Väsynyt peto

Ladataan...
Bättre liv

Ah, viikon raskausoirelotossa olen voittanut... *rumpujenpärinää*.. tolkuttoman väsymyksen, mielialanvaihtelut ja ummetuksen! Eilen tunnuin tipauttaneeni kaiken positiivisuuden kyydistä kun hermostuin töissä heti aamupäivästä enkä meinannut millään rauhoittua päivän edetessä. Yöllä olin heräillyt vatsakipujen vuoksi ja tietty mahdottomaan pisuhätään, eli ihan parhaissa energioissa ei oltu. Vihdoin kotiin päästyäni söin ja lepuutin sohvalla Greyn anatomian ja ruusunmarjateen parissa. Koko päivän oli palellut ja nökötinkin sohvalla kahden viltin alla villasukat jalassa ja lämmittelin itseäni koirissa. 

Miehen tullessa treeneistä lähdin vielä vanhemman koiran kanssa kävelylle. Kun olimme menossa nurmialueelle vievälle polulle, tuli vastaan kaksi irrallaan olevaa koiraa, jotka haukkuen tulivat päin. Omistaja ei saanut mitään aikaiseksi ja sain huutaa koirille etteivät tulisi iholle asti ja peräännyin tien varteen. Lähdettiin rivakasti kävelemään toiseen suuntaan, etteivät koirat lähtisi perään. Normaalistikin ketuttaisi, mutta nyt puski itkua keskellä katua ja tärisin kun halusin vaan huutaa sille naiselle, ettei se ole hänen puistonsa, eikä hällä ole mitään oikeutta pitää koiriaan vapaana kun ne eivät ole hallussa. Itkusta täristen kävelin suoraa tietä kotiin ja vajosin sänkyyn itkemään koira kainalossa. Koiraan käpertyessäni rauhotuin, kävin iltapesulla ja menin ennen yhdeksää nukkumaan. Kasasin päälleni keon fleece-huovasta, peitosta ja villaisesta viltistä. Villasukat ja flanellipyjama päälle ja koira viereen. Lämpöä, rakkautta ja unta, parhaat lääkkeet täydelliseen uupumukseen ja toivottomuuteen.

Yhdeksän tunnin yöunien jälkeen herättiin uuteen päivään. Aamuhesarissa oli aivan ihania käsinukkeja Ikean mainoksessa ja esitinkin miehelle kuinka niiden kanssa olisi ihana leikkiä, laittaa käsinukkea pikkuiselta piiloon ja takaisin ylös! Aamupalaa ja halit, hengitysharjoituksia aamuliikenteessä. Tänään käyn ostamassa luumumehua ja pähkinöitä kaupasta kun pitäisi santsata välipaloja. Illalla mennään katsomaan ystävien pariviikkoista tyttöä, aww! Ihanaa nähdä pientä, pitää sylissä ja nuuskutella, kysellä millaista alkuaika on. Ihmetellä pieniä sormia, kummastella pikkuruisia vaatteita. Ihmetellä pientä elämää.

Nyt taas muistan miten väsymys minuun vaikuttaa, menen aivan pikkutytöksi, en kykene oikein mihinkään ja kaikki tuntuu toivottomalle. Mutta onneksi muistan, että tämä johtuu vain tästä väsymyksestä. Kaikki on oikein hyvin, tänään on rv 6+0, aika hiipii hiljalleen eteenpäin ja me voidaan saada kesällä pikkuinen. Kyllä me jotenkin saadaan kaikki järjestymään. Toivottavasti siinä vaiheessa saisin jotain hormonaalisia supervoimia väsymyksestä selviämiseen, koska olen aika toivoton tapaus pienessäkin väsyssä. Tällä viikolla siis lepoa, lepoa ja lepoa eikä mitään liian vaativia tehtäviä minulle :)

Kuva: insearchofsmallthings.blogspot.fi

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulema toiset koirat reagoivat jo ihan alussa raskauteen. Kai ne haistaa hormonimuutokset tms. Saattoi siis olla kyse tuostakin nuiden koirien kohdalla.

Mutta itse en ymmärrä kuinka niin moni koiran ulkoiluttaja pitää koiriaan puistoissa vapaana. Itse ainakin pelkään koiria, niin ei tunnut kivalta jos vastaan tulee iso vapaana kulkeva koira. Ja voihan siellä puistossa olla vaikka kissankin ulkoiluttaja. Hyvin käyttäytyvä koira voi muuttua arvaamattomaksi kissan nähdessään.

Koita jaksaa väsytyksen kanssa :)

Eerika
Bättre liv

Mä luulen, että ne koirat vaan haukkui pimeydestä tuleville tyypeille, ovat usein muulloinkin vapaana ja menevät ihan miten sattuu eikä omistajaa tunnu kiinnostavan. Inhottaa kun ei oteta muita huomioon, yhteiset alueet kuuluu kaikille ja siellä tulee voida kulkea rauhassa :) Tänään taas väsyttää, mutta onneksi ei niin paljoa, kiitos yhdeksän tunnin yöunien! Toivottavasti pieni on mukana ja kasvaa. Enää yksi horrostyöpäivä ja sitten nauttimaan viikonlopusta <3 Ihanaa torstaita!

Kommentoi

Ladataan...