Viikot vierii, maha pyörii

Ladataan...
Bättre liv

Apuva, huomenna alkaa taas uusi raskausviikko, aika menee niin nopeasti! Olen viettänyt viimeiset kaksi viikkoa sairaslomalla levossa supistusten takia, vaan silti aika on juossut ihan mahdotonta vauhtia. Jännitän jo maanantaista neuvolakäyntiä kun näen sekä hoitajan, että lääkärin ja katsotaan jatketaanko sairaslomaani vielä viikolla. Mies tulee myös mukaan, ei olekaan käynyt kanssani neuvolassa tässä raskaudessa koska kumpikaan meistä ei ole jotenkin kokenut sitä tarpeelliseksi. Neuvolassa kun lähinnä seurataan äitdin ja vauvan vointia ja kun miehellä on kotona minunlaiseni tietotoimisto, ei neuvolan tädiltä ole ollut mitään kysyttävää. Ultrissa mies on toki ollut mukana ja nytkin lääkärikäynnillä on ultralaite käytössä (suttuisempi kuin sairaalassa, mutta silti).

Ensi viikon olen siis lääkärin arvion mukaisesti joko vielä sairaslomalla tai sitten töissä. Luultavasti ensimmäistä, sillä ainakin itseäni pelottaa miten kroppa reagoisi tällä kertaa töihin paluuseen kun edellisellä kerralla ajeltiinkin yhtäkkiä supistellen kesken päivän päivystykseen. Voi siis olla, että käyn työpaikalla vaan kasaamassa kamppeeni ja hyvästelemässä työkaverini. Ihan älytön ajatus, tekisin seuraavan kerran töitä ehkä joskus reilun vuoden päästä! Miten kaikki muuttuukin jo nyt?

Viikot ovat menneet yllättävän nopeasti ja mukavasti leposairaslomallakin, vaikka jossain vaiheessa pää meinasikin vähän hajota. Meillä on käynyt muutamia vieraita ja olen itsekin visitoinut naapureilla samassa talossa (outoa ystävystyä naapureihin, kahvitella ja viettää iltaa.. asutaanko me varmasti Suomessa?). Fysioterapiassa kävin miehen kyydillä ja kerran uskaltauduin jopa leffaan. Torstaina menin ensimmäistä kertaa koiran kanssa ulos, käveltiin rauhassa lähirantaan ja nähtiin seitsemän joutsenta! Oli kyllä ehdottomasti sen arvoista, vaikka vatsaa välillä kinnasikin. Kotiin tullessa köllälleen ja supistelut rauhoittuivat heti. Supistukset ovat myös heikompia kuin aikaisemmin, eivätkä tunnu niin inhoille tai kivuliaille kuin aiemmin. Rauhoittuvat myöskin jo levossa. Hiljalleen lepo alkaa siis rauhoittaa kehoa, tämän päivän toiveena olisi päästä myöskin ulos piipahtamaan. Tuo harmaa kelikin piristää jo sisällä nököttänyttä!

Tämän hetken raskausoireita rv 33+6

  • liitoskivut häpyluulla ja alaselässä
  • lonkkakivut erityisesti kyljellään maatessa
  • supistukset liikkeessä/seistessä/touhutessa
  • hengästyminen ja hengenahdistus 
  • vatsaan ei mahdu paljoa ruokaa kerralla
  • jonkun verran väsymystä
  • ensimaidon tiputteleminen
  • vauvan pää painaa välillä rakkoon ja lantioon
  • vaikeudet liikkua, päästä ylös, saada kenkiä jalkaan..
  • krampit jaloissa aamuöisin (aika hyvin pysyneet aisoissa magnesium-lisällä)

Mutta hei, toisaalta mua ei oikeastaan närästä, nukun aikalailla täysiä öitä (aamuöisin tosin pitää kääntyillä lonkkakipujen takia jo jonkin verran) ja fiilis on tosi hyvä. Vatsakin toimii yllättävän hyvin, olen niiiiiiin tyytyväinen! Masu kasvaa, mutta raskausarpia ei ole ainakaan vielä näkynyt. Pieni möyrii ja potkii. Eilen testasin reagoiko pieni valoon, näytin iPhonen taskulampputoiminnolla tuonne alas edetakaisin missä tiedän pienen pään olevan. Ja mitä ihmettä, ylös suuntautuvien potkumöyrimisten sijaan alkoikin nyrkkeily kohti valoa! Ihan uskomatonta! Näkötesti suoritettu täysin pistein!

Vaikka hetki sitten meillä oli ihan älytön valmistelubuumi, ovat vauvavalmistelut ja synnytykseen valmistautuminen saaneet nyt jäädä hetkeksi taka-alalle. Ehkä innostun taas kohta uudelleen? Sairaalakassia varten ehdin jo tosin tehdä listaa, sitä varten voisikin ostella valmiiksi suunnittelemiani eväitä (myslipatukoita, kaurakaakao-tetroja, pähkinöitä ja kuivahedelmiä, karkkia..). Minun kohdallani on aina varauduttava pikkunälkään! Ehkä jossain vaiheessa myös valitaan jokin kassi mihin tavaroita voi heitellä ja minkä päälle listan voi laittaa valmiiksi. Useimmat kamat kun ovat sellaisia mitä käytän lähes päivittäin joten eihän jotain hammasharjaa voi valmiiksi sinne pakata. Mutta no, tutustumiskäyntiin synnytysosastolle on vasta reilun viikon päästä joten ehkä sen jälkeen on enemmän ajatuksia siitä mitä sinne haluaa mukanaan tuoda :) Ainakin omat villasukat ja pinkit reinot ovat must!

Toivoisin ihan hirveästi, että olo tästä jatkaisi hiljalleen tasaantumistaan ja uskaltaisin äippäloman aikana käydä välillä ulkoilemassa, kaverin kanssa kahvilassa ja sensemmoista. On myös ihanaa päästä valmistelemaan Joulua kotiin, laitella jouluvaloja, joulutähtiä, koristeita, kaunista pöytäliinaa ja kynttilöitä pitkin asuntoa. Meillä on yleensä ollut joulukuusikin, vaikka olemme viettäneet itse joulupäivät anoppilassa. Nyt pääsemme ihastelemaan kuusta kotona koko Joulun ajan, sillä emme ole lähdössä muualle joulunviettoon (mitä nyt josssain vaiheessa käydään toki siellä synnärillä..). Tästä tulee niin erilainen Joulu! Miten uskomatonta on tuoda pieni Jouluiseen kotiin ja katsella yhdessä joulukuusen valoja ja palloja? Upea ajatus <3

Ihanaa viikonloppua ja isänpäivää! Meillä vietetään masuvauvan isänpäivää herkuttelemalla kotona vähän paremmin, sen kummemmin mies ei halunnut päivää juhlistaa. Mutta isä hän minun kirjoissani ja kansissani silti jo on :)

<3 Eerika & Epeliina (rv 33+6)

Peeäs. Kuvituksena miehen ottamia ihania syyskuvia, syksykin alkaa pian olemaan takana, miten nopeasti se menikään!

Share
Ladataan...

Kommentit

Eerika
Bättre liv

Ajatuksena oli siis ottaa omat tossut osastolla käytettäväksi, eikä minulla oikein ole mitään crockseja tai vastaavia muovisia läpysköitä.. Sairaalan aamutossut voivat olla hieman hankalat käyttää kun jalan koko on 36-37. Hmm.. no pitää vaan varautua siihen, että jäävät käyttämättä vaikka ottaisinkin mukaan? Voihan toki olla niinkin päin, että suojat pitävät niin hyvin ettei ongelmia tule?

Torey
Näissä neliöissä

Itselläni pysyi muistaakseni vaatteet ja tossut hyvin puhtaana. Jonain yönä side taisi hiukan vuotaa ohi, mutta siinä suttaantui vaan housut ja paidan rintamus nyt tietysti maidosta jonkin verran kastui. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Heipparallaa. Kävin joskus loppukeväästä kommentoimassa ja kertomassa, että blogisi on merkinnyt minulle paljon, koska historiamme keskenmenojen suhteen muistutti kovasti toisiaan. Meille ehti niitä tosin tulla niiden kahden synkrona kanssasi tapahtuneiden jälkeen vielä kaksi lisääkin. Mutta nyt haluan kertoa, että blogisi merkitsee edelleen paljon, koska näyttäisi, että vihdoinkin onni suosii meitä molempia. Nyt viidennellä kerralla menossa rv 27+1 ja alan pikkuhiljaa uskoa, että tämä potkiva tyttö tulee meille ihan syliin asti helmikuun alussa. Vielä emme ole esim. uskaltaneet ostaa mitään tarvikkeita, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Äitiyspakkauksen jo saimme, ja jo se, että Kela uskoo, että minä olen oikeasti raskaana, on käsittämätöntä. Kaikki tämä on niin ihmeellistä. Tiedän, että tiedät. :) Onnellista loppuodotusta sinne, perässä tullaan!

Eerika
Bättre liv

Voi että mitä olette joutuneet kokemaan, onneksi olette tällä kertaa jo noin hyvillä viikoilla ja näyttää tosi hyvälle! Terveiset meidän potkivalta tytöltä! Ihme kyllä, uskalsimme heittäytyä tarvikkeiden ostoon puolivälin ja rakenneultran jälkeen. Kai sitä ajatteli että todennäköisyys saada pieni ja kotona ei olisi tarvikkeita olisi suurempi kuin että emme saisi pitää pientä ja koti olisi täynnä tarvikkeita. Mutta omaan tahtiin, vaikka yksi sukka kerrallaan! Mietin tiedätkö itsekin äitiyspakkauksen kohdalla, että voikohan ne pyytää tätä takaisin ja mitä jos avaan nämä pussit tai pesen nämä vaatteet. Karmivia ajatuksia. Mutta kai sitä on joskus uskottava ja luotettava, että elämä voi tuoda mukanaan myös hyvää ja ihania pieniä vauvoja meille rakastaa ja hoivata <3

On kyllä jo ikävä alku- ja keskiraskautta, voi että kumpa voisin ottaa nämä hetket pulloon ja tallentaa ikuisesti! Raskaus on vaan niin ihmeellistä. Paljon iloa ja onnea sinne. Pienten varpaiden potkuja jotka muistuttavat siitä että minä pieni täällä masussa olen ja olen aivan mahdottoman vahva ja sinnikäs ja jaksan porskuttaa loppuun asti ja tulla tähän maailmaan!

Kommentoi

Ladataan...