Vahvasti positiivinen sunnuntai

Ladataan...
Bättre liv

Kyllä tässä nyt aikalailla raskaana ollaan, ei käy kieltäminen edes sumeasilmäisen! Tässä olen ilon ja toiveiden lisäksi ehtinyt jo itkeä ja surra valmiiksi tämänkin pienen menettämistä. Jos joku haluaa puhua ajasta vauvan tulon jälkeen, menen ihan kipsiin. Että eiköhän nyt ensiksi katsota päästäänkö seuraavaan päivään, viikkoon, kuukauteen tai kolmennekselle. Kännykän raskaus-appseihin kun menin laittamaan päivämääriä, oli siellä edellisen raskauden tiedot "olet viikolla 26". No johan ja apua, en muuten ole vielä kuin viikolla neljä, aika monta viikkoa vielä tarvitsisi taivaltaa! Ja ihanaa, että meillä on siihen taas mahdollisuus.

Näin eilen ystävääni, joka on itse saanut lapsen, sanotaanko nyt helposti, ensimmäisestä kierrosta napsahti ja kaikki meni hyvin. Poika oli iso ja reipas 8 kuinen, joka söi kuin aikuinen mies ja hihkui katsellessaan koiran leikkiä. Vaunulenkillä tuli puheeksi vauvatoiveet ja kerroin meidän tarinan. Hän kertoi myös ystäviensä tarinoita, oli keskenmenoja ja lapsettomuutta. Ja sitä tunnetta, että miksi he pääsivät niin helpolla kun muut eivät saa lasta sitten millään. Kerroin fiiliksestäni, että jos kaikki olisi mennyt hyvin, työntelisin nyt itsekin vaunuja tai omaisin ainakin ison mahan. Niin ei kuulemma saanut ajatella. Hän oli ylpeä yhden keskenmenon kokeneensa kaverin asenteesta "siinä oli jotain vikaa ja luonto korjasi sen pois". Siis apua, mitä? 

Välillä se iskee päin naamaa, miten erilaisia me ihmiset ollaan. Osa rationaalisia, osa tunteellisia. Itse kuulun yllättäen jälkimmäisiin. Vaikka kokisin tunteita ja ajatuksia, joita "ei saisi tuntea/ajatella", käyn ne silti läpi, tarkastelen ja jatkan eteenpäin. Mielestäni itsensä kieltäminen ei tuo mitään hyvää, se vain lukitsee ne väärät tunteet sisälle. Niinpä minähän hemmetti tunnen surua, epätoivoa, ikävää, ja epäreiluutta (onkohan se tunne..). Mutta myöskin heti sen jälkeen iloa, onnea, uskoa ja toivoa tähän hetkeen ja tulevaan. Voin toki nyt sanoa, että ehkä asioiden kuului vaan mennä näin. Olen päässyt käsittelemään rankkoja asioita, käyttänyt nämä tilaisuudet hyödykseni ja kasvanut taas himpun verran enemmän, tullut yhä tietoisemmaksi siitä mitä minussa tapahtuu niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Löytänyt uskomattomia voimavaroja ja tapoja toipua ja pitää itseni kasassa. Löytänyt yhä paremman yhteyden kehoni ja mieleni välille. Oppinut päästämään irti peloista ja näkemään elämää eri tavalla. Mutta olisinko oppinut tämän kieltämällä tunteeni? Ne väärätkin?

Ja miten upeaa on ollut huomata, että minä, minä pärjään oikein hyvin pienten lasten kanssa! Ystävieni lapsia näkemällä olen oppinut saavani pikkulapset nauramaan enkä itkemään, sovittanut heidän vaippapyllynsä lonkalleni kuin he olisivat aina olleet siinä, leikkinyt ja laulanut, ilmeillyt ja nauranut. Mikä lisä siihen varmuuteen, että minusta voi tulla ihana ja hauska äiti! Tänäkin aamuna lauloin Rölli-laulua keittiössä teekannua pestessäni. Sellainen minä vaan olen. Mies on vähän vakavampi, mutta tykkää minusta juuri tällaisena hauskana leikkitätinä mikä olen. Spontaani, intuitiivinen, hetkessä elävä, rakastava, aurinkoinen, välillä myös mörrimöykky! Olen herännyt aamuisin ajoissa (!) ja hihkunut pissahätää, aamulämpöjä (36,94?), raskaustestejä ja uusia aamuja ennen kuin mies on edes silmiään raottanut. 

Mut että ei vitsi, elämän vaan piti mennä just näin. Ja toivon aivan hillittömästi, että meille tulisi tämä Joulun ihme. Sillä ollaan me ihan valmiita jo. Toivon ettei minulta jäänyt oppitunteja käymättä. Ja kuinka oikein olisi saada lapsi juuri Jouluna, sillä mielestäni se on vaan niinku huonoin aika pitää synttäreitä. Suunnittelemalla tämä ei olis koskaan mennyt näin ;) Siis niin oikein meille! Sithän sais vaan yhdet lahjat vuodessa ja miten siinä pitää synttäreitä? Mutta hei, minä jos joku osaisin varmasti ostaa tuplamäärän lahjoja ja pitää ihan erilliset juhlat vaikka etu-/jälkikäteen! Isot tai pienet. Söpöt tai aktiiviset. Ihan pienen tyypin näköiset, tottakai. 

Niin ja hei, jos en saa iloita jo nyt tai vähän varuilta surrakin, niin teen kyllä ihan jo sen takia molempia aivan täysin rinnoin. En varmastikaan saa edes omasta mielestäni ostaa söpöä bodya jos sellaisen näen, mutta tottakai ostan sen jos siltä tuntuu. Kerran minulla on hetkeni iloita, haluan myös tehdä niin. Sillä tämä ilo jos jokin on haurasta. Elämä on niin haurasta. Ja kuuntelen jälleen videolta siskoni laulun mummini hautajaisissa. Mielessäni ja sielussani mummi on vielä olemassa, jotenkin mummi ei koskaan lähtenytkään kovin kauas. Mummille voi kertoa, että ehkä saat vielä tänä vuonna toisen lapsenlapsenlapsen. Varmasti olet hengessä mukana, voin niin kuvitella ne piparit ja punaisen maidon mitä pienille tarjoaisit jos vaan kanssamme vielä olisit. Ja ehkä hieman valittaisit kun nähdään niin kovin harvoin. Rakkaitaan saa ikävöidä, sillä rakkaat ovat täällä, sydämessä. Myös ne rakkaat, joita ei koskaan ollut. Eikä heissä ollut mitään vikaa, eikä luonto korjaa. He eivät vaan olleet valmiita tulemaan tänne meidän luokse. Ja ehkä heidän sisko tai veli on vielä riittävän vahva, ehkä pian kaikki vaan menee hyvin ja me saadaan syliimme meidän pieni. Se pieni jonka juuri pitikin meille tulla.

Nyt markettiin ostamaan uutta ruukkua ja ovenkahvaa. Arki on täällä, vaikka kuinka henkiseksi rupeaisin! 

Ja ihania olette, kiitos kaikesta, ihanaa että olette mukana matkallamme  <3 Eerika

 

Share
Ladataan...

Kommentit

AnLottanen

Voi, miten iloitsen puolestasi ja kanssasi! Kyyneleet silmissä luin eilistä päivitystäsi, eivätkä ne nytkään kaukana ole.

Toivotaan,  että kaikki menee hyvin. <3

 

Kympin joukko

Voi että miten hienoa.  <3

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Toivon teille niin paljon hyvää. Onnea kovasti!

Ihan itseäkin melkein itkettää ja naurattaa samaan aikaan.

SannaT (Ei varmistettu)

Ihania uutisia (hassua sanoa näin kun ollaan ihan ventovieraita)! Tekisi mieli sanoa jotain muutakin mutta en vain keksi sanoja joten jätetään tähän

Vierailija (Ei varmistettu)

Hirmuisesti onnea odotukseen! Täälläkin pidetään peukkuja, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Tätä palstaa seuranneena tulin tosi onnelliseksi teidän ilouutisesta ja toivon kovasti, että saatte pienen jouluihmeen!

Vierailija (Ei varmistettu)

voi ihanaa! tosiaan ihan hassua, miten näin ventovieraan onnea, iloa ja toisinaan myös surua alkaa myötäelämään.. :) olet rohkea nainen kun kirjoitat !
Leena

Onnittelut, Eerika! Tuli mieleen oma onnenaamuni tuosta kuvasta, mekin ikuistettiin plussatesti Hesari taustalla :)

(Ei varmistettu)

Oi onnea onnea!

Täällä yksi lapsena hieman katkera joulun lapsi, joka omasta mielestään sai aina liian vähän lahjoja.. ;)

Päivän tuuli

Tätä palstaa jo jonkin aikaa seuranneena olen todella onnellinen teidän puolesta! Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin raskauden loppuun asti. Ja tietysti siitä eteenpäin myöskin. :)

Torey
Näissä neliöissä

Voi Eerika! Onnea, ihanaa! <3

Sait taas kerran kyyneleet silmiini, mutta tällä kertaa ihan ilosta. Toivon niin kovasti teidän pienenne pysyvän vahvana matkassa ja teidän saavan jouluksi kauan odottamanne ja ansaitsemanne paketin!

Elina U.
Lentoaskeleita

Oioi kuinka ihania uutisia! :) Hurjasti onnea! Tästä tuli vaan nyt niin hyvälle mielelle, voi että.

Toivottavasti varoiksi sureminen väistyy pikku hiljaa odotuksen onnen tieltä. Minä tein aikanani myös sillä piinaavalla 4+0 rv:lla positiivisen testin, eli jännittämistä riitti pitkään. Voi hitailta viikot tuntuivatkaan!Meilläkin oli takana (yksi) kurja pettymys, enkä uskaltanut pitkään iloita oikein ollenkaan. Tuolla se positiivinen testi nyt kuitenkin peloista ja kurjista kokemuksista huolimatta tuhisee pinnasängyssään.<3 Toivon niin että pystyt vielä nauttimaan ja iloitsemaan raskaudestasi murheet poissa, ja että tämä pikkuinen pysyy kyydissä! Miljoonittain onnen ajatuksia teille! <3 

Veden alla

Tosi paljon onnea ja tsemppiä! :)

Suttura

Mä uskon Joulun ihmeisiin. :)

Rutistus - olette mielessä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea!

Noi muiden reaktiot keskenmenoihin ja/tai lapsettomuuteen kertoo muuten paljon ihmisten erilaisista tavoista selvitä ja käsitellä vaikeita asioita. Toiset haluavat järjellisen tai tieteellisen selityksen, joten siksi "luonto hoiti pois"- tyyppiset kommentit kertovat ehkä enemmänkin siitä. Vaikea asia se on varmastikin kaikille.En epäile tippaakaan!

Meidän ystäväpariskunnallamme on takanaan monta keskenmenoa, eikä lääkärit osaa kertoa mitään, miksi. Vuosien surun jälkeen, asiasta ei enää edes puhuta, vaikka kaikki tietävät ja pelkäävät heidän kohtaloaan tässä lapsiasiassa.

Toivotan teille kaiken mahdollisen onnen ja tsempin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea ja kaikkea hyvää teille!

Eerika
Bättre liv

Kiitos ihanista viesteistänne :) Mielessä on myllertänyt niin kovasti, etten ole pystynyt vastaamaan, en vaan ole tiennyt mitä sanoa! Toivottavasti tämä positiivinen voima kannattaa minua ja pientä eteenpäin <3

Vierailija 15.4. klo 18.14 : Jokaisella on tosiaan omat tapansa käsitellä asioita, on vaan niin vaikea antaa toisten käsitellä ne omalla tavallaan eikä tupata sitä omaansa muille. Itse kullakin! :)

Joulua odotellessa (Ei varmistettu)

Voi onnen halaus, mikä iloinen uutinen! Olen lueskellut blogiasi jo jonkin aikaa kun meillä on myös ollut pitkään vauvahaaveita, joihin olemme hakeneet jo apua nykylääketieteen keinoin... Sattumalta meillä kävi juuri myös onni ja olemmekin nyt hyvin samassa vaiheessa raskautta! Toivotaan että molempien pitkä odotus palkitaan joulukuussa. &lt;3

Onnea ja kaikkea hyvää teille. :)

Eerika
Bättre liv

Oi ihanaa! Toivottavasti kaikki menee siellä hyvin. Miten upeata olisi taivaltaa samaa tahtia maaliin asti <3

sylissä

Paljon paljon onnea! :)

tilkkutäkki

Onnea odotukseen. Jokainen tuntee menetyksensä eri tavoin ja selvii siitä eri tavoin. Kaikkien keskenmenojeni jälkeen muut selittivat että parempi niin ja jopa itsekin väitin pienen hetken niin, koska en olisi muuten selvinnyt. Nyt kumminkin kaipaan jokaista niista menettämistäni vauvoista, he ovat melkein päivittäin mielessäni ja osaa elämääni. 

Kommentoi

Ladataan...