Väsymys ja mielikuvitusystävä

Ladataan...
Bättre liv

Kannullinen vihreää teetä ja terveellinen välipala. Otan kupin kaapista ja itken. Tyttö nukkuu pitkiä päiväunia parvekkeella, astianpesukone ja pyykinpesukone hurisevat. Haluaisin vaan puhua ystävälle, olla hetken aivan rauhassa, herätä aamulla ja käydä yksin vessassa, syödä aamupalan keskittymättä keneenkään muuhun ja lähteä talosta ihan vaan vetämällä takin omaan niskaani. 

Minulla on mammakavereita, tyttö nukkuu aamukuuteen asti herättämättä. Puisto on jäässä ja kurassa eikä tytöllä ole kurahousuja, lähipuistokin on yleensä tyhjä kun sinne menemme. Ajattelin piristää itseäni tänään menemällä tytön kanssa lastenvaatekirppikselle ja lähelle lounaalle. Olin aamulla niin koomassa etten meinannut saada itseäni ylös, tyttö kitisi kun yritin tehdä edes jotain, aamupalassa kesti ikuisuus, tyttö pissasi keittiöön karattuaan vaipanvaihdosta enkä saanut itseäni valmiiksi ennen kuin piti lämmittää tytölle lounasta. 

Viikonlopuksi olin varannut itselleni hotellihuoneen Helsingin keskustasta, aluksi illallinen ystävän kanssa ja siitä kylvyn ja irtokarkkien kautta pitkille kauneusunille. Rauhallisen aamun kruunaisi valmis aamupalakattaus. Ensimmäinen yö ilman tyttöä ja täydet yöunet! Oksensin to-pe välisen yön ja olin kuumehorkassa perjantain. Mies hoiti tyttöä kunnes alkoi myös päiväuniaikaan oksentamaan ja hänellekin nousi kuume. Lauantaina vatsaan sattui närästyksenomaisesti kun söin, nousin ylös, liikuin.. Sunnuntaina lähinnä makasin sohvalla väsymystäni. Hotellivaraus yllättäen peruttiin.

Tiedän, että elämä on sitä millaiseksi sen ajattelemme. Ajatellaan niitä positiivisia puolia. Mietitään miten voidaan onnistua. Mikä meni hyvin? Tätä kestää vain hetken. Me emme ole ajatuksiamme, tunteitamme tai kehojamme. Voimme päättää ajatuksemme. Voimme tehdä muutoksia itseemme ja elämäämme. Kaikki on vaan meistä itsestämme kiinni!

Mutta juuri nyt olen siihen aivan liian väsynyt.

Kaipaisin tyttökaveria jonka kanssa saisimme märehtiä ja sanoa kaikki pahat asiat mahdollisimman suurin sanoin kunnes olisi vuorossa nauru ja vitsailu. Kun sanoisin että tämähän on ihan perseestä niin hän sanoisi, että perseestä, siis niin PERSEESTÄ! Kukaan ei vertailisi. Sanoisi miten minun pitäisi tähän kaikkeen suhtautua. Olenko ajatellut hankkivani hoitajaa tai palaavani töihin tai voisinko ajatella eri tavalla? Joku vaan tukisi, ymmärtäisi, antaisi näiden sanojen ja tunteiden tulla jotta ne voivat vuorostaan mennä.

Sanoisi, että tiedätkö kun sä olet oikeasti pärjännyt aivan sairaan hyvin. Halaisi ja sanoisi että olen oikeasti vallan ihana, riittävä ja mahtava. Että minussa on sisäistä voimaa vaikka kuinka. Että sua pitäisi juuri nyt vaan paijata, hoitaa, hemmotella ja antaa kaikkea mistä saat energiaa ja voimia. Sillä tottakai sinä tarvitset sitä annettuasi kaikkea tätä toisille täyspäiväisesti jo yli vuoden ajan!

Minulla on niin ikävä parasta ystävääni, jota ei ole olemassakaan. Olisikohan liian myöhäistä hankkia mielikuvitusystävä?

<3 Eerika  (tänään 1v 2kk äitinä)

Share
Ladataan...

Kommentit

pelagia
päivät kuin

<3

Eerika
Bättre liv

Kiitos mielikuvitus eikun internetystäväni! :)

Torey
Näissä neliöissä

<3

 

Itse raahasin puoliväkisin meidän ulos tänään. Tytär juoksi ulos riemulla ja minä olin se väkisin osuus. Ainoa ajatus aamulla tuntui oleva "en jaksa en jaksa en jaksa". Siitä iski sekä huonoäiti-fiilis, että hetken pohdinnan jälkeen, että PERKELE! Mä olen viimeisilläni raskaana ja nyt alkoi kolmas viikko tytön kanssa keskenään kotona. Ollaan menty ja hyöritty ja vaikka mitä. Ei tänään tarvitse jaksaa. 

Ja silti! Lopulta jaksoin väkisin ahtautua niihin ulkovaatteisiin ja vein tytön takapihalle! Ja hyvin se tuntui neidille riittävän kun totesin, että en tällä vatsalla lähde nyt juoksupyörän perässä tepsuttelemaan. :D

 

Aina ei jaksa, mutta se sallittakoon! Ja toi mielikuvitusystävä voisi olla varmaan aika hyvä meille aikuisillekin!

Eerika
Bättre liv

Hyvin sä tsemppasit! Täällä ollaan niiiiin väsyneitä kun koko porukka on sairastanut ja tyttö on aikamoinen tahtotyttö nykyään, josko tämä hiljalleen tästä. Duunin suhteen kaikki on vieläkin auki, mutta näyttää yhä vaan lupaavammalta, ehkä pian voin sanoa jo jotain varmaa! Ehdotin jo että tulisin mielelläni kuukauden päästä 3pv/vko, pää nimittäin taitaa räjähtää tässä kotirumbassa ihan pian! Kyllä ne hoitokuviot jotenkin hoituu ihan varmasti :) Ja ystävien tukeakin ilmestyi kuin tyhjästä, myös tänne kommentteihin <3 Kiitos!

MillaSC (Ei varmistettu)

&lt;3
Lämpimiä ajatuksia sinnepäin!

Musta on toisaalta tosi ihanaa, ettei mun ystävällä (joka asuu lähimpänä n.500m päässä, vaikka kumpikaan emme täältä ole kotoisin) ole vielä lapsia. Et jutut on muutakin kuin lapsijuttuja. Niitä nimittäin kaipaa. Et toinen just hyväksyy mut sellaisena kuin olen, eikä ajattele mun kasvatustapoja (onks mulla ees sellaisia? :D) tai asiat pyöri vaan lapsissa.

Siksi on toisaalta ihanaa palata duuniin. Yritän kuumeisesti miettiä positiivisia juttuja töihin paluuseen liittyen. Tällä hetkellä niitä ei juurikaan ole, mitä lähempänä työt häämöttää. Ärsyttää vaan. Ärsyttää kaikki siihen liittyvä tänään. Mut en ala sun kommenttiboksissa avautumaan, haha. Toivon vain, että sä pääset pikaisesti tuolle hotellilomalle. Parasta siinä on noi irtokarkit ja valmis aamupala, RAUHASSA. et sitten pidä MITÄÄN kiirettä.

Ja mielikuvitusystävä olis joskus tosi jees.

Eerika
Bättre liv

Oi, ollapa ystäviä lähellä! Tosin onneksi olen löytänyt töistä ja vauvajutuista ystäviä, ehkä se tästä hiljalleen :) Mulle kelpaa "mammakaveritkin", kunhan lapset ei olis paikalla ja saisi puhua kokoanisia lauseita ilman keskeytyksiä ja keskittyä siihen jutusteluun niiden lasten viihdyttämisen ja hoitamisen sijaan ;) Vaikka onhan ne leikkitreffitkin kivoja, ei siinä, mutta että joskus jotain muutakin!

Muakin ärsytti ajatus omaan duuniin palaamisesta, minkä takia se siirtyikin kokoajan eteenpäin, mutta just nyt uuden duunin mahdollisuus pistää aikalailla innostumaan ja saa mut aikaistamaan töihin paluuta jos duunin vaan saan! Josko se menis hyvin, vaikka äidin sydäntä riipaiseekin!

Ja jee, puolentoista viikon päästä tuo hotellihuone odottaa. Sitä ennen viikonloppu joogafestareilla :)

Kiitos mielikuvitus internetystävälle! 

Uusia avauksia

Voi itku kun kosketti. Voimia ihana ja lepoa <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3

Jeba
Tuuliajolla

Eerika. <3

Juuri näiden ajatusten takia palan suuresta halusta palata takaisin työelämään! Vaikka rakastankin lapsiani aivan suunnattomasti, kaipaan myös sitä, että saan olla vain minä - edes sen työpäivän ajan. Saan viedä lapseni hoitoon, lähteä ajamaan kohti työpaikkaa, tehdä töitä, syödä lounasta ilman että joudun pyyhkimään maitoa pois pöydästä tai syöttämään tyttöä samaa aikaa kun itse yritän samalla lapata suuhuni ruokaa. Työpäivän päätteeksi saan lähteä hakemaan lapsiani hoidosta, mennä kotiin ja touhuta niiden kanssa aivan erilaisella enrgialla ja pussata ne puhki, kun ollaan oltu päivä erossa!

Voih. Mä kyllä niin istuisin sun kanssa alas ja höpöttäisin kaikesta muusta kun lapsista. Vaikka kuule maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta hömpästä ja ihmeellisestä. Antaisin vertaistukea sekä neuvoja, ilman että koskaan kyseenalaistaisin kasvatustapojasi tai äitiyttäsi. <3

Voimia sinne! Onneksi mennään kohti kevättä ja kesää. <3

Eerika
Bättre liv

Olen jotenkin niin kammonnut ajatusta siitä, että juostaan aamulla töihin päiväkodin kautta ja takaisin. Se on kuulostanut niin stressaavalta, kiireiseltä ja kamalalta. Mutta ehkä se ei sitä olekaan! 

Tänään muuten kävin toiseen otteeseen juttelemassa uudesta duunimahiksesta ja hyvältähän se vieläkin vaikutti, vielä joudun hetken jännäämään, mutta toivottavasti tulee positiivisia uutisia ja pian! Menin ihan itse ehdottamaan, että aloittaisin jo huhtikuun alusta 3pv/vko ja kesäkuussa sit olisin täysipäiväinen (mies jää 2 kk ajaksi kotiin). Ei hajuakaan mihin olen nokkani työntämässä, hoitopaikasta ei ole tietoa (hoitorinki / yks.pph / kunnallinen jostain pikana) eikä sitä koskaan tiedä miten uudessa paikassa viihtyy ja kuinka kestää olla erossa tytöstä MUTTA jotenkin tuntui vaan sille, että "Saisinko mä vaan jäädä tänne ja tuoda omat teekuppini mukanani jo ensi viikolla". Ja heti mulla oli uutta virtaakin!

Voi höpöttelijä, missäs asti sä taas asuitkaan.. :D Ja kevät! Se missä on lämmittävä aurinko ja hiirenkorvia <3 Kiitos.

Jeba
Tuuliajolla

Mäkin kammosin tota samaa ajatusta silloin kun äitiysloma pojasta päättyi. Ahdisti ihan kamalasti palata takaisin töihin! Mutta, toisin on nyt! Ystäväni laittoi tyttönsä 10kk ikäisenä suureen päiväkotiin ja kauhistelin hänen päästöstään ja ajattelin miten joku voi. Mutta, nyt tyttö on todella reipas ja itsenäinen melkein kaksivuotias tylleröinen, enkä usko, että päiväkodista oli mitään haittaa - päinvastoin. Ehkä varmaan juuri ystäväni reippaan tytön takia mäkin olen ryhdistäytynyt ja olen alkanut ajattelemaan, että päiväkotihan on vaan todella hyvä juttu!

Itse haen parhaillaan koko ajan töitä ja poika aloittaa päiväkodin ensi viikon Maanantaina ja on siellä 14pvä/kk. Itse jään vielä tytön kanssa kotiin, mutta pojan ollessa jo sen verran toimelias tapaus, olen tullut siihen tulokseen, että se tekee hänelle vaan todella, todella hyvää. Ja jos tästä nyt ura urkenee lähiaikoina, niin tyttö aloittaa perhepäivähoidon - missä, en tiedä vielä. En ole yhtään huolissani, sillä asioilla on tapana kyllä järjestyä! :)

Onko siellä paljon eroja hinnallisesti yksityisen pph:n ja kunnallisen päivähoidon välillä?

Heh... :) Täällä Salossahan me asustellaan!!

Eerika
Bättre liv

Meilläkin on tuttuja jotka ovat laittaneet lapsen hoitoon vuoden iän korvilla ja olen ollut aivan yllättynyt miten hyvin se on koko perheen kannalta sujunut. Itse haluaisin mieluummin tytön nyt pienryhmähoitoon, mutta koska perhepäivähoitajia ei täällä päin käytännössä ole juurikaan, on nyt kiikarissa hoitorinki näiksi 2kk ajaksi jos duuni napsahtaa. Yksityisiä pph on siis kai jossain kiven alla? Yksityisen pk ja kunnallisen välinen ero on jotain parinsadan kieppeillä, kuntalisä riippuu toki iästä. Elokuulle on jo hakemukset ostopalvelupk ja kunnalliseen.

Niin ja Salon suunnallehan ei ole matka eikä mikään, ystävät rakensivat sinne suunnalle talon ja käyvät nyt sieltä asti pääkaupunkiseudulla töissä, kreisiä! Ei siis mahdoton päiväretkikohde laisinkaan.. hmm.. :)

Jeba
Tuuliajolla

Me oltiin tänään pojan kanssa tutustumassa päiväkotiin ja meni paremmin mitä osasinkaan ajatella! Heti kun päästiin pihalle, tuli vähän vanhempi poika vastaan ja nappasi poikani mukaan omiin leikkeihin. :) Sen jälkeen en edes nähnyt omasta pojastani kun vilauksen siellä ja vilauksen täällä. Sisälläkin leikit jatkui hyvin ja mulle itselleni tuli äärimmäisen helpottunut ja ihana fiilis! Jee! :))

Mulle on ihan tuntematon tommonen hoitorinki? En oo koskaan kuullutkaan! Täällä Salossa on ihan semmonen Salon Yksityiset perhepäivähoitajat - kotisivut, missä on listattuna alueet yms. Sinne mäkin soitin ja selvittelin hoitopaikkoja. Eikö siellä teillä päin ole semmosta?

No niin eipä kuule ookkaan..... ;) Kevätkin tulossa, ilmat lämpenee ja täälläkin on tekemistä.... :)) Monethan rakentaa/ostaa juuri täältä talon ja käy pääkaupunkiseudulla töissä. Junalla pääsee hyvin ja nopeesti kaikenlisäksi... :)

Eerika
Bättre liv

Jes, mahtavaa!

Hoitoringissä useampi perhe palkkaa hoitajan kotiin hoitamaan lapsia perhepäivähoitajan tavoin. Hoito voi tapahtua yhdessä tai useammassa kodissa kiertäen. Lapsia on 1-4 ja he ovat usein alle kolmivuotiaita, mutta saattaa toki olla vanhempiakin. Yksityisen hoidon tuki kattaa osan hoitokuluista. Työnantajana voi toimia joko yksi perhe tai kaikki perheet, tällöin siis hoidetaan myös kaikki työnantajan velvollisuudet. Hoitorinkejä löytyy jonkun verran täältä päin. Yksityisiä perhepäivähoitajia ne ole löytänyt sitten mistään, vaikka olen kysellyt ja googletellut ummet lammet.. 

Ja pitää tosiaan miettiä josko jossain välissä treffattaisiin siellä tai täällä! Saa ilmoitella jos satut tänne päin :)

Jeba
Tuuliajolla

Aaaah, okei. :) Kuulostaa ihan kivalta. Toivottavasti teilläkin hoitokuviot jossain vaiheessa hoituu parhain päin ja tytteli saa mieluisen paikan. :)

Juu, ehottomast! :) Olisi kiva vaihtaa sun kanssa ajatuksia kyllä ihan face to face. :)

-mimmu- (Ei varmistettu)

HEP! Joko lähetään? Mulla oli tänään samat ajatukset kiteytettynä -kun vain saisi edes hetken huolehtia VAIN itsestään-, damn, ei onnistunut tänään :D yllättäen!
Itseäni lohduttaa ja myöskin kauhistuttaa ajatus että lapset tosiaan ovat vain hetken pieniä, silloin kun tuntuu ettei jaksa niin kummasti auttaa kun muistaa kuinka etuoikeutettu on ja tosiaan joskus tilanne tulee olemaan aivan toinen..ja tuo kauhistus...ihan oikeasti noista pienistä kirpuista kasvaa isoja ja aikuisia, eikä ne enää mahdu äidin syliin, tai roiku housunpuntissa, tai pissaa keskelle keittiön lattiaa (toivottavasti ainakaan :D), tai halua että äiti nukuttaa jne.

Itse olin todella uupunut viime kesänä ja se kulminoitui elokuussa saatuun paniikkikohtaukseen, silloin vasta tajusin ettei kaikki ole niin kuin pitäisi. Meillä on kaksi maailman ihaninta lasta 1v 3kk ja 3v 3kk ja viimevuoden vauva vuosi oli raskas vaikka en itse sitä edes tajunnut. Jatkuvat yöheräilyt, huonosti nukkuva äiti, huonosti nukkuva vauva, pelko esikoisen heräämisestä vauvan kitinään, 2kk sairastelu, jne. vauva oli ihana ja kiltti ja rakas, mutta äiti oli kiukkuinen, väsynyt, itkuinen ja lopulta tuntui kirjaimellisesti että maailma putoaa niskaan! ihan oikeasti, se tunne kun taivas on n.10metriä pääni yläpuolella...huh :( avauduin oireistani neuvolassa syksyllä ja sain sitä kautta apua ja pääsin depressiohoitajan juttusille, joskin prosessi oli hitaasti etenevä,mutta ONNEKSI sain apua.
Nyt on parempi, lapset nukkuvat yönsä ja ovat edelleen maailman ihanimmat ja rakkaimmat ja suloisimmat, mutta niin on myös äiti! :)

Usein soimaan itseäni siitä, että miksi en ymmärrä lähteä ovesta ulos yksin silloin kun mies on kotona...ihan oikeasti, kuinka vaikeaa se oikein on?!

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

-Eeva Kilpi-

Rakkautta ja ainutlaatuisia hetkiä teidän kevääseen, mutta myös äidille ansaittuja nautintoja!

Eerika
Bättre liv

Sehän siinä kun saisi pidettyä itsensä niin hyvinvoivana, että jaksaisi tätä kaikkea. Kitinöitä, raivareita, tahtootahtoo, jatkuvaa huolehtimista jne. Välillä sitä jaksaa iloita niistä pienistä asioista ja pussailla tyttöä onnessaan, mutta kun uupumus iskee on mielessä vaan "älä pliis ala enää huutamaan". Huoh.

Lepo olisi täällä siis todellakin tarpeen! Nyt vaan jaksaajaksaa loppuviikon niin viikonloppuna saan vähän omaa aikaa ja seuraava viikonloppu menee toivottavasti hotellissa levätessä. Tosin sitä ennen pitää lenkittää koirat mahdollisimman hyvin ja katsoa ettei mies jää ihan mission impossiblen keskelle himassa, mutta silti! 

Osalle se ensimmäinen puoli vuotta on pahin, itselleni aika sen jälkeen kun tyttö alkoi liikkumaan ja tahtomaan ja ruokahuoltokin tuli mukaan kuvioihin. Ihan pahinta on ehkä se, ettei meillä ole apujoukkoja jotka tulisivat hätiin silloin kun apua tarvitaan, ei niitä jotka ottavat tytön luokseen niin pääsisimme miehen kanssa kahdestaan ulos tai niitä jotka veisivät koirat lenkille kun olemme koko perhe sairaana. Mutta ehkä hiljalleen jotain, ainakin sain Rennietä viikonloppuna naapurista nyt kun ollaan tutustuttu toisiin pikkulapsiperheisiin ja meillä on myös alkanut käymään siivooja 3 viikon välein niin ei tarvitse siivouspäiviä viettää vaikka imuri vielä huriseekin harvase päivä. 

Tsemppiä sinne ja onneksi asiat ovat siellä jo paremmin päin :) Kevätaurinkoa teille!

Kommentoi

Ladataan...