Villasukkasankari

Bättre liv

Olen villasukkasankari! Olen nöyrtynyt osaani sairauden kuninkaana. Paitsi että huolestuttaa kuinka pitkään tämä venetsialaisflunssa voi oikein kestää. Jos se alkaa elokuun lopussa, ei kai sitä voi vielä syysflunssaksi sanoa? Saikkua on vielä huominen, sitten olisi oltava terveenä töissä tai taas työterveyden asiakkaana. Lääkäri antoi antibioottikuurinkin kai varmuuden vuoksi, labroissa ei kyllä näkynyt mitään ihmeellistä joten ihmettelen minkä ihmeen takia perusflunssaan pitäisi ottaa antibiootteja jotka tappavat myös hyviä tyyppejä? Lääkärit on jänniä arvauskoneita ja jokainen tuntuu olevan eri mieltä. Myös mun ranteesta. Eli istun sohvalla, syön karkkia ja juon kuumaa. Aivan jatkuvasti. Kuinkahan paljon karkkia ja herkkuja voi ihminen syödä viikon aikana? Olo on aika kamala kun kuulen muiden lenkkeilevän, kuntoilevan, elävän oikeaa elämää. Itse siirryn vain sängyltä sohvalle koirien viereen ja liikun sohvan ja keittiön väliä. Miten sitkeässä flunssa voi pysyä? Ja miten turhauttavalta tämä voi tuntua? Aivan kuin en olisi aiemmin elämässäni flunssaa kohdannut, mutta nyt tämä tuntuu ikuiselta ja lamauttavalta! Entä jos unohdan mikä päivä on enkä tajua mennä torstaina töihin?

Hitsi kun elämä on nyt tylsää, ei sillä että tarvis tapahtua mitään yllättävää takaiskua, epäonnista sattumaa tai muuta   onnettomuutta. Kiitos!

 

Share

Kommentit

rositalukija (Ei varmistettu)

Mulla oli kerran tollainen yhtä nöyryyttävä sairastumiskokemus, kun mulle tuli malaria. Se oli kertakaikkiaan hirveä tauti, jota ei olis jaksanu sairastaa, nöyryyttävä on sellanen sana, jolla sitä voi kuvailla. on todella tappavan tylsää vaan olla ja olla ja olla sairaana. mulla oli ehkä niinku sellanen tunne, että haluan ottaa osaa elämääni, panostani tarvitaan. siihen hallintafriikin sivussaolopainajaiseeni auttoi lopulta kasevan laulu nimeltä anna minun kuvitella. sain vähän faktoja, joita tarvitsin, jotta rentoutuisin ja olisin vaan.

Kommentoi