Vauvakuume, häh?

Ladataan...
Bättre liv

Mikä ihmeen vauvakuume? Onko meillä vauvakuume? Lilyssä puhutaan nyt vauvakuumeilusta vauvakuumetestin kimmoittavana. Koko yhdessä elomme ajan meillä on puhuttu "sitten kun" ja "meidän lapsille sitten". Ihan alkuhuuman ensimmäisinä kuukausina jouduin käymään raskaustesteissä kuukautisien poisjäännin vuoksi. Lopulta sain keltarauhashormoneilla ne uudelleen käyntiin ja aloitin taas e-pillerit jotka olivat kuukautiseni alunperin sekoittaneetkin. Se siitä, mutta kyllä sitä paniikissa oltiin kun ensimmäisiä tuloksia odoteltiin, vaikka oltiin oltu tosi varovaisia. Vuodet kuitenkin vierivät eikä vahinkoja tullut, edes silloin kun unohtelin pillereitä parina päivänä putkeen harvase kuukausi. Silti me suvereenisti bongataan söpöimpiä lapsia pupunkorvapipoissaan ja samettihousuissaan, sovitaan mitä leluja meidän pienelle sitten ostetaan tai ei osteta, miten puetaan ja ei pueta, miten kasvatetaan tai ei kasvateta. Käytännössä suurin osa valinnoista ollaan siis jo matkan varrella tehty ilman yhtään töppösen kilinää.

Osa kavereista on saanut lapsia, joita nähtiin yleensä vasta kun ne olivat ehtineet kävelemään. Usein syliin annetut pienokaiset katsoivat minua hetken rävähtänein silmin ja alkoivat huutamaan. Mitä siinäkin olisi pitänyt tehdä? Monet eivät myöskään antaneet lasta syliin ilman että itse kysyi, ja minähän en kysynyt. Vähän isompien kanssa sentään pystyi leikkimään jotain. Mutta usein kaverit halusivat ystävänsä aivan itselleen ja lapset pois jaloista kun piti saada jutella ihan aikuisten oikeasti. Eli ei, ei tässä ihan kamalasti lapsikokemusta ole kertynyt kun eivät sisaruksetkaan ole saaneet vielä lapsia. Ei ole läheisiä kummilapsia tai kokemuksia lapsenhoitajana olosta. Ellei 12-vuotta nuoremman siskon hoitamista lasketa, mutta siitä nyt vasta onkin aikaa.

Lopulta on myönnettävä, että koiranpennut ja kissimirrit ovat aina olleet paljon suloisempia kuin pienet vauvat. Kyllä se nyt niin taitaa vieläkin olla, tunnustetaan! Mutta mitä tämä lapsen haluamistouhu sitten oikein on? Ettekö te nyt sitten halua lasta? No tottakai halutaan! Ei se vaan tarkoita, että ihmisen pitäisi mennä ihan pehmoiseksi jokaisen pienokaisen nähdessään. Meidän koiratkin on ihania, mutta en mene siitä huolimatta lulluttamaan jokaista kadulla vastaan tulevaa koiraa. Ja miksi ei voisi haluta itselleen kuumeilun sijasta ihan oikeaa lasta? Sellaista kenen kanssa voi touhuta asioita, leikkiä pikkujunilla ja keinua puistossa? Näyttää luontopolun ihmeitä ja opetella uimaan? Hyppyyttää olkapäillä ja keksiä nokkeluuksia? Miksi pitää vain lullutella pikkukapaloissa pötkötteleviä löllyköitä? Onko se ainoa virallisesti oikeaksi todettu tapa haluta lasta? Olla jossain ihmeen vauvakuumeessa?

Raskauskuumeen voin jo jotenkin myöntää, tosin en sellaista vakavanlaatuista äitiysmekkobuumia. Raskaana olevien masut, voi herranjestas! Niin ihanan pyöreitä ja pinkeitä. Huomaan nykyään jo pienenkin kummun ja haluaisin niin kokea sen itse! Kokemaani kaksi alkuraskauden turpoamisvaihetta ei ehkä kategorisoida kunnon raskausmasuiksi. En päässyt niille oikeasti pyöreille kuukausille, pienen ensimmäisille liikkeille ja ulkopuolisesta niin sympaattisen näköiselle ankkakävelyvaiheelle. En saanut valittaa turvonneista nilkoista tai siitä kuinka vauva painaa sisäelimiin. Voi miten kaipaisin sitä juuri nyt! Toki haluaisin myös silittää pikkuisen päätä ja nuuskuttaa pienenpieniä hiuksia. Pitää vaan sylissä ja laulaa omia keksimiäni tuutulauluja. Mutta tämäkään ei tarkoita sitä, että hyökkäisin raskausmasujen tai vaunujen kimppuun, päinvastoin, en ole tainnut koskaan tehdä kumpaakaan.

Niinpä vauvakuumeet my ass, me halutaan se kaikki!

Oletteko tekin omituisia vai eteneekö vauvakuumeenne naistenlehdistä tuttua kaavaa?

Siitä kaikesta haaveillen <3 Eerika

Share
Ladataan...

Kommentit

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ihan kuin mun näppäimistöstä! Minäkään en osannut sitten kirjoittaa vauvakuumeesta, kun melkein suututti kuitata meidän stressaava neljän vuoden odotus jollain niin kepeällä termillä... Vaikka oli kyllä ihana lukea muitten vauvakuumeesta, en minä sillä. 

phocahispida

Ei ollut vauvakuumetta, ihan oireeton tauti oli ennenkuin maha puhkesi ja sieltä mönki tuollainen alieni.

Eerika
Bättre liv

Hihihii, olenkin ollut huomaavinani pieniä yhteneväisyyksiä ajattelussamme ;) Ehkä luonnehtisin meillä tunnetta oman lapsen syliin saamisen kaipuuksi? Että saisi tutustua meidän kahden omaan lapseen ja nähdä kuinka hän kasvaa.

Nuo vauvakuume-testin kysymykset oli jotenkin niin kamalia, että kirvoitti kirjoittamaan, erityisesti tämä:

 

3. Tuore äiti alkaa imettää pientä vauvaa vieressäsi bussissa. Sinä...
- jäät seuraavalla pysäkillä pois. Ihan sama mikä pysäkki
- katselet hienotunteisesti muualle, ja siirryt vapaaseen penkkiin heti kun sellainen ilmestyy
- tuijotat tahtomattasi ja aloitat keskustelun vauvan iästä ja imetyksen tärkeydestä
 
Tekeekö lapsettomat ihmiset todella tuota viimeisintä? Ketä ehkä vähän häiritsisi jos toinen tulee tuijottamaan ja paasaamaan imetyksen tärkeydestä? Miksei ole vaihtoehtoa, että jatkat kännykän näpyttelyä ja maisemien katselemista, elämää se on imettäminenkin, tosin saatat ihmetellä miksi vierustoverisi joutuu tekemään sitä bussissa eikä raasu pysty odottamaan että pääsee kotiin/kahvilaan. Erityisesti talvella voisi olla hieman hankalaakin ;)

Eerika
Bättre liv

Jahas, hyvin pysyi muotoilut tässä kommentissa.. nah.. u get my point :) Ihana alieni sieltä mönkikin phocahispida!

Silkkitassu

En välttämättä ole ihaillut vauvoja, vain koska ne ovat vauvoja. Muiden lapset on muiden lapsia. Voihan ne olla ihania, mutta en minä välttämättä niitä halua hoitaa, joten sellaista kaikenkattavaa vauvakuumetta minulla ei ole ollut. Oma vauvakuumeeni on ollut aika kaukaa seurailua, muiden masujen ja vaunujen vilkuilua. Isoveljen lapsia näen kerran kaksi vuodessa, joten he kerkiävät kasvaa vierailujen välillä huimasti. Enemmän halusin päästä näkemään oman lapseni ja oppimaan yhdessä vanhemmuutta.

SannaT (Ei varmistettu)

Ei minullakaan ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta vaikka kaksi lasta onkin. Ihan samalla tavalla olen ajatellut kuin sinä, että minä haluan nimenomaan lapset, en niinkään vauvoja. Erityisesti tämä korostuu nyt, kun toinen on varsin touhukas taapero ja toinen vielä kovin pieni. Eli kyllä niistä lapsista (ja vähän vauvoistakin...) voi nauttia ilman vauvakuumeiluakin, ainakin niin meillä kävi.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Joo, tuo on minustakin aika hyva maaritelma, SannaT, Silkkitassu ja Eerika - etta kaipasin kovasti omaa lasta elamaani. Mutta etta vauvakuume ja ajatus, etta se vain yht'akkia iskee ja sekoittaa koko pakan - sita en tunnista.

Eerika
Bättre liv

Ehdottomasti näin, on siis todistettavasti muukin totuus kuin se mikä lukee naistenlehdissä! :)

Kommentoi

Ladataan...