Uutta yritystä vai Au Naturel?

Ladataan...
Bättre liv

Vaikeaa, vaikeampaa, soittaa neuvolaan ja äitiyspolille keskenmenostaan. "Toivottavasti nähdään pian", sanottiin ensimmäisestä, toki kyseltiin myös ihanasti vointia ja pahoiteltiin menetystä, kehotettiin seuraamaan oloa ja keskustelemaan läheisten kanssa. Pettymys, siksi hän tätä kutsui. Ymmärtäväisesti toki. Mietin itse, että tämä on kylläkin suru, kipu ja oudon tyhjä olo sisälläni. "Uutta yritystä ja paremmalla onnella seuraavan kerran", sanottiin toisesta. Olin kuin puulla päähän lyöty, sanoin "toivottavasti" ja lopetin puhelun nopeasti. Ultra-aika oli ollut jo varattuna ja kirje tästä jo postissa. Sitä odotellessa siis. Peruivat sen toki samantein. Toivottavasti kirjeen mukana ei tule nivaskaa informaatiota. Toisaalta voin säilyttää ne sitä "uutta yritystä" varten. 

Oh. Just sitä ihmiset heti ajattelee, että yritätte sitten heti uudestaan! Juuri tämän takia olen niin onnellinen etten ole kertonut asiasta muunmuassa töissä. Kaiken maailman ymmärtäjiä ja neuvojia jotka alkavat seuraamaan vatsan seutua ja mahdollisia raskausoireita kuin haukat. Yritä siinä sitten olla rauhassa niiden riskialttiiden kuukausien ajan! Inhoan muutenkin sanaa yritys. "Me yritetään lasta". Jostain syystä pidän enemmän vaihtoehdosta "me annetaan pienelle mahdollisuus". Siinä ei pakolla yritetä, puuhastella kello kaulassa, ovulaatiotikku hampaiden välissä ja pissailla tikkuun menkkoja odotellessa. Siinä ollaan vaan au naturel ja katsellaan. Toivottavasti meistä ei tule hampaat irvessä yrittäjiä vaan voidaan ottaa tämä asia edes jonkin verran rauhallisesti. Sillä "ai, te olette vasta 31, eihän teillä ole vielä edes kiirettä". Välillä toivon, että nämä asiat olisivat niin iso tabu, ettei niistä tarvitsisi keskustella (lue: kuunnella elämän viisauksia).

Mutta tänään. Kävin aamupäivällä kävelyllä koirien kanssa. Uskalsin jo ulos yksin, koska olo oli jo parempi. Toisaalta vaihtoehdot olivat vähissä, sillä olin herättänyt miehen aamulla yhdeksältä kysellen, eikö hän ole menossa tänään töihin. Menin lupaamaan että pystyn ulkoiluttamaan koirat kun hän hyppäsi housuihinsa ja antoi suihkuunraikkaan pusun. Ulkona oli hyvä olla, ilma oli raikas, näin muutakin kuin seinät ja maiseman ikkunasta. Harvat vastaantulijat varmaan ajattelivat minun olevan kesälomalla. Teki mieli laittaa päälle paita "toipuu keskenmenosta". Älkää kysykö miksi. Ehkä selittääkseni pesemättömät hiukset tai silmäpussit ilman valopuikkoa.

Kävelyn jälkeen oli pientä menkkamaista kipua, neuvolatädin mukaan kohtu palautuu normaalikokoonsa. Tuntuu uskomattomalle, että olen synnyttänyt, pienoiskoossa oleva kotisynnytys yhdessä päivässä. Ihmiselämän ihme ihmetyttää vieläkin, kuinka sellainen täysikokoinen vauva mahtuu a) sisäelimiemme paikalle, b) ulos samaa kautta kuin sai alkunsakin. Tulen seuraamaan ystävieni koitoksia jo pitkälle etenevien raskauksien kanssa. Toivottavasti loka-marraskuun taitteessa saan pitää sylissäni ystäväni vastasyntynyttä. Iloita hänestä ja katsoa pienenpieniä sormenpäitä jotka puristavat sormeasi täysin voimin. Pitääkin katsoa heille jo sopivaa pientä lahjaa, talveksi jotain lämmintä ja todella pientä. Rakkautta heille, toivottavasti kaikki menee hyvin.

PS. Äitiyskortissa lukee: Säilytä kortti seuraavaa raskautta varten. En uskaltanut repiä sitä.

Kuva: stock.xchng

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulle tuli lämmin olo tätä lukiessa etenkin loppua kohti mennessä...

"Toivottavasti loka-marraskuun taitteessa saan pitää sylissäni ystäväni vastasyntynyttä. Iloita hänestä ja katsoa pienenpieniä sormenpäitä jotka puristavat sormeasi täysin voimin."

..toivottavasti saisit tuolloin jo hiljaa hymyillä samalla salaperäisesti, tietäen mitä muut eivät vielä tiedä. Ja silloin kaikki menisi hyvin, loppuun asti.

Toivon sitä sinulle, teille. :)

Mindeka
Ma-material Girl

Täysin samaa mieltä Vierailijan kanssa.

Kommentoi

Ladataan...