Viimeinen kolmannes!

Ladataan...
Bättre liv

Voi apua, täällähän alkoi jo viimeinen kolmannes! Välillä pieni kääntyy ja tunkee melkein läpi mahasta, potkii milloin kylkiluihin, milloin virtsarakkoon. Onneksi vielä vienosti eikä kivuliaasti. Masu on päättänyt harjoitussupistella, tämän kokoisen masun kanssa ne alkaa myös huomaamaan. Eivät onneksi ota kipeää ja juuri keskiviikkona lääkäri tarkasti kohdunsuun olevan kiinni eli ei kai tässä muutakun pieni lepo aina kun masu tulee pinkeäksi. Pahimmat hermokivut ovat onneksi menneet ohi, silti lonkkia särkee ja jalat ovat aivan hillittömän kipeät. Verisuonet, hermot ja nivelet taitavat jäädä aikalailla puristuksiin tuolla lantion seudulla. Pidempi kävely ja tietyt asennot saavat vieläkin aikaan aikamoiset hermokipusähikäiset, mutta eiköhän tästä huomenna töihin mennä kun olo on jo parempi. Katsotaan sitten uudelleen jos olo ottaa takapakkia.

Raskausviikolla 28 pieni on jo noin 32 cm pitkä ja painaa reilun kilon, silmiä availlaan ja reagoidaan masun ulkopuolisiin ääniin. Kuten tänään Radio Rockin biiseihin autossa ;) Masu alkaa olemaan jo hieman tiellä kenkiä, housuja, sukkia ym. jalkaan laittaessa ja edes hieman kumara asento tuntuu epämukavalle kun kohtu ja usein myös tyypin jalat painavat kylkiluihin. Sitä tässä vaan miettii, että ihanko totta, vielä kolme kuukautta? Ja tämä masun kasvu on vasta alkua! Onneksi meillä on kuitenkin moni asia jo kunnossa ja pienelle sataa hiljalleen lisää tarvikkeita. Sillä kuka tietää kuinka paljon pääsen touhuamaan loppuraskaudesta ja milloin pieni tulee? Jotenkin nämä lonkkakivut säikäyttivät tajuamaan, ettei sitä koskaan tiedä milloin voi joutua sairaslomalle ja liikuntakyvyttömäksi. Niin tai synnärille! Onneksi kivut nyt näyttäisivät helpottavan, ainakin tältä erää!

Töitä on tiedossa vielä 8 viikkoa ennen äitiysloman alkua, toisaalta tuntuu tosi pitkälle ajalle, toisaalta muistan kun viikkoja oli vielä 16. Hiljalleen sitä alkaa päästämään irti työminästään ja odottamaan että pääsee perehdyttämään muita töihinsä. Hienosti ne siellä tulee pärjäämään ja luultavasti tulen palaamaan hieman eri hommiin, ehkä eri tiimiinkin. Kuka tietää milloin ja kuka sanoo että palaan samaan työpaikkaankaan, koskaan ei voi tietää. Silti tällä hetkellä suunnitelmat on aika lukkoon lyödyt ensi syksyyn asti ja tuntuu helpottavalle, ettei vielä tarvitse tietää sen enempää.

Pieni molskii masussa ja välillä pelkään että se päättää tulla tänne etuajassa. Yöllä heräsin kai supistuksen aiheuttamaan vessahätään, samalla oli nälkä ja jano, lonkkiin sattui ja jalkoja särki pirusti. Siinä sitä yritti saada unta ja hieroi jalkojansa ja mietti, että eihän tämä lonkkakipu vaan ole alaselän kipua ja eihän tämä ole supistus vai onko se vaan pepullaan tunkeva pieni ja eihän pienelle käy nyt mitään. Sillä kamalinta on herätä yöllä kipuihin, sitä on ihan unenpöpperössä eikä tajua missä sattuu ja miksi ja mieleen palaavat ne yöt kun kaikki ei mennytkään hyvin. Onneksi uni lopulta tuli ja päivä valkeni kauniina. Pitkä aamupala, uudet mammahousut jalkaan, tuore omenapiirakka kainaloon ja pikkuvauvaperhettä tapaamaan!

Pieni oli supersöpö tuhisija, joka ähisi välillä kakkaa, välillä uinui, välillä mauskutti huuliaan nälän merkiksi ja sitten syötiin tissiä ja vähän röyhtäytettiin. Vaikka kaikki oli supersöpöä ja ihanaa ja perheellä oli kaikki hyvin, siinä tajusi hieman kauhuissaan että me ollaan ihan kohta tuossa samassa tilanteessa. Meillä on myös tuollainen avuton pieni jota pitää opetella hoitamaan, ihmetellä mitä se milloinkin haluaa, opetella se kaikki. Ja ihan pitää sanoa että hieman alkoi kauhistuttamaan. Tämä on jotenkin niin lopullista, ei siitä mihinkään karkuun pääse (ainakaan pitkäksi aikaa). Enkä tiedä ketä yritin vakuuttaa kun sanoin, että eiköhän siihen vauva-arkeen pikkuhiljaa totu ja pienellekin alkaa tulemaan edes jonkinmoinen rytmi, unet hieman pitenemään ja pienen ähinöitä oppii tunnistamaan. Että onhan tämä vähän niinkuin uuden työn aloittaisi, kaikki perusasiatkin tehdään vähän eri tavalla ja se väsyttää.

Ja siellä se pieni melskaa, vielä masussa. Ja mietin että on tämä sittenkin vielä aika helppoa vaikka kuinka lonkkia ja jalkoja särkee. Ainakin pieni on hyvässä hoidossa tuolla masussa eikä tässä ihan hirveästi voi tehdä väärin.

<3 Eerika & Epeliina (rv 27+0)

Share
Ladataan...

Kommentit

Tahiti

Itselläni myös lonkkakivut ihan kamalia ja jalkoja joutui aiemmin herätä hieromaan öisin..eli i feel you! ;) kannattaa miettiä jos magnesiumia nappailisi? itse ainakin uskon ja toivon että se auttaisi nivelkipuihin edes hieman..

Eerika
Bättre liv

Magnesiumia on tullut nappailtua jo jonkun aikaa, ovat vähän vähentäneet aamuöisiä jalkakramppeja (jotka saattavat pohkeiden lisäksi tulla sääriin, takareisiin, jalkapohjiin.. tai useampaan samaan aikaan!). Mutta no, nyt ei kyllä tunnu mikään magnesium riittävän :/ Hieronta, liikunta ja kylmät & kuumat suihkuttelut vuorotellen ennen nukkumaanmenoa ovat nyt listalla. Tsemppiä sinne, nämä jalat ja lonkat, auts!

Jeba
Tuuliajolla

Muistan kun odotin poikaa, niin mulle tuli välillä ihan hirveä pakokauhu.. niinku että kohta tässä ollaan ihan oikeesti kolmestaan ja paluuta ei ole. Ja mikä kamalan iso vastuu sitä yht äkkiä onkin jostain toisesta ihmisestä. :) onneks tämmönen fiilis oli kuitenkin ohimenevä. :)

Eerika
Bättre liv

Hih, montakohan kertaa ehdin vielä tämän kauhun hetken kohdata kun aina välillä tulee mieleen, että hetkinen ja apua :D Onneksi ei ole mitään pahoja pakokauhukohtauksia vielä tullut :D

Fatoverdose (Ei varmistettu) http://fatoverdose.blogspot.fi

Törmäsin blogiisi sattumalta ja huomasin omaavani juuri saman lasketunajan kuin sinulla :) mukavaa odotusta! Itsekin bloggaan, blogini on alunperin laihdutusblogi, mut nyt odotuksen myötä sitä on tarvinnut muokata.

Eerika
Bättre liv

Oi, onnittelut! Miten hauskaa että on juuri sama laskettu aika, katsotaan kuinka syntymäaikojen kanssa käy! Näytät kyllä tosi hyvältä ja hyvinvoivalta, eiköhän ne vaunulenkit taas ala maistumaan sitten pikkuisen kanssa ja rankempikin liikunta palailee hiljalleen elämään. Täällä ainakin odotellaan jo kevättä ja kaikkia joogalajeja ja -liikkeitä mitä ei nyt saa tai pysty tekemään! Hyvää viimeistä kolmannesta :)

Silkkitassu

Ihanaa et siellä on kaikki hyvin! Kovasti seuraan mitä teille kuuluu!

Itsellä on nyt alkanut vasta jalat väsyä makuuasennossa ollessa, luulen et paljon vaikutti se et pystyin pyöräilee päivittäin töihin niin ei tullut lonkkakipuja, vaikka niitä ihan alussa oli ennen kuin sen pyörän hommasin. Jännä et nyt ajatukset on enemmän sitä luokkaa et alkaisipa kivut niin pikkuinen ois kohta jo ulkona. 
Toivotaan et sinunkaan harjoitussupistukset eivät olisi kipeitä. Itse olen niiltä säästynyt, mutta ystävät ovat joutuneet niistä kärsimään.

Eerika
Bättre liv

Mulla taas otti pyöräily oikeaan lonkkaan jo tuossa kesällä ja satula tuntui toooodella epämielyttävältä  alla kun pistin vähän pidempää lenkkiä polkien joten juu, ei olla sit juuri pyöräilty :) Tosin harvoin pystyisin pyörällä kulkemaankaan kun matkat ovat sen verran pitkiä. Kävely sujui yleensä tosi hyvin, mutta lonkka tosiaan suuttui tuossa viikko sitten. Nyt se toivottavasti alkaa olemaan sujut ja antaisi taas käydä koirien kanssa kävelylenkeillä! 

Harjoitussupistukset ovat olleet tähän mennessä ihan kivuttomia onneksi, olisin varmaan muuten säikkynyt! Nytkin välillä mietin, että montakos näitä sais olla päivässä että on vielä normaalia.. Paine masussa tuntuu kuitenkin sen verran epämukavalle että kyllä siinä ihan mielellään istuu alas ja lepää hetken. Toivottavasti siellä alkaa hiljalleen tapahtumaan ja saatte pienen syliin! Pääsen sit seurailemaan millaista se teidän vauva-arki on :)

Silkkitassu

Jostain oon kuullut et alle 15-20 kertaa päivässä on sellanen kohtuullinen, jos menee tuon yli niin kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Vain kerran veti itsellä harjoitussupistus puuskuttamaan kun tuli oikeasti kipeä supistus elokuun alussa. Nyt epämukavuus on kyllä huipussaan, mut kohta tää on ohi.

Mutta lepääminen kyllä kannattaa. Itse en sitä osaa riittävästi, mutta tämä raskaus ei ole tuntunut olevan menoistani moksiskaan. Nyt yritän päivällä saada nukuttua myös, kun tietää et yöt on luultavammin niitä pahimpia ja raskaampia ja lähtö voi tulla koska vaan.
 

Eerika
Bättre liv

Okei, ei sit mitään hätää :D Nyt vaan on tuntunut että näitä on tullut useammin tai sitten ovat vaan alkaneet tuntua vatsan kasvettua enemmän. Pitänee vähän seurailla kuinka usein näitä tulee niin en turhaan huolestu näistä :)

Levättyä on tullut nyt vähän pakostakin kun tuo lonkka ja koipi pakottivat pysymään paikallaan. Pieni on ottanut tilaisuudesta kaiken irti polskimalla ja molskimalla menemään mamin pysyessä paikallaan ;) Yleensä touhua arjessa riittää, mutta yritän pitää arki-iltoja vapaana myös kotona oleskelulle. Tässä on saanut ottaa ihan tavaksi kölliä sohvalla jalat pitkällään kahden nukkuvan koiran välissä <3 Ovatpa aika ihania univeijareita!

Loppuvaiheessa on varmaan hyvä olla aina hyvin nukkunut, sitä lepoa tarvitsee kun aika koittaa :) Oi vitsi miten jännät ajat teillä siellä onkaan, tsemppiä!

Torey
Näissä neliöissä

Onnea viimeiselle kolmannekselle! Parin kuukauden päästä alat jo toivoa pienen tosissaan syntyvän. :D

Itselläni vaivasi eniten raskausaikana puolivälissä raskautta alaselkä.

Eerika
Bättre liv

Kiitos ja apua, ihan kohta me ollaan jo siellä! Täällä ei vielä ole selkään koskenut, nyt pitää varmaan koputtaa ihan puuta ja nyt kipujen hellittäessä ottaa taas raskausjoogaliikkeitä osaksi viikottaista rutiinia :)

Sirunen (Ei varmistettu)

Onnea viimeisestä kolmanneksesta!:)
Olen seurannut sinua jo pitkään, mutta tuntuu, että odotuksesi on hujahtanut hetkessä tuonne asti; vastahan sitä iloittiin plussastasi ja odotettiin ekaa ultraasi yms:)

Mikäli mahdollista niin toivoisin sinulta yhtä postausaihetta. Olen tulossa käymään lähiviikkoina Helsingissä ja ajattelin, että voisitkohan paikallisena (?) tehdä sellaisen postauksen, missä hieman kävisit läpi keskustan/lähialueen "vauvakauppoja", kirppiksiä yms suositeltavaa? Itse käyn siellä suunnalla kerran vuodessa, jos sitäkään, joten liikkuminenkin on sen mukaista. Tällä kertaa ratikka- yms oppaana minulla on anoppi, mutta jos vain viitsit, myös vinkit kauppojen suuntaan menevien ratikoiden/bussien numeroista (vai millä ne merkataan?!) olisivat erittäin arvokkaita, lähinnä nyt niitä lukijoita ajatellen, jotka joutuvat suunnistamaan kaupungissa itse. Erityisesti Sophie-kirahvi kiinnostaisi, mistähän liikkeestä sen saisi? parissa verkkokaupassa se oli juuri nyt loppu..
Mutta ei paineita, kunhan heitin ehdotuksen ilmaan:)

Ihanaa syksyn jatkoa ja masun kasvattelua (toivottavasti mahdollisimman kivutonta sellaista)!

t. rv19

Katie
Aika kypsä äidiksi

Hei, jos saan nostaa omaa kissanhäntääni tähän väliin, niin mä kyselin keväällä omalla tontilla juuri samasta aiheesta ja sain loistovastauksia muilta lilyläisiltä. Täältä löytyy: http://www.lily.fi/blogit/aika-kypsa-aidiksi/vinkkeja-kiitos-helsingin-vauvanvarustekaupat-ja-kirpparit-seka

Onnea sinunkin odotukseesi!

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Toisten raskaudet tuntuvat menevän valonnopeudella, omakin tosin aikamoista vauhtia! Vaan silti, mitä, vielä kolme kuukautta?!? Tällä KASVAVALLA mahalla? ;)

Katie ehtikin tänne jo jeesimään, tuosta postauksesta ja sen kommenteista löytyykin paljon vinkkejä! Itse olen siis "uudisasukas" joten kovin kattavaa listausta on vaikea antaa. Tässä kuitenkin jotain :)

Helppo ja hyvä paikka on Kampin keskuksen kolmas kerros, sieltä löytyy liikkeitä poikineen! Sieltä siis löytyy: Bebes (äitiyden erikoisliike on lempparini, löytyy myös pientä vauvoille), Du Pareil Au Même (ranskalaista tyyliä), Kids Avenue, Pikkuväki-Pompii, Name it, Polar O. Pyret, Angry Birds -liike sekä BR-Lelut. Tänne siis kannattaa mennä tutkailemaan valikoimaa. Ainakin Bebesissä on aina näkynyt Sophie Kirahvia hyllyssä, nyt siellä on toki remottiale kunnes liike menee kiinni 7.10., tosin kirahvi ei näyttänyt olevan alennuksessa eli ei varmaan lopu ihan heti myöskään kesken. Heillä on myös nettikauppa :)

Zicco löydettiin vasta kesällä, oli aivan sairaan suloinen liike http://www.zicco.fi/in/. Punavuorenpeikko löytyy aivan ytimestä ja tykkään valikoimasta, täällä myydään myös Bugaboota lisävarusteineen http://www.punavuorenpeikko.fi/

Nämä ovat mielestäni aika hyvin kävelymatkan päässä toisistaan ja rautatieasemasta eli ratikkaan ei välttämättä tarvitse loikkia :D Kannattaa kurkkia tuolta Katien linkin takaa tosiaan lisää vinkkejä!

Ihanaa raskautta ja vauvajuttujen shoppailua Helsinki-tourneella :)

Sirunen (Ei varmistettu)

Kiitos paljon teille molemmille vinkeistä!:)

Kylläpäs aika rientää, vasta jännitin sitä sinun ensimmäistä ultraa :)

Tuollaiset "pakokauhun tunteet" on täysin normaaleja. Hassuahan se olisi jos noin iso elämänmuutos ei jännittäisi yhtään! Itselläni tuli sellainen pahin paniikki juuri ennen vauvan syntymää - olin mennyt yliaikaisuuskontrolliin ja sielä lääkäri sanoi etten mä pääse kotiin ilman vauvaa... tuli paniikki että meille ihan oikeasti tulee vauva :DDD

Eerika
Bättre liv

Hih, hauskaa että se paniikki voi loikata sieltä vielä yliaikaisuuskontrollissakin! Tai ei ehkä niin hauskaa sitten kun se osuu kohdalle.. kyllä se vaan jännättää kun tajuaa että hetkinen, kohta me ollaan vastuussa semmoisesta pienestä elämästä!

Nintin (Ei varmistettu)

Samalla viikolla mennään ja vaivat kuulostavat hyvin samoilta, myös henkiset. :) Mulla on käytössä selkävaivaisten leveä tukivyö, mutta se ei poista noita lantion alueen tuskia, kun maha alkaa olla jo niin painava. Hassua kyllä, pyöräily onnistuu multa edelleen, mutta kävely on todella vaikeaa. Jokin hermo jää puristuksiin tuolla nivusissa, niin että meinaa näkyä välillä tähtiä. Pyörällä siis rullaillaan, niin kauan kuin ilmat/kunto sallii. Mikään raskas pyöräily ei tosin tule kysymykseenkään, koska supistukset alkavat heti täälläkin, kun otan vähän reippaampia polkaisuja.

Hihii, ja kehitin täsmälleen saman paniikin viimeisen kolmannen alettua. Apua, täähän syntyy ihan kohta! Ja mun pitää tää synnyttää! Ja pitää hengissä! Ja kaikki on niin lopullista!

Nintin + Minityyppi 27+5

Eerika
Bättre liv

Voi kun hauskaa, en siis olekaan ihan kummallinen (ainakaan yksin) kun vaivailen ja panikoin ;) Fyssarilta lainassa oleva selkävaivaisten leveä tukivyö ei tunnu helpottavan sitten mitään. Olen yrittänyt kysellä raskausmasulle tarkoitetun tukivyön perään ympäriltäni, mutta hitsi kun kaikki on joko hukanneet tai myyneet omansa. Ei viitsisi sokkona ostaa jos siitä ei sitten olekaan mitään apua?

En ole varma miten pyöräily juuri nyt sujuisi, aiemmin se ei tuntunut hyvälle (hybridi-pyörä, kapea satula, matala ajoasento..). Koirien kanssa olisi ihanaa käydä syyskävelyillä, mutta nyt on joutunut ihan sohvalepoon. Supistuksiakin saattaa tulla, hitsiläinen! No, elän vielä toivossa ettei kaikki ole menetetty ja voin kohta taas tallustaa pitkin lähipolkuja, hitaasti mutta vaakkuvasti, vaan silti... kumpa olisin kunnossa käymään kävelyllä!

Ja voi hitsi, viimeisen kolmanneksen paniikki on siis joku yleinenkin vaiva! :D

Mahdollisimman vähävaivaista ja onnellista odotusta sinne <3

 

Nintin (Ei varmistettu)

Kiitoksia! Mäkin toivotan takaisin oikein kivutonta ja paniikitonta viimeistä kolmannesta! :)

Mun pyörä on sellainen mummopyörä, jolla voi ajella selkä suorana. Sitten kun vielä levittää vähän jalkoja, niin maha ei ole oikeastaan ollenkaan tiellä. Siinä ehkä sen salaisuus!

Kommentoi

Ladataan...