon sanelemaan synnytyssairaalan valintaan positiivisesti. Jorvissa synnytyksiä on vuodessa reilusti vähemmän kuin muissa kahdessa, ehkä se myös tarkoittaa vähemmän kiireen tunnetta osastolla? Toiveissa olisi hyvä yhteys kätilöön, tuki, eri vaihtoehtojen mahdollisuus sekä tietenkin se perhehuone. Välillä pelottaa ihan mahdottomasti, mutta toisaalta siihen on aikaa, sitä enne pitää päästä aika monen raskausviikon läpi onnellisesti ja ehkä loppuvaiheessa synnytystä vain alkaa odottamaan. 

Toivottavasti saan nauttia raskaudesta ilman suurempia huolia pienen terveydestä, odotan jo innolla seuraavaa ultraa ja kasvavaa masua! Uskon ja toivon, että kaikki tulee menemän hyvin :)

Kommentoi