Utopiaa ja todellisuuksia, elämää ja kiitollisuutta

Ladataan...
Bättre liv

Meistä jokainen antaa itsestään vain tietyn verran ihmissuhteissaan, raottaa toiselle vain vähän kuortaan, näyttää toiselle koko tunteiden ja ajatustensa kirjon. Samalla tavoin kun työkaveri rajaa osan itsestään työpaikan ulkopuolelle, olematta valheellinen, kirjoittaa bloggari vain rajatusti asioista. Sen jälkeen kun avasin eroamme täällä blogissa, olen kokenut todella vaikeaksi kirjoittaa tänne. Päässä pyörivät asiat ovat yhtäkkiä niin henkilökohtaisia ja niihin liittyy muita ihmisiä. Itse en koe oikeaksi puhua ihmissuhteista yksipuolisesti, sillä lopullista totuutta ei varmaan ole olemassakaan. On vain eri kokemuksia, värittyneitä muistoja ja näkökulmia, joista yhden ihmisen päässäkin voi olla useita. Jokaisella on oma nykyisyytensä, menneisyytensä ja tulevaisuutensa. Oma kokemusmaailmansa, tunteensa, ajatuksensa ja eri väriset lasit siinä välissä eri hetkinä.

Emme voi koskaan todella tietää mitä toinen kokee. Usein emme tiedä varmasti edes sitä, mitä itse koemme. Toisten ihmisten sisäisen maailman arvailu on turhempaa kuin lottorivin kirjoittaminen. Silti kirjoitan tänään, laitan ajatukseni sanoiksi pitkästä aikaa yöpöydälläni makaavan vihon sijaan näppäimistölle. Sillä blogit antavat itsellenikin niin paljon, kirjoittaminen ja aito vuorovaikutus myös, sillä aitoja kohtaamisia on myös sähköisten välineiden keskellä. Itselleni tämä blogi on ollut kuin se läheinen ystävä, kenen kanssa jaamme elämän syvät uomat, enkä aina ole ottanut teitä mukaani niihin kepeisiin hetkiin. 

Se, että puhun/kirjoitan vaikeista ajatuksistani ja tunteistani ääneen, ei tarkoita ettenkö olisi myös iloinen ja kepeä, eläisi hetkessä tai pystyisi pysymään rauhallisena ja empaattisena uhmaikäisen lapsen raivotessa. Se, että on ainoa joka sanoo jotain ääneen ei tarkoita että olisit ainoa joka niin ajattelee, tuntee ja kokee. Se, että avautuu ystävälleen elämästään, ei tarkoita etteikö hänen elämässään olisi uskomaton määrä myös hyvin olevia asioita. Se, että suree, ei poissulje iloa. Se, että tuntee vahvasti ei poissulje järkeä. Se, että on järjestelmällinen ei poissulje ex tempore -hetkiä. En usko, että meistä kukaan on täysin mustavalkoinen. Itse olen raidallinen tai läikikäs, mustaa ja valkoista yhtä aikaa. Osa tekee suurimman osan valinnoistaan tietyn arvon mukaisesti, osa pallottelee useampien välillä. Jokainen meistä elää jossakin suhteessa ristiriitaisten valintojen keskellä. Usein syvällä sisimmässään tietää mikä itselleen on totta.

Sitä voi ja pitäisi ajatella hienosti, ettei ulkoisesti täydellinen elämä tuo onnea ja rauhaa. Samalla onnea ja rauhaa etsitään usein juurikin siitä, ulkoisesti täydellisestä elämästä, sitkun kaikki on hyvin tai ainakin paremmin. Samalla annetaan ymmärtää ettei ihminen, jolla on mukava osallistuva puoliso, ura, asunto ja varaa matkustaa ja sisustaa voisi olla onneton. Hänellä ei voisi olla suuria elämänkriisejä, surua, menetyksiä tai huonoa parisuhdetta. Ei paha olo, ei riitoja, ei ihmissuhdesotkuja kuten meillä kaikilla ihmisillä joskus on.

Jos kaikki on ulospäin ok ja sisällä sekavuutta, sitä kutsutaan kulissiksi. Jos koti ja päivän asu ovat suttuisia, kuuluu paska parisuhdekin ihan eri tavalla yhtälöön. Eihän se ihan niin mene. Jos ulkoisella täydellisyydentavoittelulla saavuttaisi jonkun suojakehän elämän vaikeuksia vastaan, olisi aika harvalla länsimaissa paha olla. Jos toimivia parisuhteita voisi rakentaa vai tahtomalla ja yrittämällä ja sopivan pariskunnan kasata ihan vaan paperilla ja juuri sopivassa lapsentekoiässä for life, oltaisiin aikamoisessa utopisessa maailmassa missä en oikeastaan haluaisikaan elää ja hengittää.

On mielestäni aika absurdia ajatella, että ne parisuhteet, joissa on talo, lapsia ja vihkivalat sanottuna, olisivat ainan toimivia ja pelastettavissa. Jostain syystä parikymppisenä eroon suhtauduttiin aivan eri tavalla. Kun erosin viimeksi 21-vuotiaana ei kukaan tullut sanomaan, kuinka rakkaus on löydettävissä uudelleen, kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa, eroamme liian helposti, ei pitäisi erota ellei toinen hakkaa tai että pitäisi vaan tyytyä siihen mitä on. Kun aloitin pian eron jälkeen uuden suhteen, ei sitä kutsuttu laastariksi. Kun olin siinä suhteessa 13,5 vuotta, en kyllästynyt pitkän suhteen normaaleihin muutoksiin ja vaiheisiin tai kaivannut sinkkuelämää.

Nyt kun eroa pyörittelee mielessään, sitä näkee aiheesta kirjoitettuja artikkeleita ympärillään enemmän kuin koskaan. Muutamansadan sanan yleistävät jutut määrittävät suhteen kuin suhteen tilan. Ulkoapäin voi katsoa muita ja selittää heidän asiansa itelleen sopivalla tavalla oman ajatus- ja kokemusmaailmansa kautta. Mutta vaikka minä erosin, en väitä sen olevan kaikkivoipa ratkaisu lapsiperheiden ongelmiin, kaukana siitä! Toivon mahdollisimman paljon välineitä ja tukea heille ketkä elävät vaikeassa parisuhdetilanteessa, toivon että kaikki on hetken päästä paremmin, toivon että aika ja parisuhdeterapeutti korjaavat ja että se kaikki on korjattavissa. Vaan tunteiden sijaan järjellä ajateltuna en usko sen olevan 100%:sti mahdollista.

Ihmissuhteet, rakkaus ja elämä ovat yksi suuri mysteeri. Pystyykö joku oikeasti selittämään, miksi elämä menee niinkuin menee? Luulenpa, että niillä  selityksillä sitä vaan huijaa itseään. Joskus on vaan käynyt niin hyvä tuuri siinä, että lapsi nukkuu hyvin, sattuu saamaan innostavan työpaikan, on saanut hyvät parisuhdetaidot kotoa tai sattunut löytämään itselleen sopivan kumppanin sopivasti perheenperustamisiässä. Ihmisenä sitä voi tehdä vain rajallisen määrän haluamiensa asioiden eteen, loppu on in God's hands tai kenen ikinä. Vaikka sitä kuinka tekisi kaiken oikein, elämä se vaan tulee ja yllättää. 

En olisi koskaan kuvitellut, että elämässäni käy näin, että kaikki yhdessä rakentamamme murenisi, hajoaisi hataran pohjan pettäessä. Silti en koskaan myöskään osannut kuvitella miten paljon elämältä saan! Miten paljon olen saanut kokea, rakastaa ja saavuttaa. Miten monta hetkeä elämässäni, niin ohimenevää. Jokaisen työpaikan, asunnon, kaupungin ja ihmisen jäädessä taakse olen kokenut sydämen murskaavaa haikeutta ja samalla nähnyt tulevaisuuden innostavan avoimena. Sillä mikään ei ole pysyvää, vaikkei itse mitään muuttaisikaan. Tutun tien varrella maisema muuttuu, ihmiset ympärillämme muuttuvat, me itsekin muutumme. Saattaa näyttää siltä, että ne kaikki muut handlaavat tämän elämän jotenkin niin helpon oloisesti. Emme kuitenkaan voi arvata millainen sisäinen maailma vastaantulevalla on, millaiset ilot ja murheet sieltä löytäisimmekään. Jos tietäisimme, vaihtaisimme ärsytyksen ja kateuden suosiolla empatiaan ja ymmärrykseen.

On outoa sanoa se ääneen, mutta kaikesta kivusta, tuskasta, luopumisesta, ikävästä, irtipäästämisestä ja elämän uudelleen rakentamisesta huolimatta uskon, että meidän kaikkien on todella parempi näin. Sitä tulee jotenkin niin sokeaksi kaikelle sille mitä omassa elämässä on, niin hyvässä kuin pahassakin. Eikä ole vain yhtä totuutta. On vain tämä hetki. Olen kiitollinen jokaiselle aidosti kohtaamalle ihmiselle, ystävälle ja rakkaalle, jotka ovat vaikuttaneet minuun ja minä heihin. Jokainen heistä voi parhaimmillaan opettaa meille jotain itsestämme, auttaa meitä matkallamme sen matkaa mitä tallustamme yhdessä. Joskus sen huomaa vasta jälkikäteen.

Rakkautta ja kaikkea hyvää,

<3 Eerika (yhteisestä eropäätöksestä 8 kk)

Share
Ladataan...

Kommentit

veetiskä (Ei varmistettu)

Kuinka tyhjentävästi ja syvällisesti osaatkaan kirjoittaa! Ihailen sinua ja syvyyttäsi. Sinusta olisi helposti kirjailijaksi tai kolumnistiksi. Niin puhutteleva ja hieno teksti - tämä ja niin useat muutkin. Kiitos, että kirjoitat ja olet.

Eerika
Bättre liv

Oi kiitos <3 Ihanaa kun luet!

rondawashere

Ihana postaus! :) Ja tää on niin totta: "Jokainen heistä voi parhaimmillaan opettaa meille jotain itsestämme, auttaa meitä matkallamme sen matkaa mitä tallustamme yhdessä. Joskus sen huomaa vasta jälkikäteen."

Toivon kaikkea hyvää syksyysi. <3 

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3 Vaikka kaipuu voisi välillä olla kova ja muistot myös kipeitä, voi samalla olla kiitollinen matkasta minkä on saanut kulkea toisen rinnalla. Kauniita syyspäiviä!

Kommentoi

Ladataan...